Vaikka vannotin etten kutsu Nuuttia ihme lempinimillä, niin johan oon alkanut vääntämään niin "Nuutteroista", "Nuutinpalleroa", "Nuutindaalenia".. ja mitä kaikkea lässynläätä.:-D Ilmeisesti rakkaalla lapsella on monta nimeä!
Nuutti on todella eloisa tyyppi. Kolme päivää vanhempi pikkuserkku E. on Nuuttia paljon "vauvamaisempi". Hän ei muun muassa osaa kiljahdella, äännellä tai naureskella ääneen kuten mun Nuutinpoikanen! N on tehnyt edellä mainittuja asioita jo monta viikkoa. Olen itsekin hiukan yllättynyt poikasen nopsasta kehityksestä. Terveydennhoitajan käydessä kotikäynnillä vauvan syntymän jälkeen hän "ennusti" pojan alkavan puhumaan aikaisin kun tämä otti niin tiukkaa katsekontaktia jo vastasyntyneenä! Alan epäillä tämän paikkaansapitävyyttä myös... Juttelen itsekin paljon Nuutille ja aina hänen hereillä oloaikana me poristaan kovasti toisillemme, sekä naureskellaan. :-)
Mun pieni vauva ei ole enään niin kovin pieni. Nuutti käyttää suurimmaksi osaksi 68cm vaatteita ja on varmasti jo 7kg painava. Kädet väsyy melko pian pikkumiestä kannellessa ympäriinä! Nuutti syö myös edelleen rintamaitoa ja on kyllä melkoinen maidontankkaaja. Tissillä ollaan joka tunnin päästä välillä ja viihdytään nykyään jopa yli puoli tuntia kerrallaan. Melkoinen nautiskelija siis. Hän ei myöskään harrasta puklailemista lainkaan kuten pikkuserkkunsa E. Tämä tuntui puklailevan järjettömiä määriä joka syötön jälkeen, raukkaparka!
Nuutti tunnistaa selkeästi mut äidikseen, sillä on alkanut hiukan vierastamaan ihmisiä. Varsinkin päiväunilta herätessä jos esimerkiksi mun oma isäni hakee hänet herättyään, Nuutti parkaisee lohduttomaan itkuun kun näkee mut. Mutta rauhoittuu kun otan hänet syliin. :-D Samppaa Nuutti tuskin pian tuntee lainkaan... Tai en oikeastikaan usko että N "tunnistaisi" tätä vielä miksikään läheiseksi ihmiseksi. Nuutti itkeskelee oikeastaan vaan jos on joku "hätä", kuten nälkä, kakat housuissa tai väsymys. Enimmäkseen hän on vaan tosi tyytyväinen poitsu, hymyilee tosi paljon ja hänet saa herkästi nauramaan.
Nuuttia on alkanut kiinnostaa myös kaikenlaiset lelut ja mobilet. Kovasti tykkää ihmetellä kaikkea värikästä ja kuunnella erilaisia soittoleluja, oikein kiljahtelee välillä ja ojentelee käsiään ylös alas innoissaan! Sylissä ei viihdy makuuasennossa kuin oikein väsyneenä tai vasta heränneenä, muutoin hakeutuu aina istuma-asentoon tai mielellään haluaisi seisoa jaloillaan sylissä ja hyppiä. Tykkää siis jumppailla sylissä ylös-alas ja nauttii erityisesti jos häntä nostelee samalla ilmaan. :-D Lattialla ja sitterissä viihtyy kyllä melko pitkiäkin aikoja itsekseen jos on leluja katseltavana. Viime päivinä N on myös oppinu näyttämään kieltä ja hiukan "päristelemään" sillä! Kuola valuu kyllä myös oikein valtoimenaan ja tykkää syödä omia nyrkkejänsä. Tuttia ei huoli edelleenkään. Tuttia söis ainoastaan synnärillä ja sen jälkeen on aina sylkäissyt sen suustaan..
Nyt taidan painella unille mutta kirjoittelen myöhemmin lisää. :-)
Olet todella hyvä kirjoittamaan. Kirjoitat värikkäästi ja mielenkiintoisesti, vaikka aiheesi onkin pääasiallisesti ikävä.
VastaaPoistaJa ihana oli lukea tuo viimeinen kappale, meillä eletään juuri samaa vaihetta.
Tsemppiä paljon elämäntilanteeseesi (lue: jätä jo se jätkä ;) !)