lauantai 26. lokakuuta 2013

7 kk 5 päivää etappi

Meillä noustiin aamulla tukea vasten seisomaan. Nuutilla tuntuu olevan kiire päästä jo kahdella jalalla liikkeelle. Oivoi, kun ei se korvien väli ihan samaa tahtia sit pysy mukana vielä et mitä sais tehdä ja mitä ei. Ja sit pyllähdellään miten sattuu. :D

Kieltämättä ensimmäisenä kävi myös mielessä (heti hurraa huutojen jälkeen :D), että eipä nähnyt Samppa tätäkään "ihmettä" tänä aamuna.. Ne ensimmäiset kerrat on aina ensimmäisiä.
EDIT.

Käytiin Nuutin kanssa ruokakaupassa isossa Prismassa, siellä on epätodennäköisintä törmätä kehenkään tuttuun. Kappas jo parkkipaikalla Samppa veljensä kanssa kurvaa viereen. Ajattelin vaan oikeesti että voi *****. Toki se ihan muina miehinä vaan hymyili ja kysy että mitä Nuutti, ja arvatkaa vaan kuinka kulmien takaa Nuutti tällä kertaa sitä katsoi. Ihan kun ei tunnistaisi ollenkaan, eikä vilauttanut hymyn hymyä!  N on selkeästi viime viikkoina vierastanutkin enemmän, ja minä en saa häipyä näköpiiristä koska muuten tulee kova hätä/parku/ryömiminen äidin perään... Joka tapauksessa juuri kun olin jo hiukan sinut taas itseni ja maailman kanssa, se vaan pysähtyi ja raivo nousi pintaan. En oikeastaan edes muista koko kauppareissusta mitään, sillä siinä agression vallassa heitin kärryyn vain tarvittavat ja kaahasin kotiin. Tätä on mun elämä. Sampalla on se toinen, "vapaampi" elämä. Toki se jää paitsi monesta, mutta eihän se tajua sitä..


6 kommenttia:

  1. Vau, taitava Nuutti, kun jo nousee! Juuri kirjoitin 7kk-postauksessa, miten ylpeä sitä äitinä on omastaan, kun oppii uutta. Tuo on varmasti ollut juuri niitä hetkiä <3

    Ja pakko sanoa, olet todella VAHVA nainen, kun olet selvinnyt S:n aivan todella käsittämättömistä tempauksista. Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempeistä! :)

      N on etevä poika, oon niin ylpee <3 :D

      Poista
  2. Kirjotin sullr joskus ruman viestin siitä että päätä haaluutko olla yksin tai sampan kanssa. Nyt kävin lukemassa taas sun blogia ja pyydän anteeksi sanojani. Hyvä että teit päätöksen ja toivotan sulle paljon onnea Nuutin kanssa teillä tuntuu menevän hienosti ja jaksat hyvin. Siinä vanhassa viestissä muistaakseni puolustin samppaa mutta kylläpä se on mukula. oot selvästi yrittäny että hän olis osa teijän elämää mutta samppaa ei kiinnosta.. uskoisin että harmittaa vaikka sä yritit ja toinen vaan lusmuilee joten ajattele vaan että se ei oo ansainnu sun. Tosiaan oon pahoillani arvosteluistani ja toivotan tsempit sun jaksamiselle hienosti menee! ja sitä jotain raha mietteitä kun sulla luki niin ei kannata rahasta murhettia sitä tulee ja menee eikä sitä hurjasti ylimäärästä oo kellään ja tilanteet muuttuu aina! ja sanoin senki nyt vaan kun uskon että rahakin on yks stressin aihe mutta ei sellasta kannata murehtia niin kauan kun on sitä syötävää :) tulipas tönkkö viesti kun puhelimella kirjottelen ja en ol mikkän näppärä tän kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä.

      No kiitos myötätuntoisesta kommentistasi kuitenkin. Toki ymmärrän etten aina voi selittää kaikkea tänne niin todentuntuisena ja aitona kuin sen itse elän ja koen. Kaikki lukijani eivät voi ymmärtää ja tulkitsevat asioita eri tavalla kuin minä itse.. Se kuuluu tähän blogimaailman henkeen.

      Joka tapauksessa, etiäpäin porhalletaan.. :)

      Poista
  3. Miten mä en ikinä kyllästy tähän sun blogiin?! Kaikki muut blogit oon heivannu muutamassa kuukaudessa, kun en vaan jaksa keskittyä niihin enää, mutta tää! Emmä tiä onkse tää aun anonyymiys ja suorat puheet vai mistä tää kumpuaa.

    Jokatapauksessa mä toivon teille kaikkee hyvää ja että samppaa riipasee ja syvältä kun oma poika vieroksuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellöy sinä! Ja kiva kun moikkasit taas, tunnistan vakkarilukijani (Tai ne jotka kehtaavat kommentoida!) :D Ja minä nyt vaan läyhään täällä sitä perussettiä...

      <3

      Poista

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)