Rv 31+3 mietteitä

Täällä on kärsivällisesti haudottu vilkasta vauvaa, joka ojentelee itseään tämän tästä. Tuntuu kuin jalat työntyisivät pian kylkieni läpi. Ajoittain olo on tukalampi (ainakin mitä enemmän syö!) ja ajoittain siedettävä.;) Mulla pyörähtää nyt myös vikat kolme viikkoa töitä käyntiin vielä. Viikko aikaa olleessa lääkärineuvolassa lekuri ois halunnut kirjoittaa mut jo saikulle loppu ajaksi. Mulla kun on verenpaineet jälleen tasaisesti kohonneet, pulssi hakkaa kovempaa kuin tarvisi edes tässä tilassa ja saan jotain lieviä rytmihäiriöitä näiden yötyöputkien jälkeen. :( Halusin kuitenkin vielä sinnitellä ja yrittää saada työt tehtyä hyvän palkan toivossa! Sain viime kuulta niin surkean palkan että kesäkuun loppuun asti saan kituuttaa taas.. En vihaa mitään muuta kuin sitä niin paljon, että joka sentti pitää laskea! Eli kymmenen yövuoroa kun kahlailis vielä läpi niin saan hyvillä mielin jäädä kotiin lepäileen. 

Odotan kyllä tosi kovasti äitiyslomalle jäämistä. Täällä Lapissakin alkaa kesä tulemaan, lehtiin ilmestymään lehdet, ruoho vihertämään ja ilma lämpenemään tosissaan. Olen jotenkin tosi kiitollinen välillä kaikesta, vaikka tuntuu että on tässä koeteltukkin taas kerran. Parasta aikaa jäädä sitten äitiyslomalle odotteleen pikkuista ja nauttia koko kesästä oman perheen parissa! Tää on niin ainutkertaista että aion vaan nauttia joka hetkestä muistuttaen itseäni että en välttämättä enää ikinä koe tällaista pikkulapsiaikaa uudelleen. Olen miettinyt itsekseni, että en todellakaan enää helpolla aio lapsia alkaa tekemään vaikka joskus jonkun tapaisinkin. Sen tulisi olla todella TODELLA vakaalla pohjalla (vähintäänkin vuosia yhdessä, sitten naimisiin jne) ennenkuin suostuisin edes harkitsemaan lapsentekoa! :D Hah. Kyllä tää yh-mammailu siinä mielessä on nuorestakin naisesta vienyt mehut (ja vapautta), että en todellakaan ota ikinä enää yhtään riskiä minkään suhteen. Siinä vaiheessa kun kiva mies löytyy, hommaan sellaisen ehkäisyn että ei tarvii ikinä arpoo varmoja päiviä tai epävarmoja. :D

Ollaan N:n kans laiteltu vauvakamoja pikkuhiljaa paikoilleen, mut isoimmat laitellaan sit äippälomalla tietty. Olin tuossa viikko aikaa kovin myymässä vuoden 2013 Emmaljungiamme. Raahasin vintiltä kopat ja kaikki, pesin kaiken koneessa mitä sai pestä ja jynssäsin rungon ja renkaat ihanan kiiltäviksi! Sit otin kuvat ja ajattelin laittaa nettiin koko paketin myyntiin, mut sit tulinkin katumapäälle, enkä aiokaan myydä settiä. :D Musta aika kovaa tahtia noiden arvo laskee, koska me maksettiin muistaakseni tasan tonni tosta setistä aikanaan uutena ja nyt kun oisin 500e yrittänyt myydä, niin ei kyllä ilmaantunut halukkaita ostajia?! Ite yritin aikanaan tolla hintaa etsiä myös käytettynä tollasta settiä enkä mistään löytänyt. Nyt niitä tuntuukin olevan pilvin pimein. Ihme ilmiö. :D Oisin kovin halunnut alkaa hankkimaan itselleni Mountain buggy duet:ia, mut nyt se saa jäädä. Jätän noi Emmaljungat sitten mummolavaunuiksi kun itse en enää niitä tarvii. Kylläpä nuo siskotkin varmaan joskus lisääntyvät ja niille vaunuillekkin on mummolassa käyttöä. Nyt pitäs tosin hommata seisomalauta, mielellään istuimella, noihin nykyisiin yhdistelmiin. 

Nojoo, nyt N alkaa heräilemään ja aamukahvitkin on hörpitty tässä sivussa. Mun pitäs tänään väkertää myös työhakemusta, sillä Suomen puolella paikkakunnallani olisi sh:n virka auki. Olen ollut kyseisessä paikassa juurikin aiemmin töissä ja tehnyt keikkaa paljon opiskeluaikoina. Toivon todella että saisin vakityön, olisi helpompi suunnitella tulevaisuuttakin. Mielenkiintoista nähdä onko tällä vaikutusta asiaan kun jään juuri äippälomalle....

Rv 29+6

Mitäs meille? Oon alkanut jälleen töihin saikun ja vapaiden jälkeen. Aion vetää tän vikan kuukauden sisulla, että saisin kunnollisen palkan. Masu ei ole mikään valtavan kokoinen, mutta ahdistaahan se enenevissä määrin. Kyllä sitä niin odottaa aikaa tän masun jälkeen. Sitä miettii lähes päivittäin. Tänään pitäisi leipoa siskon tuleviin valmistujaisiin ja meen myös extra yövuoroon. -_- Meillä on töissä yksi keski-ikäinen saikuttaja, joka on joka kuukausi määrän X saikulla. Turhaan. Käy hermoon.

Suomen puolella entisessä työpaikassani aukesi pari päivää sitten myös sairaanhoitajan virka auki. En tiedä yrittäisinkö hakea. Motivaatio ei ole kovin korkea työskennellä siellä, enkä tiedä onko mahdollisuuteni saada koko paikkaa kovin hyvät tällä hetkellä (koska: äitiysloma jne.), enkä ylipäänsä tiedä haluanko jäädä tänne paikkakunnalle parin vuoden päästä enää asumaan. Joten ehkä en ryntää hakemaan virkaa suin päin. Vaikka toisaalta vakityöhän olisi aina hyvä juttu, olisi työ mihin palata kun kotona olo alkaa tympimään. Mutta toisaalta taas en ole huolissani etteikö keikkatöitäkin alkuun olisi hyvin tarjolla. Tämä ala kun on sellainen että töitä tekevälle löytyy. Tarkoituksenani olisi myös hakea lukemaan kätilöntyötä parin vuoden päästä.

Kun puhuin jokin aika sitten yhdestä viime kesäisestä tuttavuudesta (miehestä), joka otti yhteyttä halutakseen tavata. Noh, en sitten suostunutkaan näkemään häntä. Ei vaan tuntunut siltä. Mietin että miksei siitä sit viime kesänä tullut mitään kun tavattiin. Tulin siihen tulokseen karkeasti ettei hän voi olla se oikea, enkä todellakaan halua treffailla miehiä huvikseni tässä tilassa ja elämäntilanteessa.:D 

Vappuna puolestaan pyörähdin yksikseni kaupassa hakemassa munkkitarvikkeita kun yksi entinen poikaystäväni oli kytännyt minua hyllyjen välistä, ja kaupasta ulos astuessa hurautti uuden karhealla audillansa oman romuni viereen. :D  Hän on se eräs mustasukkainen tapaus, joka pyöri aika tovin kuvioissa kun muutin kotipaikkakunnalleni takaisin. Hän ei todellakaan tuntunut siltä oikealta. Vaan ikävä hänellä oli edelleen. Mua niin huvitti tuonkin tapahtuneen jälkeen. Onhan se kiva kun johonkin on onnistunut tekeen niin lähtemättömän vaikutuksen ettei unohdu vaikka aikaa kuluisi kuinka. Harmi vaan ettei sitä vaikutusta näemmä onnistu tekemään niihin, jotka sit omasta mielestä tuntuvat "oikeilta". Miehet.... Huoh.

Rv 28+6

Nyt on käyty sitten haaristelemassa pienelle kandijoukolle ja toimimassa opetusvälineenä. :D Onneksi itse tutkimukset tehnyt gyne oli se "kokenut". Jotenkin se epävarma kandijoukko sai mutkin epävarmaksi, eikä helpottanut että joukossa oli sellaisia babyface-miehiä. No joo, se siitä. 

Kaikki on joka tapauksessa hyvin nyt. Ultrattiin että istukka oikeassa paikkaa, vauva voi hyvin eikä mitään poikkeavaa löytynyt. On kuulemma normaalia että toissynnyttjänän kohdunsuu "verestää" ja on pehmennyt. Kohdunkaula ei kuitenkaan ollut lyhentynyt, vaan oli sen 3cm ultralla katsottuna. 

Verenvuoto on kuulemma monesti mysteeri, tai sitä ei saada selvitettyä jos se on alkanut ja aika pian kuitenkin loppunut. On kuitenkin aina hyvä käydä tarkistamassa asiat jos epäilyttää. Kuulemma suurimmaksi osaksi vuodot ovat peräisin kohdunsuulta, varsinkin toissynnyttäjillä jne jolloin kohdunsuulla oli jotakin eritettä enemmän tms. En oikein ymmärtänyt kaikkea kun sitä tietoa tuli niin paljon kerralla! Mut tärkeintä oli et nyt just ei oo syytä huoleen.Vauva istui pyllyllään siellä ja hakkasi päätä mun kylkiluihin, painoarvio oli vähän pääle kilo. 

Ihana helpottunut olo tuli itselle kun ei nyt jaksa ainakaan murehtia liikoja. :')

Tänään meen tekeen fb-kirppislöytöjä tuttavalleni, jolta aion ostaa Nattoun pinniksen reunapehmusteen, unipussin ja päiväpeitteen sänkyyn. Kaikki yhteensä viiskymppiä! Vaikka ovat olleet käytössä vaan yhdellä lapsella hetken. Ihana löytö siis. Palautin sitten aiemmin tilaamani yli viidenkympin reunapehmusteen kun tein tämän löydön. Huomenna meen vihdoin kampaajalle ja tää porkkanapää saa väistyä blondin tieltä.

Rv 28+5

Tänään suuntaan sairaalaan äitipolille tarkistukseen päivällä. Pissakokeet oli puhtaat, vaikka hieman huvittuneena annoinkin mm. klamydianäytettä. Sanoin lääkärille, että olisi se ihme kun sekin vielä löytyisi kun seksielämäkin on tyystin hävinnyt sen plussauksen jälkeen. ;) Ja otettiinhan tuo näyte alkuraskaudessa. Anyway, kaipa se on tosiaan hyvä käydä tarkistamassa että kaikki hyvin. Palaillaan!

Lääkärikäynti rv 28+3

Lisäyksenä edelliseen postaukseen, lääkäri pisti mut alustavasti viikon saikulle!:( Kohdunsuulta "tippasi verta & veresti"??!! Lisäksi kohdunsuu oli jotenkin pehmennyt ja kaula lyhentynyt, mikä johti siihen, että päivystävää gyneä konsultoitiin synnytyssairaalaan ja hän haluaa mut näytille päivystyksenä tällä viikolla. Huomenna pitää viedä jtn rutiinipissakokeita labraan, jotta infektiot poissuljetaan. Hmm. Hiukan mietityttää. Olihan mulla aika koviakin suppareita ja tuntemuksia torstai-pejantaina kun sitä vertakin lorahti. En tiedä! Toivottavasti tämä ei ole mtn vakavaa tai viittaa ennenaikaiseen syntymään. Onhan se tärkeää vauvalle olla masun suojissa mahdollisimman pitkälle kohti laskettua aikaa. :O Koitan olla panikoimatta liikoja. Pitää ottaa rauhaksiin nyt sitten..

Rv 28+3

N kävi kun kävikin Sampalla eilen. S lähetti lauantai-iltana viestiä ja haki sitten seuraavana päivänä N:n käymään. N oli tietysti tohkeissaan, hyvä että huikkasi heipat minulle kun juoksi jo isänsä kanssa autoon. Oli myös todella iloisella tuulella tullessaan illalla kotiin (monesti hän vaan kiukkuaa minulle ja protestoi kaikesta), joten oli tosi mukava huomata että hänellä oli ollut hieno päivä. S:n äiti on todella ihana ihminen ja hän on monesti N:n kanssa silloin kun tämä on isällään. Meillä on S:n äidin kanssa läheiset välit nykyäänkin kun saatiin menneet sovittua aikoinaan. Whatsappaillaan lähes päivittäin ja lähettelen N:n kuvia ym. mistä hän pitää. Viime ystävänpäivänä vuodatettiinkin, että on todella ihanaa kun voidaan olla näin hyvissä väleissä ja ystäviä, olisi ollut liikaa jos minun olisi pitänyt S:n lisäksi hänestäkin luopua. Ja onhan se N:n edun mukaista että ollaan hyvissä v äleissä S:n perheen kanssa. Mulle se on ainakin tärkeää, vaikka aikoinaan vihoissani kaikesta ajattelinkin toisin. Nykyään olen kai vaan tyytynyt kohtalooni. Hah. Kävihän S, hänen äitinsä ja mummonsa silloin N:n kolmivuotis synttäreilläkin luonani. Ajattelin että tämä on varmasti N:lle tärkeää, että vanhemmat ovat samassa tilassa yhtä iloisia pojastaan. Jälkeenpäin N onkin hassusti lallatellut minulle että "äiti ja isi, äiti ja isi!" Ja nauranut kovasti päälle! Eli ilmeisesti hänkin on jotakin prosessoinut. :D

Eilen kun sain "vapaapäivän" N:sta, niin päätin itsekkin käydä lähikaupungissa asioilla. Onhan se vaan niin ihanaa kun saa itsekseen käydä kaupoilla ja syömässä, suoranaista luksusta! Kohtahan siihen ei olekaan mahiksia kun yksi rääpäle on tissillä ja toisella on vaan jalat alla koko ajan. Joten kaikki ilo irti näistä hetkistä. Osuinkin sopivasti Lindexin ja KappAhlin lastenvaate aleen, josta löysin vauvalle (ja N:lle) ison kasan vaatteita -50% alesta! Hamstrasin erityisesti yöpukuja, jotka koin tarpeelliseksi N:n ollessa vauva, jolloin niitä oli meillä ihan liian vähän. Tuntui että yökkärit olivat jatkuvasti vastasyntyneenä jossain löysässä kakassa, joten niitä kului käytössä!

Uudet yökkärit <3

Newbie kesähousut, joita hamstrasin myös seuraavan kesän koossa :D Sekä Lindexin söpöt jääkarhutrikoot.

Lindexin ihanat pehmoiset lappikset ja body.

Tässä söpöimmät hankinnat. :) Nyt on iskenyt itsellekkin tämä "aww kuinka söpöjä nämä vauvanvaatteet ovatkaan" -vaihe. Pitänee pestä kaikki vaatteet kun pääsen äitiyslomalle, nyt en jaksa moista rumbaa kun niitä on kuitenkin ihan kiva määrä tuolla lipastossa. Paljon on N:n vanhoja, siis suurin osa. Isommat koot odottavat vintillä sitten. Ja onhan se kyllä hyvä että niitä vaatteita on nyt jäljellä kun yksin näitä hankintoja pitää taas tehdä!

Tänään pitäisi soittaa äippäneuvolan terkalle siitä veritiputtelusta, mutta epäröin koko soittoa nyt kun sen jälkiin ei mitään ole ollut ja vauva liikkuu normaalisti? Mitä mieltä olette? Pitäisikö esim kohdunsuun tilanne jotenkin tarkistaa? Hmm..

Rv 28+1

Pääsin eilen elämäni ensimmäiseen jalkahoitoon! Voi autuus kuinka ihanalta se tuntui! Jalat on niin pehmoiset ja siloiset. Tilasin toisen ajan heinäkuun alkuun, ennen laskettua aikaa. :) Lisäksi tehtiin porukoiden kanssa yhdessä mun yhtä lemppariruokaa: tortilloja. Mulla on joku järjetön himo tulisiin jalopenoihin ja mun on pitänyt ihan rajoittaa etten syö niitä liikaa, meinaan vatsa on ihan kuralla sen jälkiin aina. :D 

Tänään on ollut jälleen peruspäivä: pyykkäystä, tiskejä, N:n kanssa leikkejä. Lisäksi jäjresteltiiin äippäpakkauksesta pienet vaatteet vauvanvaatelokerikkoon ja ruuan jälkeen mennään ulkoileen. Iltapäivällä mun äiti on luvannut tehdä hernaria ja lättyjä, joten suunnistetaan sitten sinne. Tää ois ollut Sampan vkonloppu ottaa N kylään, mutta herrasta ei ole kuulunut mitään nyt kahteen viikkoon.

Välillä selailen malttamattomana kalenteria ja haaveilen jo kesäkuun äitiyslomasta ja siitä, että saataisiin vauva tänne meille kotiin. En jaksaisi olla enää raskaana, vaikka pitäisi kai toisaalta osata nauttia tästä raskausajasta. En vaan pidä raskaana olemisesta. :( Kaikki on niin tukalaa enkä koe kehoani omakseni. Mut sen voimalla mennään et "pian" tää on ohi. Ja toivottavasti onnellisesti ohi.