Jotenkin vaikea avata tätä tilannetta täällä, sillä paljon on tapahtunut ja jäänyt kertomatta. En tiedä onko minusta edes enää avaamaan tätä täällä? Pelkään toistavani itseäni, puinhan täällä anonyymiä erittäin myrskyisää parisuhdettani. Kaksi - todennäköisesti - erittäin toisilleen sopimatonta ihmistä yrittävät olla yhdessä. Ja tällä hetkellä suurin yhdessä pitävä tekijä on yhteinen lapsi.
Pelkään todella että epäonnistumme. Tai että palasimme yhteen vääristä syistä. TAI oikeastaan sitä että Samppa palasi yhteen vääristä syistä. Minä kaivoin muistojeni kirjoista ne ajat kun tavattiin S:n kanssa, minä kaipasin sitä miestä vierelleni. Välillä näinkin välkähdyksen siitä myös tosielämässä. Sain itseni rakastumaan Samppaan uudelleen, mutta ongelma taitaakin tällä kertaa olla minussa. Samppa ei ole varma rakastaako minua. Tämä hieno tunnetila tuli ilmi muuton kynnyksellä, sen jälkeen ollaan eletty siinä ihanassa epävarmuuden tunteessa.
Pelkään todella että epäonnistumme. Tai että palasimme yhteen vääristä syistä. TAI oikeastaan sitä että Samppa palasi yhteen vääristä syistä. Minä kaivoin muistojeni kirjoista ne ajat kun tavattiin S:n kanssa, minä kaipasin sitä miestä vierelleni. Välillä näinkin välkähdyksen siitä myös tosielämässä. Sain itseni rakastumaan Samppaan uudelleen, mutta ongelma taitaakin tällä kertaa olla minussa. Samppa ei ole varma rakastaako minua. Tämä hieno tunnetila tuli ilmi muuton kynnyksellä, sen jälkeen ollaan eletty siinä ihanassa epävarmuuden tunteessa.
Onko inhottavampaa oikeasti kuin se, että ei ole varma rakastaako oma kumppani sua?! Olen sen jälkeen alkanut katsomaan peilistä itseäni, etsimään kaikkia niitä vikoja. Olenko liian iso, läski, ruma? Mikä helvetti mussa on sellaista, mikä ei enää riitä sille miehelle, joka joskus vannotti rakastavansa mua aina ihan sama miltä näytin?? Varon tekemisiäni, varon sanomisiani. Ollaan juuri muutettu, shokeerattu sukulaisia ja perhettä tempauksellamme JA NYT pelkään koska Samppa sanoo että haluaa pois koko kuviosta taas?!
En tiedä olisko sillä pokkaa moiseen. Tosin epäilen tällä hetkellä sen psyykkistä tasapainoa, joten kaipa ihminen voi siinä tilanteessa sekoilla niin paljon kuin sielu sietää... En tiedä kuinka pitkälle sitten kestän itse sitä, mutta näillä mennään nyt!
Tää muutto ja yhteenpalaaminen "virallisesti" on siis ollut Sampalle älytön kynnys. Se itsekäs nahjus oli puolessa vuodessa ajatellut suurimmaksi osaksi vaan itseään, ja haluaisi mielellään jatkaa samaa linjaa nytkin. Ja koska minä olen eri mieltä ja vaadin että koko perhettä ja sen hyvinvointia ajatellaan, niin olen yllättäen täysi paskiainen. Samppa on toisin sanoen ottanut eräänlaisen tahtipuikon nakkiensa väliin ja yrittää sanella miten tässä nyt pitäisi olla ja olla olematta. Koska hän ei tällä hetkellä maksa lapsen elatusta mulle, niin on siitä toki hyvillään, mutta pihistää rahojansa minkä ehtii. Hän ei muun muassa osallistu kuin Nuutin ruokakuluihin jossain määrin. Meillä on omat ruuat kaapissa, siis hän haluaa että käydään hakemassa omat eväät ja laitetaan ne jääkaappiin OMILLE hyllyille JNE. Järjetöntä, eikö? Tämä asia ilmeni minulle pian muuton jälkeen. Ei auttanut vaikka pokkuroin vastaan. Ei auttanut vaikka yritin selvittää kuinka helvetisti järkeä on ostaa kaksi Oltermannia kaappiin, kaksin kerroin kaikkea samaa mitä syödään ja nimikoida ne?!! Olen oikeesti tällä hetkellä neuvoton, ja toiminut sitten kuten herra Diktaattori on halunnut. Ilmeisesti S aikoo ryhtyä jonkin sortin Roope Ankaksi, sillä se tienaa todella hyvin ja elinkustannuksiin menee suhteessa todella vähän. Ainoa asia mitä olin "vaatinut", oli että hän osallistuu vähän enemmän ruokakuluihin jotta minulle jäisi joku sata euroa ylimääräistä kuukaudessa esim kampaajalla käyntiin. Sillä en ole sielläkään vuoteen käynyt... Mutta eih.... Ruokaa on kannettava edelleen niska vääränä koko rahan edestä.
Oon alkanut miettiä elänkö narsistin kanssa?
En tiedä olisko sillä pokkaa moiseen. Tosin epäilen tällä hetkellä sen psyykkistä tasapainoa, joten kaipa ihminen voi siinä tilanteessa sekoilla niin paljon kuin sielu sietää... En tiedä kuinka pitkälle sitten kestän itse sitä, mutta näillä mennään nyt!
Tää muutto ja yhteenpalaaminen "virallisesti" on siis ollut Sampalle älytön kynnys. Se itsekäs nahjus oli puolessa vuodessa ajatellut suurimmaksi osaksi vaan itseään, ja haluaisi mielellään jatkaa samaa linjaa nytkin. Ja koska minä olen eri mieltä ja vaadin että koko perhettä ja sen hyvinvointia ajatellaan, niin olen yllättäen täysi paskiainen. Samppa on toisin sanoen ottanut eräänlaisen tahtipuikon nakkiensa väliin ja yrittää sanella miten tässä nyt pitäisi olla ja olla olematta. Koska hän ei tällä hetkellä maksa lapsen elatusta mulle, niin on siitä toki hyvillään, mutta pihistää rahojansa minkä ehtii. Hän ei muun muassa osallistu kuin Nuutin ruokakuluihin jossain määrin. Meillä on omat ruuat kaapissa, siis hän haluaa että käydään hakemassa omat eväät ja laitetaan ne jääkaappiin OMILLE hyllyille JNE. Järjetöntä, eikö? Tämä asia ilmeni minulle pian muuton jälkeen. Ei auttanut vaikka pokkuroin vastaan. Ei auttanut vaikka yritin selvittää kuinka helvetisti järkeä on ostaa kaksi Oltermannia kaappiin, kaksin kerroin kaikkea samaa mitä syödään ja nimikoida ne?!! Olen oikeesti tällä hetkellä neuvoton, ja toiminut sitten kuten herra Diktaattori on halunnut. Ilmeisesti S aikoo ryhtyä jonkin sortin Roope Ankaksi, sillä se tienaa todella hyvin ja elinkustannuksiin menee suhteessa todella vähän. Ainoa asia mitä olin "vaatinut", oli että hän osallistuu vähän enemmän ruokakuluihin jotta minulle jäisi joku sata euroa ylimääräistä kuukaudessa esim kampaajalla käyntiin. Sillä en ole sielläkään vuoteen käynyt... Mutta eih.... Ruokaa on kannettava edelleen niska vääränä koko rahan edestä.
Oon alkanut miettiä elänkö narsistin kanssa?
On inhottavaa tulla kommentoimaan toisen elämää, koska loppujen lopuksi en tiedä oikeaa tilannetta. Tiedän vain sen mitä luen. Mutta kerron nyt silti mielipiteeni kertomiesi perusteella.
VastaaPoistaMinusta tuntuu että miehesi tarvitsee äitiä, ei kumppania. Jonkun joka hoitaa kotityöt, pitää kodin kasassa kun hän saa itse rillutella menemään. Vielä enemmän siitä kertoo tuo kahtiajako, minun rahat, sinun rahat.. Sen sijaan sinä haluat jonkun, joka jakaa arjen ja auttaa lapsen kanssa. Mutta olet tainnut saada vain lisää hoidettavaa.. Ikävä kyllä, minulla on ystävä, jolla on samankaltainen tilanne. Hänellä ei onneksi ole (vielä) lasta.
Täältä on helppo huudella, mutta kehoittaisin miettimään todella, haluatko ydinperhettä niin kipeästi että olet valmis uhraamaan oman elämäsi sen puolesta. Onko se sen arvoista, että kärsit koko ajan? Narsistin tunnusmerkkeihin viittaa myös se, että kun toinen on lähdössä, tehdään kaikkensa ettei hän lähde. Tiedät varmaan sen tilanteen kun sanot suorat sanat ja olet astumassa ovesta ulos, alkaa sieltä tulemaan niitä kauniita sanoja ja lupauksia paremmasta..? Ja ne lupaukset loppuvat heti kun olet päättänyt antaa vielä yhden mahdollisuuden.
Toivon sinulle hurjasti voimia ja jaksamista, että pystyisit löytämään oman tiesi, jossa olet onnellinen. <3
Kiitos kommentistasi! Sinulla on hyviä pointteja. Ja äitini on aina sanonut minulle että S tarvitsee äidin eikä kumppania.. ja olen samaa mieltä kyllä itsekin. Silti olen aina yrittänyt uskoa jos se "yhtäkkiä" aikuistuisi. Jos se sitä ja tätä...
PoistaOlen halunnut kipeästi ydinperhettä. Pistää todella miettimään olenko pissinyt taas omiin muroihini. Ei tämä todellakaan ole pidemmällä juoksulla sen arvoista.. ei.
Voi ei, onpa hankala tilanne! Toisaalta mä ymmärrän sun tarpeen katsoa vielä tämä yksi viimeinen kerta, mut toisaalta pelkään, ettei tämä jää viimeiseksi kerraksi, vaan että aina taivut ja parinkymmenen vuoden päästä huomaat kasvattaneesi sekä miestä, että lasta ja olette kaikki katkeroituneet.
VastaaPoistaMä olen aina se, jonka lasi on puoliksi täynnä. Mutta S ei vaan vaikuta koskaan tekevän parannusta... Ikäväkyllä sä olet rakastunut mielikuvaan siitä miehestä mitä S voisi halutessaan olla. Toivottavasti tapahtuu ihme ja S muuttuu against all odds - tai sit suomut karisee sun silmiltä ja kykenet irtautumaan. Voimia jokatapauksessa!
Joo-o.. surulliselta tuo tilanne kuulostaa.. Taas.. Luulisi että normaalille miehelle ja perheen isälle olisi kunnian asia hoitaa perheensä niin henkisesti kuin ruokakulujenkin osalta..
VastaaPoistaEhkäpä tekisin pienen näpäytyksen ton ruoka politiikan suhteen ja tekisin kaikkea ihanaa ja herkullista kotiruokaa ja pitäisin huolen ettei toinen koske siihen..
onko nuutillakin oma hylly jääkaapissa?
Kaverini oli teininpänä suhteessa narsistimieheen.. ja vaikka aikaa on kulunut jo reilu kymmenen vuotta soittelee mies aina aika ajoin tälle kaverilleni. ja kyllä puhuu aina hempeitä ym. ilmeisesti pitää huolen ettei toinen vaan missään vaiheessa pääse unohtamaan häntä.. tällä narsistilla on nykyään oma perhe, vaimo ja kaksi lasta..
Vielä vuosienkin jälkeen tulee ilmi tämän narsistin silloisia valheita ym.. Esim. vaihtoi yhtäkkiä alaa -> todellisuus oli se että oli varastellut työpaikaltaa tälle kaverilleni lahjoja ym ja jäänyt siitä kiinni..
Narsisteja on monenlaisia... Välillä näitä tekstejä lukiessa tuntuu että Samppa on niin hölmö ettei osaisi olla niin laskelmoiva narsisti.. mutta yleensähän ne taitaa olla omaa tietämättään narsisteja..
S on kyllä hölmö, mutta ristiriitaista on myös se että jätkä ei ole mikään vasemman jalan saapas. Kirjoittanut lukiosta tyyliin erinomaisilla papereilla ulos ja on kyllä perillä maailmanmenosta. Siksipä mua juuri pelottaa että se on juurikin se laskelmoiva narsisti, tietää mitä liikkeitä milloinkin tehdä. Kuinka tehdä kaikesta asteittain hiukan vaikeampaa toiselle.
PoistaMutta munkin mielestä miehen kuuluisi tuoda niin sanotusti leipä pöytään jos äidillä ei ole tuloja juuri lainkaan. Etenkin jos sitä rahaa tulee hyvin! S vaan sanoi mulle että miksen tehnyt lasta opiskelujeni jälkeen jotta minulla olisi varaa omiin ruokamenoihini! Tällaisia sammakoita sen suusta on alkanut pulpahdella muuton jälkeen, ennen muutto kaikki meni todella smootisti!
Aion tosiaan tehdä niitä hyviä ruokia enkä tasan anna sen syödä niitä!
En halua loukata, mutta ei se taida kertomasi perusteella enää rakastaa.. Liekö enää aikoihin..
Poistatuntuu että se haluaa kulissin, että hän ulkoisesti muiden silmiin näyttää huolehtivan lapsestaan, mutta oikeasti ei vaan välitä..
ei kukaan toista rakastava ihminen noin käyttäydy, ei se ole enää mikään "vaikea vaihe" :/
ikäväkyllä pelkosi siitä että hän haluaa pian erota vaikuttaa olevan aiheellinen. Toivon olevani väärässä, toivon teille ihmettä.