Meillä osataan

Hei vaan taas, jottei blogi täysin pölyty nii pitää vissiin tulla moikkaamaan. Ei oo kylläkään vieläkään sitä bloggailuinspistä iskenyt mut kerrotaan nyt jotain kuulumisia viime ajoilta. En tiedä vieläkään mikä tämän blogin kohtalo tulee olemaan, se on jotenkin tuuliajolla vielä. :D

Nuutti on pian 7 kuukauden ikäinen, HURJAA! Se kasvaa ja kehittyy niin mielettömästi viikko viikolta. Se on jo noin kolme-neljä viikkoa osannut ryömiä terhakasti eteen, taakse sekä sivuille tietysti. Arvatakkin siis saattaa että mulla on kädet täynnä töitä N:n hereillä ollessa, sillä olohuoneessa kiinnostavinta olisi vähän tutkiskella pistorasioita, kokeilla niitä kielellä ja pistää jokainen johto suuhun mitä nurkista löytää... Nuutti osaa myös nostaa käsiensä avulla takajalat suoraksi ja pyllyn kohti kattoa, eli sillä on kyllä voimaa käsissä. :D Se Nuutin pikkuserkku joka syntyi aikanaan kolmea päivää ennen, ei osaa vielä liikkua lainkaan! Hassua kuinka eri tahdissa nämä vesselit kehittyvät. Luulen että ei mene kauaa kun herra änkeää itsensä jaloilleen, sillä jo nyt hanakasti tarttuu tv-tason kulmalle ja vetää itsensä polvilleen! :D Tällainen hermanni on siis mulla täällä.

N tykkää hassutella paljon. :)

Nuutille on ilmestynyt jo kaksi hammasta vierekkäin alaleukaan, voi että ne onkin söpöt! N on myös äärettömän nauravainen ja hyväntuulinen lapsi, itkee ainoastaan silloin kun on aihetta (yleensä äiti on liian hidas laittamaan ruokaa valmiiksi!). Meilä ei ole sairasteltu lukuunottamatta 5kk:n iässä annetun rokotteen jälkeen kun nousi pientä lämpöä, mutta sekin meni ohi vuorokaudessa. Ollaan oltu siis todella onnekkaita, sillä lähipiirissä on käyty niin ripulit kuin flunssatkin moneen otteeseen. Olen kyllä pyrkinyt syömään terveellisesti sekä ottamaan reilun annoksen d-vitamiinia (jo kuukausien ajan), joten luulen että N on saanut hyvää vastustuskykyä jo rintamaidosta. Tällä hetkellähän imetys on oikeastaan tyssännyt jo kokonaan. Viimeiseen kolmeen päivään ei ole tissitelty, sitä ennen pari viikkoa ainoastaan iltaisin. N huolii mieluiten maitonsa pullosta ja jotenkin tuntuu että se meidän imetys taisi nyt olla tässä. Haikealta tuntuu ja muutama kyynelkin on sen vuoksi tirautettu, mutta on elämä hiukan helpottunut sen myötä kun tissiä ei tarvitse joka välissä olla kaivamassa tiskiin. Ah sitä autuutta kun saa pitää normi rintaliivejä ja pukea paitoja miettimättä imetyskäytännöllisyyttä! 

Muutoin Nuutti syö kasvissoseita, kanaa ja kalaa. Ostan Nuutille mahdollisuuksien mukaan vihannekset ja lihat luomuna, ja teen itse pakkaseen pakastekuutiomuotteihin ruuat. Sieltä on kätevä sitten vaan ottaa ja sekoittaa erilaisia vihannes mixejä. Kanan ostan AINA GMO-vapaana, eli geenimanipuloimatonta kanaa. En myöskään syötä maissia ellei se ole luomua (koska tunnetusti 95% maailman maissista on geenimanipuloitua!) Yäks. Pilttejä syötin alkuun mitä merkkiä sattuu, siis perus pilttejä, kunnes huomasin että Nuutin poskiin ilmestyi ärhäkkää ihottumaa sekä myöhemmin jalkoihin ihme laikkuja. Jätin ne perus piltit hyllyyn ja aloin ostaa nekin luomuna ja 100% hedelmänä ilman lisäaineita, niin kappas ihottuma hävisi! Suosittelen tarkkailemaan ja satsaamaan pienokaisten ruuan laatuun. :) Mieluummin jätän jotain itselleni ostamatta / syön vähän kehnompaa ruokaa, kun että syöttäisin lapselleni "mitä sattuu".

Sanomattakin selvää että Nuutti on melko kiinni minussa, sillä ollaan eletty melkoista symbioosia tässä etenkin koko tää aika meidän kodissa. Samppa käy vahtimassa poikaa 1-3 krt viikossa kun käyn salilla. Meillä menee OK, ei suurempia kommelluksia. Muutamia kertoja olen ärähtänyt sille mm. siitä että kun on katsomassa poikaa niin ei tarvitse istua sohvan nurkassa pelailemassa kännykällä, tai että vaipan voi vaihtaa myös oma-aloitteisesti eikä vain todeta että kylläpä haisee paska..... Kun kerran tietää kuka siinä leikkimatolla tuoksahtaa. Välillä S:lla on niitä lapsellisia hetkiä, se saattaa lähteä nostelemaan tästä jos sitä ei huvitakkaan joku ja Nuutin hoito tuntuu ylivoimaiselta. Se kyllä lykkää kaiken tekemisen mieluiten mun hartioilleni, tietenkin. Ei se vieläkään käsitä kuinka paljon mitä tässä teen jne.. Mutta yritän vaan hyväksyä tämän, ja elämä helpottuu koko ajan kun Nuutti kasvaa. 

Vaunuttelun lomassa ihmeteltiin ruskan värejä<3

Olen pyrkinyt nauttimaan tästä ajasta, mulla ei ole kiire mihinkään ja saan olla lapseni kanssa. Mikä sen ihanampaa oikeesti?? :) Meillä arki rullaa ja pidän itseni kiireisenä Nuutin ohessa muutamilla muilla jutuilla, mm. oon laittanut kirppispöydän aika ajoin pystyyn kaupunkiin ja nään Alisaa usein. Käydään myös päivittäin ulkoilemassa ja vaunuttelemassa. Elämä hymyilee vaikka niitä vaikeitakin päiviä on. Haleja!