Hei vaan, täällä on kotiuduttu reissusta ja yritetään orientoitua viimeiseen kouluviikkoon! Koville ottaa, ei nimittäin kiinnostaisi pätkääkään viettää kasista neljään päiviä istuen tylsillä kursseilla... On myös tuskaisaa istua kovilla koulun penkeillä mahan kanssa. Tuntuu että vauva potkii tai huitoo kylkiluihin aina istuessa ollessani ja selkä kipeytyy muutenkin tönöttämisestä.
Tampereella shoppaillessa pitkät kävelyt kaupungilla ei myöskään tuntuneet kovin hyviltä. Kaipa ne sitten oli jonkin sortin supisteluja mitä sateli (tosin suht kivuttomia), mutta vatsa oli ihan kivikovana jatkuvasti. Oli siis tuskaisaa yrittää shoppailla ja kaiken lisäksi jos vatsaa ei kivistänyt, niin oli järjetön pissahätä joka puolen tunnin välein. Äh, hirveetä valitusta mutta kaipa oon vaan väsynyt.
Mun ja Sampan välit on olleet lämpimämmät, itseasiassa on ollut ihan rakkautta ilmassa nyt reissun jälkeen. Sillä tuntui olevan mua ikävä ja olen huomannut, että kun en motkota itsekään sille jatkuvasti jostain, niin on paljon lempeämpi tunnelma talossa. Tätähän se on. Joustamista, puolin ja toisin. Olen luja luonne ja vaadin paljon toiselta, siksi kai se "periksi antaminen" tuntuukin niin vaikealta.
Mun luokkakaveri sanoi tänään mulle, että onpa mulla pieni masu viikkoihin nähden! Hmm. Mun kohdun pohjan korkeuden mitta tosin huitelee hiukan ylimmän käyrän yläpuolella? :-D Tosin se mitta on kuukauden takaa, että mielenkiinnolla odottelen seukki neuvolakäyntiä. Itseasiassa sen olisi pitänyt olla tänään, mutta se nyt siirtyi koulun vuoksi, enkä ole saanut vielä uutta aikaa. :-( Vauveli kuitenkin liikkuu ahkerasti ja jumppaa pitkin päivää. Viime yönä heräsin ekaa kertaa kovaan muljahteluun, mutta nukahdin pian uudestaan.
Pitää joululomalla ryhdistäytyä ja ladata kuviakin tänne. Nää on nyt vaan tällaisia tylsiä kertomuksia arjen keskeltä taas.. Liibalaaba. :-D Hyvää viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)