Osastolla oli hirveetä tänään. Olen saanut parina viime päivänä kärsiä erään hirveen hoitajan nöyryytyksestä. Se tenttaa joka välissä kaikenlaista ja jos et tiedä oikeaa vastausta, tulee hirveetä huutia.. "Miten tämän vuosikurssin opiskelija ei osaa tällaisia asioita?!!" Kaiken huippu tapahtui kuitenkin tänään kun mut oli määrätty ottamaan virtsakatetria eräältä naiselta pois. Olin valmistellut siinä ja tyhjentänyt ballongin, valmiina siis vetämään letkun ulos, kunnes tämä kyseinen hoitaja huutaa isoon ääneen "Ethän sinä osaa tehdä yhtään mitään!!" JA vetää letkun väkisin mun käsistä ja suljuaa sillä ihan vasiten pitkin mun kättä.... Niiiiiin, siis sillä osalla joka oli naisen virtsarakossa hetkeä aiemmin. Tätä seuraa helvetinmoinen vouhottaminen siitä kuinka opiskelijat eivät osaa mitään ja nöyryyttämistä kyseisen potilaan edessä. Kyllä oli tekemistä että sain tilanteen nielaistua!!! Olin niin raivoissani.... Vttu että joka paikassa pitää olla joku pirullinen hoitaja!
Toisekseen. Meillä on taas vissiin se huono kausi Sampan kanssa menossa. Nykyään kun minäKIN osaan ottaa nokiini yhdestä jos toisesta asiasta, niin tällä kertaa se tapahtui taas viikonloppuna. Alettiin puhumaan synnytyksestä, mikä on S:lle hyvin vastenmielinen aihe (ja sekös ärsyttää mua). Lopulta se kakisti ilmoille, että se voi saada SEKSUAALISIA TRAUMOJA siitä, että se näkis synnytyksen, varsinkin siis mun synnytykseni. SIIS MITÄÄÄÄ HELV...?!! Hän siis pelkää ettei halua mua seksuaalisessa mielessä enään sen jälkeen kun näkee sen vauvan tulevan ulos sieltä mun alapäästäni. Olin oikeastaan ensin mykistynyt järkytyksestä ja sitten suutuin, kunnolla. Ei olle sunnuntain jälkeen nähty tai oltu yhteyksissä, mua pistelee vaan vihaks. Taisinpa vielä tokaista sille ennen ku se lähti etten tarvii sitä koko synnytyksessä.... Mikä osaksi pitää paikkaansakin. Mun tunteet Samppaa kohtaa hälvenee aina kun me riidellään. On kauheen vaikea saada toiseen sitä kontaktia, jos koko ajan vaan kinastellaan kaikesta!
Koko viime viikon oltiin melko vähän yhteyksissä, ja odotin viime viikonloppua kun kuuta nousevaa. Ajattelin, että nyt tänä viikonloppuna nautittas yhdessäolosta ja olin nähny koko viikon jotain seksin nälkäisiä uniakin.. No sitten kun koitti perjantai-ilta, niin S laahustaa tänne ja haisee ihan valkosipulille. Se oli syönyt kato kebabbia.... Ooh yeah, siihen hälveni mun seksinnälkä! Eli sitä asiaa ei ole tapahtunut taas mukavaan toviin. Ja tällä hetkellä ei edes haluta enää.
Niinpä oon tässä itsekseni taas kuumeisesti pohtinut sitä asunto asiaa. Olisko meidän järkevämpi muuttaa vielä erilleen? Meidän suhde on selkeesti ajautunut ihme umpikujaan. Tuntuu että en voi nauttia koko raskaana olemisesta kohta... Tää odotus ei vastannut ollenkaan sitä mitä kuvittelin sen olevan! Toisaalta tää lapsi on mulle niin tärkeä, että osaisin olla jopa onnellinen yksin lapsen kanssa.
Väsyneitä ajatuksia. Ajattelin lähtee nukkumaan tätä koomaa pois että jaksan näitä helvetillisiä aamuvuoroja. Haluan eroon tästä viikosta.
Onko sen sampan sitten pakko sitä värkkiä tuijottaa synnytyksessä? :D
VastaaPoistaTuo seksuaalisten traumojen pelko voi olla ihan oikea asia. Ei se ainakaan suuttumalla ja vähättelemällä parane. Toki se on sinun kannaltasi kurjaa, jos mies ei halua synnytykseen mukaan, mutta tuskin se pakottamalla hyväksi muuttuu. Vähän sama kuin, jos joku pelkäisi todella hämähäkkejä ja niitä sitten tahallaan heittelisi hänen päälleen. Ei pelkotilat sillä lailla parane. Eräs työkaverini muuten arveli, että hänen eronsa juontaa suurelta osin juurensa miehen synnytyksessä saamiin traumoihin. Mies ei enää osannut nähdä vaimoaan seksuaalisena olentoja ja he päätyivät olemaan vain isä ja äiti ja lopulta oli parempi erota.
VastaaPoistaMinusta on tavallaan positiivista, että Samppa osaa miettiä tällaista jo etukäteen. Onhan tuohonkin kuitenkin vielä muitakin vaihtoehtoja kuin, että Samppa jäisi pois synnytyksestä. Pelkoa voi pyrkiä työstämään etukäteen ammattilaisen kanssa ja pysyä synnytyksen aikana huolellisesti pääsi puolella, ettei näe liikaa. Päätös on kuitenkin loppuviimeksi Sampalla ja pakottamalla et saa hänestä hyvää synnytystukihenkilöä itsellesi. Doula voisi olla ihan hyvä apu sinulle Sampan päätöksestä riippumatta.
Ajatuksesi kuulostavat minun korvaani siltä, että yhteenmuutto ei välttämättä ole hyvä idea. Huono parisuhde syö aika pahasti voimia ja tarvitsisit niitä nyt itse. Kannustaisin edelleen hakemaan teille parina keskusteluapua. Se voisi auttaa teitä ymmärtämään paremmin toistenne ajatuksia ja hakemaan molemmille toimivia kompromisseja.
Onko tuolla harjoittelussa muuten jotain esimiestä tms. jolle voisit puhua tuon hoitajan käytöksestä? Tuo kuulostaa työpaikkakiusaamiselta eikä sitä tarvitse sietää vaikka kuinka olisi harjoittelija.
Tsemppejä taas!
Ihan hirvee toi hoitaja! Ei toista sais koskaan muutenkaan tuolleensa nöyryyttää tai suorastaan kiusata. Jos jostain pitää sanoa niin sen voi sanoa kyllä kahden kesken ja nätistiki, ei siihen potilaita kyllä pitäis sotkea. Mulla menis kyllä varmasti hermot tollasen hoitajan kans! :O
VastaaPoistaAika ikävästi sanottu tosta synnytyksesä kyllä. Ei se nyt ihan älyttömän kaunistakaan (ainakaan mun mielestä oo) se synnytys, mutta ei kyllä tuntuis kovin kannustavalta ku toinen sanois noin. Itekki varmaan loukkaantuisin samassa tilanteessa että ei sitte tarvi tulla ollenkaan, ettei vaan tuu traumoja.
Asunto ja parisuhde asiat on kyllä monesti niin vaikeita. Tuntuu vaikeelta tehä isoja päätöksiä ku sitte miettii että onkohan tää oikea päätös vai eikö ookkaan. :( Toivottavasti tilanne teillä kääntyy johonki suuntaan että pystyt nauttimaan siitä odotuksesta ihan rauhassa ja keskittyyn muihin asioihin ku tuollasiin! :)
Tsemppiä loppuviikkoon! Huomenna on onneksi jo keskiviikko niin alkuviikko alkaa olla takana. :)
Kannattaa tehdä jonkinnäkönen valitus kyseisestä hoitajasta. Viimeistäänkin arvioinnissa sanoa, esim ettei halua paikkaa suositella muille kyseisen hoitajan takia ja muutenkin tehdä selväksi, että kohtelee opiskelijoita väärin. Ei tuollaista tarvitse katsella ja kestää. :) itse siis samanlaisen kohtelun kokenut silloin kun vasta opiskelin hoitoalalle.
VastaaPoistaHurahtipa mukavasti aika ku eksyin sun blogiin ja olikin pakko lukea alusta asti :)) tsemppiä kovasti raskauteen! täällä kohtalotoveri ;) kaks keskenmenoa tälle vuotta ja nyt perässä tullaan viikoilla 15+4 :D vierailehan myös blogissani :)
VastaaPoistaHeli: Tiedän että suutuin ehkä liian pikaisesti synnytys aiheesta, mutta itsestä se vaan tuntuu typerältä että mies vain ajattelee senkin asian suhteen seksuaalisia traumojaan (siis niitä omiaan!). Ihan ku mulla ei saattais jäädä siitä traumoja. :-D Mutta mun nyt pitää mietiskellä tietty tätä ja jutella vielä S:n kanssa mitä mieltä se on. Olen miettinyt tuota doula asiaakin, mutta en tiedä kuinka niitä tällä paikkakunnalla on... :-/ Toisaalta se doula tuntuis vähän oudoltakin, kun aina on kuvitellut sen oman miehen siihen viereen tukemaan.
VastaaPoistaOn hyvä että S tietää mitä kykenee ja mitä ei, totta. Mutta mun mielestä se välillä ajattelee juurikin omaa napaa. Ja ei pelkästään tässä synnytys asiassa...
Siellä harjoittelussa on toki osastonhoitaja, mutta kaikki henkilökunta vain sanoo ettei tästä kyseisestä hoitajasta tarvitse välittää!! :-O Siis sanoin kyllä eiliselle ohjaajalleni tapahtuneesta ja hän pahoitteli, mutta eipä tuo mun mieltäni ylentänyt.. Eikä tuo ollut edes ainoa asia mistä se hoitaja mua päivän aikana pilkkasi. ;-(
Kuulostaa jotenkin tutulta. Meillä kanssa menee asiat välillä ristiin nyt odotusaikana tavallista enemmän. Niinä hetkinä tuntuu että jää todella yksin ja ei voi ymmärtää miten toinen ajattelee tietystä asiasta niin. plääh kai sekin kuuluu tähän odotukseen ja siihen kasvuun mitä tässä yhdeksän kuukauden aikana tapahtuu. Pelottaa vaan että mitä jos se jatkuu ja jatkuu ja uskalla/osaa nyt sitten itse nauttia raskaudesta samalla.. :/
VastaaPoistaHanne: Tervetuloa blogiin, ja hurjaa jos jaksoit kahlata tätä sekamelskaa läpi täällä. :-D Oon jopa miettinyt vanhojen postausten deletointia.. jos jaksais vaivautua vaan.
VastaaPoistaMutta ihanaa odotusta sullekkin, kohtalotoveri!<3 Toivotaan että kaikki menee parhain päin!
Pikkanen: Aion arvioinnissa kyllä mainita tästä.. indeed.
Lily: No nii-i...
Sarr: Joo en tiedä johtuuko tää kaikki tosiaan sit musta ja mun mielentiloista?! :-D Siis myönnän että ärsyynnyn paljon helpommin nykyään ja oon vähän putkikatseinen silloin. En jaksa tai halua tulkita mitä mies oikeasti tarkottaakaan... Ja vedän niitä omia johtopäätöksiä. Mut ei vissiin oo ihan epätavallinen tunne raskaana toi, että tuntee olevansa yksin monen aiheeseen liittyvän asian kanssa. Plah, vaikeeta. :-/ Tsemiä sinne kuitenkin!
Oona: Hoitajia on moneen lähtöön. Kaikki ei todellakaan oo mitään sisar hento valkoisia jotka haluais aidosti miellyttää potilaita.
VastaaPoistaIlmeisesti toi synnytys jakaa mielipiteitä, ja me ollaan vähän niinku samoilla linjoilla. ;-) Mun mielestä vaan vähintä mitä mies voi tehdä on NÄHDÄ omin silmin sen, kun hänen oma lapsensa syntyy ja vetää ensimmäisen kerran henkeä. Siis kuka herran jestas haluais jäädä sellaisen tapahtuman ulkopuolelle, VAIN koska saattaa saada siitä seksuaalisia traumoja. Musta vaan jotenki itsekästä.. :-(