Rv 27+2

Just kun oon hehkuttanut kuinka meillä on mennyt ihan ookoo S:n kanssa, niin loman alettua taas on saatu soppa keitetyksi tietysti.

Tai minähän sitä aina keittelen, Sampan mukaan. Koska minä olen se joka valittaa ja marmattaa turhista, eikä se vaan kuulemma ymmärrä mitä selitän. 

Viimeisen kahden viikon aikana olen ollut koulussa ja S töissä. Kotona S:aa ei kuitenkaan ole juuri näkynyt. Se on joko ennen aamuvuoroon menoa tai iltavuoron jälkeen mennyt ISIN luo kokoamaan jotain helvetin keskusyksikköä tietokoneeseensa, mikä on elämää suurempi asia ilmeisesti. Se on myös hankkinut uusimman Nintendon, ja viihtyy ahkerasti uusien peliensä parissa jos sattuu kämpillä oleilemaan. 

Olen siis tehnyt kiltisti kotityöt ja päiväruuat. Tänään vaan jotenkin ratkesin liitoksistani. Olo on ollut jotenkin tukala mahan kanssa viime päivät, eikä Samppaa ole kiinnostanut pätkääkään mun vointi, kun eihän HÄN vaaaaan voi ymmärtää tätä olotilaa! Viime yönä kun se tuli kotiin puoli kolmen maissa, mainitsin sängyssä kuinka vatsaa taas kivistää, S käänsi nokan toisen suuntaan puhumatta mitään ja alkoi kuorsata. Ei oltu sinä päivänä juteltu mitään tai nähty koko päivänä.

Olen yrittänyt tosiaan nieleskellä monia juttuja mitkä on ärsyttänyt, ja ollut silleen että nythän tää menee hyvin. Mutta ei näköjään onnistu.... 

On piirteitä mitkä vituttaa suunnattomasti Sampassa... Se ei osaa laittaa vaatteitansa kaappiin, se ei pese pyykkiä, se syö liikaa kolmioleipiä (YÄK!), se ei osallistu ruuanlaittoon, se ei tee oikeastaan mitään täällä taloudessa jos sitä ei käske tai siis nätisti pyydä. Se oli ruuvannut väärät lamputkin vääriin huoneisiin täällä kämpässä. 

Kilahdin myös hiukan joululahjoista sille tänään. Ostin sen eronneille porukoille Pentikiltä lyhdyt joululahjoiksi, toinen äidille ja toinen isälle, mitkä oli sen mielestä turhaa. Noh, enhän onneks tuhlannutkaan niihin kun sen 65 saatanan euroa. Ja jätkä sanoo että miksi vaivaudun?! HUOH. Se on niin munapää joskus etten vaan kestä. V-käyrä huitelee siis jossain todella korkeissa lukemissa.

Olisin tänään lähtenyt mun vanhempien luoksen suutuspäissäni ellei mulla ois MA sokerirasitusta. Lähden sitten maanantaina enkä tiedä tuunko edes takas ennen joulua.. Ja herra saa viettää joulunsa missä lystää. Tältä tuntuu taas vaihteeksi....