Tulin vaan jänskäämään huomista päivää. Oon vihdoin taittanut neljän yön putken ja huomenna on "jouluaatto", kun mennään sairaalaan rakenneultraan. Tai minä menen ja äiti plus N tulevat mukaan, mutta sovittiin että itse ultraan meen yksin. Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, vaikka en ole malttanut olla töissä vilkaisematta meidän akuutin ultralla vaavia. Viimeksi toissa yönä vilkaisin ja arvatkaas, olin kyllä niin selkeästi nyt näkevinäni hippelin. :') Meillä on N:n kanssa ollut jo pitkään pojalle sopiva nimikin tiedossa ja ollaan oikeastaan puhuteltukkin vaavia sillä nimellä koko ajan. :D Jännitystä ilmassa siis.. Kyllä se sukupuolen tietäminen jollain tavalla vaan konkretisoi sitä vauvaa, kumma kyllä.
Vauva jumppaa ja liikkuu tosi paljon masussa, välillä tuntuu et nahka repee! Mut kyllä mamma pärjää, kunhan pieni voi vaan hyvin. <3 En malta odottaa kesää ja vauva-aikaa, mun "vauvakuume" on heräillyt vasta ihan viime aikoina henkiin uudelleen. Kyllä se luonto tekee tehtävänsä näköjään senkin asian suhteen, onneksi. En epäile pätkääkään enää etten tuntisi samoin tätä pientä kohtaan, miten tunsin N:a kohtaan hänen syntyessään. Olen etuoikeutettu jos ja kun saan kokea sen kaiken tavallaan uudelleen. Eikä sillä ole väliä vaikka olen yksin, on se musta silti ihan yhtä ihmeellistä.
Työt puolestaan aiheuttavat mulle draamaa ja stressiä. Meillä on työyhteisössä eräs veemäinen akka suoraan sanoen, joka on ottanut mut silmätikukseen. Se on jatkuvasti pomon puheille viemässä jokaista kollegaa vuorollaan ja nyt on ilmeisesti mun vuoro. Kaikenlaisesta turhasta sitä ihminen voikin alkaa taikinoimaan asioista, ihan kun mulla ei olisi tarpeeksi yksityiselämässäni. Ja tämä henkilö on vielä siihen mun yksityiselämäänkin halunnut sotkeutua, sanon vaan että törkeää. Mua ei tosin "pelota" mitenkään tämä pomon puheille meneminen, sillä en ole tehnyt mitään väärää eikä kukaan potilas ole ollut vaarassa. Tämä henkilö vaan sattuu olemaan todella vaikea persoona ja olen vahvasti sitä mieltä, että hänellä on henkisiä ongelmia. Mut kaikkea turhaa sitä joutuukin.. Plah.
Mukavaa loppuviikkoa toverit. xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)