Rv 25+4

Ei tekis mieli edes blogata koska tiedossa on taas pelkkää marmatusta. En vaan kestä jauhaa tätä oman pääni sisällä.

Mun äiti luulee, että Sampan pään yllä on jokin sädekehä, eikä se usko että se nyt on NIIN ärsyttävä mitä annan ymmärtää. 

Meidän edellisviikkohan oli ensimmäinen täällä yhteisessä asunnossa. Oikeastaan koko viikko meni sumussa koska olin niin kipeä, että jouduin menemään lopulta päiväksi jonottamaan päivystykseenkin vaan, että saan lääkärintodistuksen koululle pätevöittämään poissaolojani. Ja tästäkin huolimatta sain vääntää muutamasta poissaolotunnista kättä enkun opettajani kanssa todella, että pääsin takaisin kurssille!

Enivei. Olin siis kipeä ja Samppa ei. Siis ei vielä tuolloin, mutta tällä hetkellä on. Siis HA HA HAA sanon minä. Todella ilkeää, mutta saapahan sekin tuntea nahoissaan tämän helvetillisen virustaudin! Se nimittäin vähät välitti viime viikolla mun olotilasta, ja kirsikkana kakun päällä haastoi vaan riitaa kun mun kurkku oli kipeimmillään. Toivoin salaa ja kirosin että S:llekin tulisi tämä tauti, mitäpä sitä kiertelemään. Se ei vaan ole ikinä juuri saanut näitä tauteja mitä oon sairastanut, mm. kesällä oksennustautia (minkä toivoin myös niin kovin tulevan hänelle... mutta kappas ei tullutkaan), ja sitä kautta sillä ei tunnu olevan empatiakykyä sairaita ihmisiä kohtaan. Tällä hetkellä olen siis totaali ignoorannut myös hänet, ja hänen kurjan olotilansa.

Me ollaan lähinnä koko viimeinen viikko äksyilty ja äyskäröity toisillemme. Ei hellyydenosoituksia, ei Mitä kuuluu -kyselemisiä, ei mitään. Nukkuminen samassa sängyssäkin on lähinnä vituttanut. Lauantaina lähdettiin porukoille viemään muutosta ylijäänyttä sänkyäni ja oltiin siellä sunnuntaihin. Porukat olivat itse äidin siskon luona sunnuntaihin, joten vietettiin S:n kanssa "laatuaikaa" vuorokausi. Meni tosi putkeen... Saatiin riita aikaseks ennen reissuun lähtöä, mistä seurasi mykkäkoulua yli vuorokauden. Saunoin yksin, nukuin eri huoneessa yksin jne. Great weekend, indeed.

Sunnuntaina tosin yritin selvitellä välejä, mutta Samppaa nyt ei paljoo kiinnostanut. Joten ei syntynyt juuri yhteisymmärrystä. Se muuten yks ilta nauro ääneen, kun riidan lomassa heitin ajatuksen jonnekin kolmannelle osapuolelle keskustelemaan hakeutumisesta. Ja tokaisi, että EI IKIMAAILMASSA lähtisi mihinkään sellaiseen. Ja toisekseen mun ei kiinnosta paskaakaan väkisin raahata tuota äijää mihinkään neuvolan järjestämään perhevalmennukseen. Sehän oli alunperin sitäkin vastaan, ja oon tullut siihen tulokseen, että jos herra kerran tietää jo kaiken ennalta liittyen vauvan syntymiseen ja hoitamiseen niin FINE. En vaan jaksa aikusta miestä väkisin raahata mihinkään, jos se kerran tuntuu niin vastenmieliseltä!

Huoh. Nyt se örrimöykky heräs käheän äänensä kanssa kyselemään "Onko strepsillssejä vielä?" Vttu ois käyny apteekissa ITSE! Niinhän mäkin tein kun olin kipeä!