Love is in the air.. OR NOT.

Täällä on parannuttu. Nuutilla on vuotanut nenä ihan vähän, mut ei mitään vakavampaa onneks. Mulla on se ihmeen patti edelleen kaulalla, saman kokoinen ja samassa kohtaa. Enää se ei tosin kipua, on vaan siinä... Pitää seurata muutama viikko ja käydä näyttään lääkärissä jos ei häviä.

En muista mainitsinko, mutta oltiin muutama päivä porukoilla kun meidän asuntoon vaihdettiin ikkunat. Siis voi tätä autuutta... Entiset ikkunat olivat 1950-luvulta peräisin olevat vain kaksinkertaiset ikkunat. Ne oli vielä sellaista vanhan näköistä lasia, tiedättekö sellaista jonka läpi ei näe "kirkkaasti"? Joka tapauksessa ne veti kun viimestä päivää ja heti kun ilmat kylmeni nii kämppäkin kylmeni. Niissä oli myös se ihana puoli että ne höyrystyi ja sitten valui sitä vettä koko ajan, eikä ulos nähnyt tietenkään. Etenkin jos teki ruokaa hellalla niin koko kämpän ikkunat höyryssä niin keittiössä, olkkarissa kun makkarissakin ja sisäilman laatu oli trooppisen kostea! Tää vuokranantaja kehtas vielä sillon valehdella että "oikein hyvät on ikkunat olleet, eivät vedä!" kun kysyttiin äidin kanssa niistä sillon ekalla kerralla kun käytiin tsekkaamassa asunto. :D Sillä tais alkaa omatunto sit soimaan kun pieni vauva muutti asuntoon ja pianhan he ilmoittivatkin että joo, kyllä ne ikkunat nyt päivitetään 2000-luvulle! Siis THANK GOD. Oltas ehkä oikeesti muuten jouduttu muuttamaan täältä vielä talvea vasten pois, oli se sen verran häijyä.

No se siitä ikkunaepisodista. Sampasta ei ole kuulunut mitään sitten sen, onkohan siitä jo viikko?, takaisen puhelun jolloin soitin hänelle kipeenä ja pyysin apua. Ah, tätä välinpitämättömyyden "ihanuutta" myös.. Anna mun kaikki kestää. Tai oikeastaan kestänkin tällä hetkellä, oon aika zen.
En jaksa tällä hetkellä välittää S:sta siinä määrin että hermostuisin. Toki vellon ajatuksissani edelleen välillä siellä rakkauden ja vihan välimaastossa. Mut ymmärrän että välillä mun himo ja halu saada joku mies lähelle on niin suuri, että sorrun ajattelemaan Samppaa. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut ja hyvä niin. Siis tänään kaupassa heiluin jossain hyllyjen välissä tapani mukaan tutkailemassa jotain kunnes kolme nuorta, suunnilleen ikäistäni, miestä käveli läheltäni ohi... Siis se jokin miehekkään hajuveden tuoksu jäi leijjumaan muutamaksi sekunniksi nenääni.. AHH. Jeesus sentään! Olin jo siitä ihan hurmoksissa! :DD Piti oikeesti hymyillä ja nauttia vaan hetki. Haha. Pienet on yh-mamman ilot!

Enää sitä ei oo se kuuma sinkkukissa, vaan mukana tulee aina se lapsi. Mun lapsi. Ei ole identiteettikriisiä, mutta ehkä jonkinlainen alemmuuskompleksi kuitenkin. Jotku miehet ei enää vilkaisekaan, vaan tarvitaan jo enemmän sitä henkistä ymmärrystä. Mutta oon ajatellutkin sen jo niin, että jos tää paketti ei kelpaa niin eihän se sitten kelpaa. Eikä me olla tällöin luotuja toisillemme. On mullakin sentään ne kriteerit. :) Oikeastaan välillä tuntuu että rima on jo niin helvetin korkeella että miten ikinä löydän sen miehen.

Njaah. Miksihän mää lätisen täällä jostain miehistä edes. En tuu sellaista kuitenkaan tuosta sohvalta tänään löytämään.. :D Mukavat perjantai-illat teille lukijoille, ottakaa se hanipuppeli kainaloon ja pusutelkaa sitä. :)