Rv 36+1

Mulla oli eilen neuvola, ilmeisesti ylimääräinen sellainen kun kesätuuraaja terkka oli sekoillut omiaan. Noh, kävinpähän siellä sit vähän valittamassa! Olo oli pari päivää sitten todella tukala, tuntui kun vatsalaukku työntyisi kurkusta ulos kun vähänkin söin jotain. No kappas, toiveisiini ilmeisesti vastattiin koska seuraavana yönä vauva möyri ja möyri ja aamulla olo oli helpompi. Neuvolassa vaikka kuinka terkka mittaili, oli sf-mitta laskenut. Näin ollen vauva taitaakin olla laskeutunut! Jipii! Helpompi olotila on jatkunut, onneksi. Ja toki pitää välttää ähkyövereitä,  ne tulee niin helposti. Hiukan pelottaa se loputon nälkä synnytyksen jälkeen kun masussa onkin tilaa. :D

Käytiin N:n kanssa sirkuksessa viime viikolla ja oli huippu retki! Mun pieni kolmivuotias oli onnensa kukkuloilla kun pääsi sinne, ja olihan siellä ihana tunnelma. :) Tällaisia pieniä retkiä on mukava tehdä, tosin tämä mamma alkaa olla jo niin väsynyt päivän mittaan, ettei kovin pitkiä retkiä jaksa. Käytiin myös serkkutytön luona edellisviikonloppuna yökyläilemässä. Hänellä kun lähes päivälleen saman ikäinen poika N:n kanssa. Oli kiva reissu, mutta olin todella naatti sen jälkeen pari päivää. Heti kun nukkuu oudossa sängyssä ja ympäristössä niin jopas oli huonot yöunet, kun muutenkin ovat niin katkonaiset jo. Mut nyt en olekaan lähdössä enää mihinkään reissuun, muuta kuin synnärille seuraavaksi! Ja sitä odotellessa... Välillä toivoisi että vauva tulisi itsekseen ennen laskettua aikaa, välillä toivoo että saisi olla vielä N:n kanssa muutaman viikon kaksin. Kaiken lisäks tulee niin hirmu ikävä N:a jos joudun oleen viikonkin sairaalassa, saatikka pidempään! En halua edes ajatella.. :( N kun on nytkin hokenut välillä että "voi kun tulee äiti sua ikävä kun lähdet hakemaan vauvaa", ja minun raskaushormoneihinhan tuo iskee kuin puukko selkään ja sit vollotan. :D 

N sai tänään söpön Angry birds onkivavan ja me lähdetään papan ja N:n kanssa huomenna testaan josko sillä saisi kalaa. Kyllä on niin ihana seurata pienen lapsen riemua pienistä asioista. <3
Tänne ei ihmeempiä siis, odottelua ja olemista. Elän elämäni parasta aikaa just nyt ton naperon kanssa, ja varmasti tuleva mullistus vain parantaa sitä entisestään.