tiistai 15. huhtikuuta 2014

Taipuminen vai itsensä väsyttäminen?

Asiat tuntuu käyvän mielessä ahtaiksi. Kolme viikkoa samat ajatukset kiertävät kehää mielessä, eikä millekkään tunnu löytyvän järkeviä syitä. Kaikki on yhtää mustaa aukkoa pahimpina päivinä, jonka reunalla keikkuessa hoidan Nuuttia. Peilistä katsoo väsähtänyt äiti, jolla on mustat silmänaluset. Koko ajan väsyttää vaikka nukkuakin saa ainakin sen seitsemän tuntia yössä... Karkkihammasta kolottaa päivittäin, ainoa asia mikä tuo kohta lohtua näihin päiviin! Vaakamittarihan siitä saa pontta astella uusille luvuille vaan, ja morkkis senkun kasvaa! Pirullinen noidankehä! Kevät alkaa olla parhaimmillaan ja minä olen oikeasti väsähtänyt.

Vanhempani sen sanoivat. "Tässä numero, soita aika, saat tarvitsemaasi apua." Ensi viikolla, heti pääsiäispyhien jälkeen menen ammattilaisen luokse avaamaan solmujani. Jossain pisteessä, ilmeisesti siinä viimeisessä, on joka taivuttava ja annettava muidenkin kannatella ja auttaa, tai sitten palettava itse loppuun. Ja siinäkin pisteessä tulee apu, mutta se voi olla jo jotain pakkoapua. Tuntuu vaikealta alkaa selvittämään asioita ulkopuoliselle, niin raskaalta. Eihän nää meidän asiat oo mennyt ihan kuin Strömssössä... Mutta mulla on petetty ja jätetty olo. Selviäisin kyllä jos lasta ei olisi, mutta nyt en selviä. Pakko saada purkaa asiat ja saada jonkun muun kuin Alisa, äidin tai isän mielipide asioihin. Pakko, jotta en katkeroidu. Pakko, jotta voin tulevaisuudessa auttaa myös muita ihmisiä, olemalla itsekin tasapainossa itseni kanssa. Nyt on vaan pakko.

9 kommenttia:

  1. Aivan mahtavaa! Mulle tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessa - sä todella ansaitset kaiken avun ja ammattilainen toivottavasti osaa aidosti olla tukena ja avata asioita sun kanssa. Hienoa! Mahtavaa! Hyvä sinä!! :)

    VastaaPoista
  2. Ihan oikea ratkaisu. Aina ei tarvi eikä pidäkkään kestäö kaikkea yksin. Sitä varten ne ammattilaiset on. Hirveesti voimia sulle! ♥

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä juttu! Kovasti voimia ja tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä kovasti! On rohkeaa lähteä selvittämään ongelmiaan ulkopuolisten avulla, mutta voin kokemuksesta sanoa että se auttaa. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. :) <3

    VastaaPoista
  5. Rohkeaa ja varmasti tarpeellista! Tsemppihalit <3

    VastaaPoista
  6. Hyvä, että sait sen verran "luovutettua", että lähdet ulkopuoliselle juttelemaan. Se ei ole häpeä <3

    VastaaPoista
  7. Mä pitkästä aikaa täällä lueskelemassa... olen niin amottoman huono pitämään blogia, aina aloitan ja siihen se jää.. Voi että <3 kuinka paljon sitä ihminen joutuu kestään!! Paljon paljon tsemppiä sinne ja rohkeesti vaan juttelemaan, monesti ihan vieras ihminen osaa auttaa paremmin kuin se tuttu ja turvallinen tyyppi, huomaa asioita mitä ei välttämättä ihan läheltä huomaa <3 ja vieraalle voi toisaalta olla helpompi puhua kun hän ei tuomitse eikä tunne sinua entuudestaan ;) kyllä se aurinko vielä sinne risukasaankin paistaa!! <3 ja sulla on ihana poika siellä <3

    VastaaPoista
  8. Nii ja tuosta karkin syönnistä... huh :D se sokerikoukku on tosi paha ja varsinkin kun ihminen on väsynyt, lohturuokaakin. Sitä itse aina aattelee, että jos nyt syön niin en syö piiiitkiin aikoihin... no niin varmaan :D se on aina se No jos nyt ja nyt... :D apua! Yrittää siinä sitten laihtua ;) justiinsa ehkä saan viikon pyristeltyä herkuista irti mut sitte ku viikonloppu tulee niin eihän siin oo mitään järkee olla viikkoo ilman ja sitte yhtenä päivänä mässätä senki eestä...

    VastaaPoista

Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)