Flunssan kourissa

Juuri kuin hehkutin kuinka hyvin meillä menee, iski tänään karu todellisuus.

Sairastuin eilettäin flunssaan, ja olo kävi hyvinkin veteläksi jo päivän mittaan. Joka lihasta alkoi särkeä ja kurkkua kipusi todella inhottavasti. Ilmeisesti en välttynyt tältä flunssa-aallolta kuitenkaan. Nuutti ei ole vielä sairastunut, ja toivon mukaan ei sairastukaan. 

Samppa tuli eilettäin katsomaan Nuuttia. Sain jälleen toitottaa "tee sitä - tee tätä" -mantraa. Eli kylvetä, syötä, vaihda vaippaa jne.. Kun mitään ei osata tehdä oma-aloitteisesti. Lopulta S oli kylvettänyt Nuutin ja toi tämän keittiöön syöttötuoliin ja istahti itse pöydän ääreen. Minä olin flunssapäissäni sillä välin häärännyt keittiössä jo reippaan tunnin, ja tehny N:lle soseita pakkaseen ainakin kahden viikon edestä! Pyysin että S tekisi N:lle puuron ja syöttäisi sen, ei kuulemma osaanut. Ei osannut mitata kolmea ruokalusikallista puuroa kippoon, kaataa vedenkeittimestä kuumaa vettä perään, hämmentää ja lisätä kaapista hedelmäsosetta. Ärsytys. 

Voitte ehkä samaistua tunteeseen kun menette omaan kotiinne vanhempienne luokse, ja pistätte itsenne siihen "äiti passatkoon minua" -moodiin? Eli ts. esitätte avutonta ja pyydätte äitiänne tekemään kaiken puolestanne. Noh, ehkä meidän naisten keskuudessa tätä ei tapahdu siinä määrin mitä nuorempana enää, minä en ainakaan viitsi! :D Kotona ollessa (tai kesällä esimerkiksi asuessa) siivosin itse huoneeni, pesin omat pyykkini (ja mahdollisesti myös samalla muiden) sekä hoidin Nuutin. Joka tapauksessa, koen että Samppa pitää mua eräänlaisena äitihahmona jonka niskoille voi vaan sysätä kaiken. Ja vaikka olen näyttänyt Nuutin hoidon kädestä pitäen, kertonut mitä miten ja milloin, ei tunnu auttavan! Ärsytys.

No iltapuurojen jälkeen nukutin Nuutin, S pelasi puhelimellaan. Oloni oli äärimmäisen nuutunut, kipeä. Pyysin josko S jäisi meille yöksi jos mulle nousee yöllä esimerkiksi kuume enkä kykene hoitamaan Nuuttia. S jäi vastahakoisesti. S:lla ei nimittäin ole minkäänmoista hoivaviettiä, se ei voivotellut mun olotilaani tai antanut mitään muutakaan empatiaa. No sama sille, mutta oletin sen auttavan esim. yösyötöissä (joita oli 2 kpl yöllä) ja aamulal tietysti olisi herännyt Nuutin kanssa, sillä S:lla oli vapaapäivä tänään. No arvaatteko miten tässä kävi?! Samppa nukahti ja minä heräsin yöllä ne kaksi kertaa, sillä hän vaan kuorsasi. Vaihdoin myös kaksi kertaa vaippaa, lämmitin maidot, annoin tuttia ja laitoin useamman kerran peittoa päälle kun N oli potkinut sen pois ja oli varpaat kylminä (repii myös sukat jalastaan aina yöllä!). Aamun tullessa N heräsi kl 8 tienoilla ja ei ole varmaan epäselvää kuka joutui nousemaan ylös, ja kuka jäi vielä nukkumaan klo 11 saakka sänkyyn? ÄRSYTYS!!!!

Tämän kerran jälkeen ymmärrän taas hiukan kuinka idiootti jätkä Samppa on. Siis mitä helvettiä oon ikinä siinä nähnytkään?! En aio ikinä pyytää siltä enää mitään ylimääräistä apua! 

Tänään oon kyllä ollut niin surullinen ja yksinäinen. Tuntunut välillä etten jaksa ja itku on päässyt moneen otteeseen. Silti tuo pieni tähtisilmä saa sen hymyn puskemaan niiden kyyneltenkin läpi... Huoh.