Rv 19+0

Masu on alkanut pullottamaan niin, ettei sitä enää oikein voi piilotella. Vaavi potkii päivittäin ja on niin ihana tunnustella liikkeitä! En muistanutkaan kuinka somalta se tuntuu.  Olen ottanut hurhat 1 kpl masukuvia tän raskauden aikana! Pitää muistaa ottaa ainakin toinen ennenkuin hän on jo täällä. :D 

Viime maanantainen hemmottelupäivä oli kyllä ihan piristävä! Olin pettynyt intialaiseen päähierontaan totaalisesti (ihme lääppimistä?!) ei tuntunut miltään, mutta manikyyri oli ihan ok! Kampaajalla käynti sen sijaan mind blowing. Värjäsin nimittäin ikiblondin tukkani kuparinporkkanaksi, uskokaa tai älkää. Olen vuosikaudet ihaillut kaikkia "gingerhair"- tukkaisia naisia ja nyt tein sitten jotain repäisevää mikä ei ole mulle ominaista. Mulla on tosin vauvana ollut punaiset hiukset, joten punapigmenttiä löytyy ja väri sopii mulle sen verran hyvin, etten tästä ihan heti oo luopumassa. :) On muuten aika vapauttava fiilis tehdä jotain mitä ITSE haluaa, eikä kuunnella aina muiden mielipiteitä ja mieltymyksiä joka asiassa.

Tänään oon pitänyt erikoisemman vapaapäivän kun vein N:n hoitoon ja tulin itse kotiin. Yleensä en ikinä vie Nuuttia hoitoon jos oon kotona. Mulla alkaa tosin tänään yötyöputki, joten ois tarkotus ehtiä ottaa vielä torkut ennenkun haen pienen hoidosta. Oon siivonnut ja saanut paikat kondikseen, tyhjentänyt N:n pienet vaatteet lipastosta ja vienyt vintille varastoon, pyykännyt, imuroinut jne.. Tehnyt kaikkea ihanassa rauhallisessa ympäristössä. Lisäksi heitin noin muovikassillisen rikkinäisiä pikkuautoja roskiin pois kuleksimasta. Tuota kun ei voi N:n läsnäollessa koskaan tehdä! Sen sydän varmaan murtuis. :D Mutta takaan ettei se edes huomaa asiaa.

Rakenneultraan noin parikyt päivää! Sen jälkeen toivottavasti saan tietää alanko hankkiutumaan N:n vanhoista kamppeista osakseen eroon vai pitääkö ne säilyttää juniorille. Palaillaan..

Rv 18+2

Minä olen herännyt niin sanotusti kuolleista. Noin pari viikkoa takaperin pahoinvointi alkoi hiipumaan ja nyt viikon ajan on ollut super-hyper-dyper hyvä fiilis! THANK GODDD!!!! Olin jo todella vaipua epätoivoon oloni kanssa. Toki yövuorot ovat raskaita ja niistä toipumiseen menee helposti pari päivää, mutta onhan tämä elämä nyt aivan siedettävää jälleen kun olotila on lähes normaali. Lukuunottamatta karmeita liitoskipuja... Mutta ostin siihenkin vaivaan tukivyön, joka auttaa jonkin verran. 

Nyt mulla on kuitenkin viikon vapaa ja huomenna kauan odotettu hemmottleupäivä tiedossa! Sain siskoltani joululahjaksi rahaa moiseen, että pääsisin rentoutumaan. Olen varannut manikyyrin käsihoidolla ja intialaisen päähieronnan. Lisäksi menen kolmen kk:n tauon jälkeen kampaajalle värjäyttämään hiukset! Ja sen jälkeen syömään. <3 

Pari päivää sitten yövuorossa kurkkasin masuun ultralla ja siellä vispasi pieni vauva. :) Olisin voinut tuijotella sitä vaikka koko yön kun se oli niin suloinen. Siellä se hieroskeli pienillä käsillä pieniä kasvoja. En saanut selvää sukupuolesta, mutta veikkaan tyttöä. :D Jotenkin oon vaan sellainen olo..Hauska nähdä muutaman viikon kuluttua kuinka oikeassa tai väärässä olen. 

Nyt ruuanlaittoon.. Ja  PS. Lapsen isästä ei ole kuulunut mitään, onneksi.

Rv 15+3

Täällä on sairastettu viime päivät. Nuutti alkoi lauantai iltana oksentamaan ja sitä jatkui seuraavaan aamuun. Karmeaa, en keksi tuolle taudille muuta sanaa. Itse odottelen kylmä hiki otsalla ottaako oksutauti minustakin vallaan, onhan tässä saanut muutenkin nelisen kuukautta viettää pää pöntössä, niin pitäähän se homma kruunata vielä oksennustaudilla! Mur. Vielä en ole kokenut normaalia ellotusta enempää, oksentanut olen viime perjantaina viimeksi. Koskahan tämäkin väistyy, huoh.

Tämän lisäksi Nuutti sai nuhan ja on todella räkäinen. Ei ole suostunut kahteen vuorokauteen oikein syömään mitään ja juominenkin heikkoa. Toivottavasti alkaisi tokenemaan pian! Edes jätski ei maistunut, mikä on jo todella hälyyttävää. Minä seurailen.. Tämän viikon työt pitäisi kuitenkin hoitaa ja sunnuntai-aamun jälkeen pääsen 1,5 vkon vapaille!! 

Nyt ajattelin saada aikaiseksi jonkin sortin lohipastan... Vaikka tämä olo nyt ei ehkä niin sitä huuda, mutta kun syödäkin pitäisi. :(

Rv 14+3

Tänään kävin kauan välttelemässäni sokerirasituksessa. Siis YÖK, se sokerilitku on jotain aivan kauheaa! Ja sitä piti niellä lähes 4dl.. Melkein tuli ylös ekan tunnin aikana mutta sitten helppas. Tällä kertaa en saanut gestaatiodiabeteksen leimaa äitiyskorttiini, arvot olivat hyvät. Joten jes, mutta se kuulemma pitää ottaa uusiksi vielä lähempänä rv 30.. Njäh.

Lisäksi oon saanut soitella ympäri ämpäri tänään kun Kelan mielestä rajatyöntekijänä N:n lapsilisän maksusta tulisi huolehtia Ruotsin. :D Mikä on mun mielestä käsittämätöntä kun oon "pelkkä" tuntityöläinen Ruotsissa ja periaatteessa voin millon vaan tehdä töitä Suomessakin jos niitä irtoaa. Ja ennenkaikkea asun Suomessa ja palaan jokaisen työpäivän päätteeksi kotiini. En ymmärrä tätä logiikkaa, eikä kukaan soittamissani paikoissakaan tuntunut tietävän miten tässä menetellään! Vihaan tällaista byrokraattista paskaa! Noh, lopputuloksena se, että N:n lapsilisä evätään multa nyt useammaksi kuukaudeksi kun asiaa selvitellään! Ja tämäkin "useammaksi kuukaudeksi"?!! Tänään on siis kiehunut todella.. Asian selvittely jatkunee. Saapa nähdä kuinka sitä saa tapella äitiyspäivärahojen kanssa sitten jos en tee töitä Suomessa ennen sitä..

Toisekseen tilasin itselleni ansaitun hemmottelupäivän kuukauden päähän. Tiedossa täydellistä käsienhoitoa, intialaista päähierontaa ja kampaajalla käynti! Ah, sitä odotellessa <3

Rv 14+0

Täällä onnellinen mamma. Oon ollut muutaman päivän saikulla, ja edessä vielä muutama vapaa. Olen ollut vaan ihan sairaan väsynyt ja pahoinvoiva, mutta nyt olo on jo parempi! Olin niin tämän tarpeessa. Oon saanut olla N:n kanssa ja olla vaan kotona, laitella ruokaa, nukkua hyvin.. Levätä!

Tänään oli sit neuvola ja kaikki reilassa! Painoa ei oo tullut kuukauden takaisesta grammaakaan lisää, joten jee! Vauvan sydänäänet paukkas 160 ja oli niin ihanaa kuulla ne. Mulla kun ei oo nykyään enää doppleria kun myin sen pois aikanaan.. Enkä ole ajatellut hankkia nyt. Olen muutenkin ajatellut päästä hyvin vähillä hankinnoilla tän vaavin suhteen. Onneksi en myynyt yhdistelmävaunujani aikanaan, sekin oli vähällä! Vauvan vaatteitakin on yltäkyllin vielä jäljellä, joten aion hyödyntää pitkälti niitä, oli kyseessä tyttö tai poika. Hankintalistalla ois tulevaisuudessa mm. tuttipullon steriloija ja lämmitin (vaikka aion toki imettää niin pitkälle kun suinkin kykenen), hyvä sitteri ja ehkä käsitkäyttöinen rintapumppu..

Nyt perjantaisaunaan, ihana vapaa viikonloppu edessä! Oon luvannut N:lle et huomenna leivotaan laskiaispullia.:) Yle areenassa oli myös huikeen hyvä aloitusjakso sarjasta "Mr. Robot", en malta odottaa seukki jaksoja!

Rv 13+0

Välillä tuntuu että kyllä naisen keho pistetäänkin sellaisen lihamyllyn läpi raskausaikana että oksat pois! Miesten rooli on niin mitätön verrattain naiseen, mitähän Luoja on ajatellut? En tiedä, nyt ollaan suurten kysymysten äärellä. :D 

Ellotusta on edelleen, varsinkin jos en huomaa syödä ajoissa. Sitten turvaudun pahoinvoinnin tullessa nopeisiin hiilareihin (mehu, jogurtti ym) ja ellotus on hetken poissa kunnes se on taas täällä. Housunnapit kiristää ja ekat mammafarkut odottavat kaapissa. En vaan oo vielä uskaltanut vetää niitä jalkaan. Välillä tuntuu vieläkin niin vaikealta katsoa tätä totuutta silmiin. Toisinaan olen todella kiitollinen, että minulle suodaan tämä lapsi ja N:lle pikkusisar. Toisinaan olen hyvin surullinen kaikesta tapahtuneesta. On vain luotettava että tulevaisuus kohtelee meitä kolmea paremmin. 

Väsymys on myös valtavaa. Siis näin yötyötä tekevälle raskausväsymys on tuntunut aivan käsittämättömän pahalta. Kehon rytmi on niin sekaisin että yäk, mikä sekoittaa koko pakkaa entisestään. Minun on kuitenkin kestettävä tätä sinne toukokuun loppuun asti, sitten aion jäädä "jo" äitiyslomalle. Työ on vaan sen verran raskasta että hyvä jos sinne asti jaksaisin... Ainakin saan nyt parempaa äitiyspäivärahaa sitten kun olen tehnyt melkein vuoden ajan töitä ennen äitiyslomaa.

Hemoglobiini on laskenut myös ekan neuvolan jälkeen 148 -> 134 ja luulen että sekin väsyttää. Mulla kun on korkea hb yleensä ja muistan kun N:n syntymän jälkeen se laski 100:n ja olin kuukausitolkulla kun haamu.. Kävelykin hengästytti. Ostin jostain rautajuomaa Ruotsista, joten jospa se auttas. Himottaa myös ihan armottomasti Snelmannin maksamakkara ruisleivän päällä ja oonkin syönyt sitä kohtuudella. Se kun on sallittua nykyään raskaana oleville. Pitää kyllä alkaa panostamaan terveellisempään ruokaan kun tää ellotus katoaa, tuntuu ettei jaksa miettiä mitään ruokajuttuja nykyään.. Sitä vaan syö mahdollisimman helppoa ja raikasta. 

Mun isosisko, joka asuu ulkomailla on aikonut tulla maaliskuussa käymään, sekä heinäkuussa lasektun ajan tienoilla. Hän tulee toivottavasti synnytykseen mukaan. Muutoin luulen että synnytän ilman sen kummempia tukijoukkoja. Äitiä en tällä hetkellä ainakaan synnytykseeni mukaan halua. Hän kun on ammatiltaan sairaanhoitaja ja muutenkin melko päällepäsmäri. :D Voisin kuvitella hänen latelevan minulle sellaisia ohjeita synnytyksen edetessä, mitä en kaipaisi siinä vaiheessa... 

No näissä tunnelmissa nyt. Jospa ottas Nuutsonin kainaloon ja iltapalan kautta katsomaan The Voice of Finlandia. Ainoo vapaa ilta taas vähään aikaan..

Rv 12+4

Np-ultra takana, kaikki hyvin! :) Pahoinvointi vähän hellittänyt ja olen saanut olla melkein viikon vapailla tässä. Rakenneultra on maaliskuun alussa.