tiistai 7. kesäkuuta 2016

Rv 34+4


N lähti juuri isälleen päiväreissuun. Se tunne kun lapsi on mennyt ulko-ovesta isänsä kanssa, iskee ihan järjetön tyhjyyden tunne. En koe i-ki-nä sitä niin, että onpas ihanaa kun saa omaa aikaa. Mulla on käytännössä niin vähän ollut omaa aikaa, että en yksinkertaisesti osaa nauttia siitä. Oon vaan lähinnä huolissani miten N:lla menee ja miten hänen isänsä osaa olla hänen kanssaan. Siis että osaako hän huomioida N:n tarpeet, ymmärtääkö mitä hän sanoo jne. N:lla kun on vähän epäselvä puhe kun se tuttikin vielä viihtyy siellä suussa muutamasti vuorokaudessa. Noh, ainahan he ovat hyvin siellä pärjänneet, mutta N on tosi kiukkuinen minulle tullessaan kotiin. Lisäksi hän hokee ja kyselee nykyään aina ennen lähtöä miksi ihmeessä äiti ei lähde mukaan. Me ollaan oltu vain muutamia kertoja Sampan kanssa samassa tilassa N:n kanssa yhdessä. Siis sinä aikana kun N:lla voisi olla mitään mielikuvaa asiasta. Onhan se lapsen mielestä outoa. Vielä oudompaa tulee varmaan olemaan tämän masuvauvan kanssa, kun saan jossain vaiheessa selvittää, miksi hän ei lähde N:n isin mukaan, vaan jää aina äidin kanssa kotiin. Toki nämä ovat vaan elämässämme asioita, joiden kanssa selviämme. Enkä ole enää tänä päivänä surullinen siitä, että vauvan isä ei ole elämässämme. En selkeästi tuntenut häntä yhtään, enkä voisi luottaa häneen millään tasolla valitettavasti.

Ajoittain mut valtaa hirmuinen kaipuu läheisyydestä ja siitä, että olisi se kainalopaikka mihin käpertyä kun on liikaa vastatuulta. Se ajatus kummiskin on melko ohimenevä, olen jo tottunut olemaan näin. Kaikki suhteet on syystä tai toisesta karahtanut kiville. Yleensä silloin kun itse olisin ollut valmis tekemään kaikkeni jonkun miehen eteen, tunne ei ole ollut molemminpuoleinen tai toisen elämäntilanne on ollut vaan niin erilainen ja epäsopiva. On haastavaa löytää miestä, joka olisi valmis sitoutumaan perheellisen naisen kanssa, olemaan se toinen vanhempi niin sanotusti ja rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Kaikki tuo on mielestäni vielä vaikeampaa sellaisen miehen kanssa, jolla on jo lapsia entisestä suhteesta. Toisaalta lapsettomalla miehellä jää niin monta asiaa ymmärtämättä lapsiperheen pyörityksestä, että jo se itsessään tuottaa kitkaa aluksi hirmuisesti. Olen toisin sanoen menettänyt tällä hetkellä toivoni, enkä juuri nyt kyllä toivokkaan löytäväni mitään. Tämä ei ole sopiva elämäntilanne millekkään uudelle suhteelle todellakaan. Lapset ovat nyt ihan kaiken a ja o. 

Tämä nykyinen elämäntilanteeni on kaiketi opettanut minut pärjäämään ja elämään itsekseni. Aiemmin sitä suhdetta ja kumppania on ehkä kuitenkin koko ajan jollain tasolla "hakenut" ja löytänytkin näitä kaikenmaailman häntäheikkejä. Kaikestahan sitä on jotain oppinut, enkä aiokaan enää tyytyä mihinkään. Kyllä sen kumppanin pitää säväyttää ja tuntea että kipinöi. Jos en ikinä löydä sitä ihmistä, fine. Tiedänpähän pärjääväni näinkin, ja olenpahan saanut siitä huolimatta kaksi maailman rakkainta lasta itselleni. Mun mielestä surullisia on ne ihmiset, jotka hukkaavat myös ne lapsihaaveet sen myötä ettei pysyvää elämänkumppania löydy. Ystäväpiirissäni on kaksi henkilöä, jotka ovat menneet tekemään abortit suhteissaan, sillä miehet ovat näin vaatineet. Tapahtuneen jälkeen mies on jättänyt ja naiset ovat jääneet suruissaa ja  häpeissään itkemään kohtaloaan. Seuraahan se ihmistä lopun elämää, jos on tehnyt vasten omaa tahtoaan, eikä toinen ole jäänyt lohduttamaan. Mua ois ainakin seurannut. Toki mulla olisi ollut jo yksi lapsi entuudestaan, mutta mun mielestä on hienoa että voin tarjota N:lle sisaruksen. Eikä tämä tuleva lapsi tule ikinä olemaan "perheetön", sillä vaikka mulle kävisi mitä, tulee hänen rinnallaan olemaan aina N. Tietäisittepä vaan kuinka innoissaan kolmevuotiaskin poika voi jo olla tulevasta pikkuveljestään. En tiennyt, että tämän lapsen odotus voi tuntua jopa asteen ihmeellisemmältä kuin esikoisen, sillä saan iloita aidosti tästä yhdessä N:n kanssa, joka on ihan super innoissaan! N:n syntyessä se olin minä joka olin onnellinen, yksin. Nyt jaan tämän onnen N:n kanssa, ja se on ihan parasta mitä voin ikinä saada. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)