Syntymäpäivä

Tasan vuosi sitten klo 9 aamulla makasin huoneessa numero 1, odottaen kärsimättömänä lääkärinkiertoa ja tulevan päivän ohjelmaa. (Tällä hetkellä tilanne on hiukan toinen, odotan malttamattomana että tuo sohvalle kiipeävä ja pomppiva yksivuotias simahtaisi ja lakkaisi roikkumasta ponihännässäni :D) Joka tapauksessa supistuksia sateli vuosi sitten, olin edellisyön viettänyt tuskaisissa tunnelmissa pohtien epäuskoisesti onko vatsassa sittenkään vauvaa, sillä kaikki muut synnyttivät, mutta minä vain makasin ja olin odotellut siihen asti. Samppakin oli tuolloin mennyt aamuyöstä kotiin nukkumaan ja minä olin kylvyn kautta palannut kärsimään huoneeseeni. Muistan vain pätkiä tuosta päivästä, sillä aamupäivällä kun kivut kovenivat tajunta alkoi yllättäen hämärtyä.

Olen miettinyt jälkeenpäin, ja viime päivinä varsinkin tuota syntympäivää. Niin haikeudella jopa, että on pitänyt tirauttaa muutama kyynel sen kunniaksi. Kuka tietää saako tuota maailman ihmeellisintä ja kauneinta asiaa enää koskaan kokea uudestaan, suodaanko Nuutille kenties sisaruksia myöhemmin tulevaisuudessa. Who knows, mutta ainakin toivon sydämeni pohjasta että niin vielä kävisi. :)

N kotiinlähtövaatteissa <3 Niiiiin pikkuruinen!

Esikoislapsi on aina se suuri ihme meillä kaikille. Kun kokee ensimmäistä kertaa elämässään sen mielettömän tunteen, se on jotain rajatonta rakkautta? En ole koskaan kuvitellut että jotain ihmistä kohtaan kokisi niin äärimmäistä suojeluviettiä ja välittämistä. Ihan sama kuinka väsyttävä tai kiukkuinen pieni ipana on ollut, olen aina jaksanut rakastaa. Olen aina noussut aamulla ylös ja ollut kiitollinen tästä lapsesta, joka minulle (ja S:lle) on suotu. <3 Oman lapsensa ja lapsiensa puolesta on valmis tekemään mitä tahansa, jotta heillä olisi hyvä olla.

Minulla on terve, reipas ja taitava poika. En voisi pyytää enempää. En tiennyt aiemmin kuinka koskettavaa on kun lapsi sanoo ensimmäisen kerran selkeästi  "äiti, äittä" -sanan, mutta sekin sai minut herkistymään. Enkä saa tarpeekseni tuosta hokemasta minkä kuulee Nuutin suusta kymmeniä kertoja päivässä, aina vastaan hänelle.

N parikuisena tiedätte varmaan sanomattakin kenen käsissä. Ja onhan hän iso osa sitä, minkälainen aarre minulla on nyt käsissäni.

Paljon Onnea pikkuiseni 1-vuotissyntymäpäivänäsi
ja
Rakastan sinua Nuutteroiseni maailman eniten!
<3<3<3