perjantai 8. tammikuuta 2016

Rv 13+0


Välillä tuntuu että kyllä naisen keho pistetäänkin sellaisen lihamyllyn läpi raskausaikana että oksat pois! Miesten rooli on niin mitätön verrattain naiseen, mitähän Luoja on ajatellut? En tiedä, nyt ollaan suurten kysymysten äärellä. :D 

Ellotusta on edelleen, varsinkin jos en huomaa syödä ajoissa. Sitten turvaudun pahoinvoinnin tullessa nopeisiin hiilareihin (mehu, jogurtti ym) ja ellotus on hetken poissa kunnes se on taas täällä. Housunnapit kiristää ja ekat mammafarkut odottavat kaapissa. En vaan oo vielä uskaltanut vetää niitä jalkaan. Välillä tuntuu vieläkin niin vaikealta katsoa tätä totuutta silmiin. Toisinaan olen todella kiitollinen, että minulle suodaan tämä lapsi ja N:lle pikkusisar. Toisinaan olen hyvin surullinen kaikesta tapahtuneesta. On vain luotettava että tulevaisuus kohtelee meitä kolmea paremmin. 

Väsymys on myös valtavaa. Siis näin yötyötä tekevälle raskausväsymys on tuntunut aivan käsittämättömän pahalta. Kehon rytmi on niin sekaisin että yäk, mikä sekoittaa koko pakkaa entisestään. Minun on kuitenkin kestettävä tätä sinne toukokuun loppuun asti, sitten aion jäädä "jo" äitiyslomalle. Työ on vaan sen verran raskasta että hyvä jos sinne asti jaksaisin... Ainakin saan nyt parempaa äitiyspäivärahaa sitten kun olen tehnyt melkein vuoden ajan töitä ennen äitiyslomaa.
Hemoglobiini on laskenut myös ekan neuvolan jälkeen 148 -> 134 ja luulen että sekin väsyttää. Mulla kun on korkea hb yleensä ja muistan kun N:n syntymän jälkeen se laski 100:n ja olin kuukausitolkulla kun haamu.. Kävelykin hengästytti. Ostin jostain rautajuomaa Ruotsista, joten jospa se auttas. Himottaa myös ihan armottomasti Snelmannin maksamakkara ruisleivän päällä ja oonkin syönyt sitä kohtuudella. Se kun on sallittua nykyään raskaana oleville. Pitää kyllä alkaa panostamaan terveellisempään ruokaan kun tää ellotus katoaa, tuntuu ettei jaksa miettiä mitään ruokajuttuja nykyään.. Sitä vaan syö mahdollisimman helppoa ja raikasta. 

Mun isosisko, joka asuu ulkomailla on aikonut tulla maaliskuussa käymään, sekä heinäkuussa lasektun ajan tienoilla. Hän tulee toivottavasti synnytykseen mukaan. Muutoin luulen että synnytän ilman sen kummempia tukijoukkoja. Äitiä en tällä hetkellä ainakaan synnytykseeni mukaan halua. Hän kun on ammatiltaan sairaanhoitaja ja muutenkin melko päällepäsmäri. :D Voisin kuvitella hänen latelevan minulle sellaisia ohjeita synnytyksen edetessä, mitä en kaipaisi siinä vaiheessa... 

No näissä tunnelmissa nyt. Jospa ottas Nuutsonin kainaloon ja iltapalan kautta katsomaan The Voice of Finlandia. Ainoo vapaa ilta taas vähään aikaan..

5 kommenttia:

  1. Hyvä et siellä ees vähän on pahoinvointi helpottunut, toivottavasti pian kokonaan.
    Onko se sisko mistä joskus aiemmin puhuit ettette oikein väleissä ollut? Jos on niin ompa hyvä et ootte saanu välejä paremmiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on se se sisko. Me ollaan tässä ajan kuluessa korjailtu välejämme ja hyvä niin. Hän on osoittautunut yhdeksi suurimmista tukijoistani tämän vahinkoraskauden sattuessa. :)

      Poista
    2. Ompa ihana juttu et ootte lähentyny!! Sisarukset on kyllä parasta!

      Poista
  2. Kiva kuulla että vähän on pahoinvointi hellittänyt :) Sulla ei tainnut olla viimeksikään ihan helppoa muuttuvan kehon ym. suhteen raskausaikana, jos oikein muistan. Varmaan ei tunnu hyvältä nytkään. Mutta yritä jaksaa pysyä positiivisena, se on lopulta lyhyt hetki kun kroppa on kaapattu hautomo-tarkoitukseen ja olet oma itsesi jo sitten syksymmällä... Eihän nuo kaikki krempat varmasti helpota asiaa ja sulla on muutenkin niin paljon kaikkea varmasti mielessä nyt, että ihan helpolla tämä raskaus ei millään mene, mutta toivottavasti voit ottaa edes välillä vaan rennosti ja odottaa hyvin mielin mitä tuleman pitää. Vauva on jokatapauksessa ihana lahja, varmasti lopulta kaiken vaivan arvoinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ollut helppoo viimeksikkään. Tunnen olevani jo sotanorsu kaiken tän pahoinvoinnin keskellä.. En tajua miten joku nainen voi nauttia tästä. :D Todellakin ihana ajatella että saan kropan jo tänä vuonna takaisin haltuuni, osaa taas arvostaa sitäkin!

      Mutta toki vauva on lahja ja on odottavainen mieli. Ihana kun pääsee sinne rakenneultraan parin kk:n päästä taas kurkkaamaan.. <3

      Poista

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)