Sielä se vauva kelluu, mun kohdun uumenissa. Ihan käsittämättömän outoa. Minäkö muka raskaana? Miten parissa vuodessa ehtii jo unohtaa miltä tuntuu olla raskaana? Tosin mulla on ollut sellaiset kuvotukset parina päivänä, että tuli kyllä pikaiset flashbackit parin vuoden takaa! Mutta ison masun kanssa elämisestä on hatarat mielikuvat.
Mun mieli työstää edelleen sitä ajatusta, että M ei olekaan enää läsnä mun elämässä. Kauhea ajatus kun sitä ajattelee, mutta sitten kun mietin mitä kaikkea kauheaa hän sanoi mulle, niin hyväksyn hänen poissaolonsa. Mun mielestä hirmu vaikeeta antaa anteeksi ihmiselle pahoja sanoja lyhyen tuttavuuden jälkeen, vai mitä? Kun ei tunne toista ja silti loukkaa mitä syvimmin ja henkilökohtaisesti. Mun mielestä sellainen ei ole oikeutettua. Miksi sellainen ihminen sitten ansaitsisi tätä onnea ja mun rakkautta? En todella tiedä miten käyttäytyisin, tai pitäisi käyttäytyä, jos M lähestyisi mua vielä. Toki siinä ratkaisisi paljon se, miten hän sen tekisi. Luulen silti, että hänen ylpeä "macho" -luonteensa ei kyllä siihen taivu. Haluaisin silti tietää mitä hän ajattelee juuri nyt. Miten voi vaan unohtaa ne kaikki ihanat hetket, kaikki ne. :'(
Nuutti tuo onneksi niin paljon valoa ja rakkautta mun elämään! Enkä ehdi liikaa murehtia asioita kun käyn töissä ja kotona vipeltää parivuotias. Ja en voi olla kiitollisempi mun tukiverkostosta. Olen kertonut asiasta mun ystävälleni Emmille, serkkutytölleni sekä äidilleni. Voitte kuvitella, että äitini oli kaikista järkyttynein, mutta on ymmärtänyt kyllä kaiken ja ollut suurin tuki kun olen ollut hänelle rehellinen. Muut ihmiset saavat tietää vasta paljon myöhemmin, nyt riittää heidän ja teidän tukenne. <3
Tilasin Nuutille joululahjoja netistä, vihaan kaupoissa ravaamista! Viime jouluna pieni opiskelijabudjettini rajoitti lahjojen hankintaa, onneksi nyt on hieman parempi tilanne. Vannotin itselleni etten hukuta Nuuttia leluihin tai muuhun hömppään, kun oon tosi tiukkis asian suhteen arkena. En osta juuri koskaan Nuutille kauppareissuilta mitään hänen ollessaan mukana, sillä muutoin kauppareissuista tulee suoraan sanoen helvettiä. Ja koska joudun yleensä AINA menemään kaupoille N:n kanssa, niin hän on valitettavasti saanut oppia äidin kylmät konstit lelujen suhteen. :D Nyt jouluna otan siis vähän takaisin ja hemmottelen pientä murupalleroa. Tässäpä vähän koostetta mihin äiskä (ja Nuuttikin) on mieltynyt. :D
Kuvat:google.
Laittakaapas lahjavinkkejä 2-3-vuotiaalle pojalle. Erityisesti jos ois jotain pelejä tai muita kehittäviä leikkijuttuja. :)
PS. Pelivinkkinä 2-3-vuotiaille lapsosille: Minä itse osaan vastata.
Meillä on ollut kyseinen peli tosi kovassa huudossa ja N rakastaa pelata tota, suosittelen suuresti!:)
No tuo meidän T pelaa tosi mielellään lautapelejä ja kokoaa palapelejä. Näissä veikkaan kyllä, että isosiskolla on ollut vaikutusta, koska ei ole yhtään sellainen mielikuva, että esikoinen olis aikanaan 2v 8kk ymmärtänyt ainakaan lautapelien päälle mitään :D Esim. se Choco-peli on hänen mielestään kiva ja osaa täysin myös pelata paria muuta peliä, joissa ideana on etsiä pelin edetessä pareja kuville. Ja siitäpä tuli mieleen että myös muistipeliä pelaa mielellään, tosin ei kovin monella kortilla vielä (ja useimmiten tabletilla) :)
VastaaPoistaMyös värityskirjoja värittää innolla ja rakentaa Duploilla ym palikoilla. Lukee paljon kirjoja ja katsoo automatkoilla mieluusti DVDitä.
Näistäpä ne lahjat sitten koostuukin: on ostettu Pipsa Possu ja Chuggington DVDt, autoaiheinen katselukirja, iltasatukirja, palapeli, pari lasten lautapeliä (kun sai 2 yhden hinnalla :D), uudet tussit ja värityskirja. Meikäläisellä menee aina ihan yli lahjojen ostelu, ensinnäkin koska rakastan lahjojen ostamista ja tekisin sitä aina jos vaan rahat riittäis ja toisekseen koska rakastan tarjouksia ja sitten tulee ostettua lahjoja jemmaan vuoden mittaan ja unohdettua mitä kaikkea on ostanut... Kaamea totuus valkenee vasta kun paketoin lahjoja, mutta siinä vaiheessa onkin sitten hyvä karsia sieltä turhat pois ja lahjoittaa ne erilaisiin joululahjakeräyksiin :)
Kiitti vinkeistä Piia! Toi choco peli vois olla kiva, muistan sen itsekin omasta lapsuudesta. :D Nuutti on kyllä sellainen joka jaksaa keskittyä, ja kokoaa kyllä mielellään palapelejäkin. Myös lastenohjelmat on aina kovassa huudossa, mutta niiden kanssa pitää' vähän rajoittaa ettei istuta pädin edessä vaan jatkuvasti.
PoistaMullakin on tänä jouluna lähtenyt lapasesta lahojen ostelu, mutta suotakoon se itselleni näiden kaikkien opiskeluvuosien jälkeen... Ja seuraavana vuonna taitaa olla myös hieman köyhempi joulu. :D Sillä oon satsannut nyt ekaa kertaa elämässäni myös joulusisustukseenj ja pistän kyllä kämpän koreaksi niin ensi vuonna ei tarvi kun nostaa samat kamppeet esille sit... :)
Höööh. Tilasin ton minä itse osaan vastata -pelin. Toimitus oli nopea.. mutta tuote väärä. Höh! Oottelen huomenna vastausta, et mihin voin lähettää nuo matikkakortit... :l
VastaaPoistaNo voi hitsi..
Poista