Oli kyllä viikot sekaisin kun aloin tänään miettiin missä mennään. Kumma homma miten paljon vähemmän sitä voi stressata toista odottaessa? Vaikka toki tiedostaa että raskaus on riskejä täynnä. Niitä on silti turha stressata etukäteen, että "mitä jos.." Mun pää ei kestäis enää sellasta jossittelua! Asiat kohdataan sitten kun ne tulee eteen ja sillä sipuli.
Mun perhe tietää raskaudesta, myös isä. Hänen ensireaktionsa oli ollut tyyliin "ei sitä nyt kahta kannata yksin alkaa hoitamaan." Mutta sehän oli odotettavissa, ja oikeastaan kaikkien muidenkin reaktio on ollut sama. Useammat työkavereistanikin tietävät asiasta ja parhain kommentti oli että "no ehdithän sää vieläkin sen abortin tehdä." Öö aijaa, sanoinko tosiaan jossain vaiheessa meneväni tekemään sen?? Juuri kun olin todennut lyhyesti ja ytimekkäästi että odotan, odotan yksin ja olen päätökseni tehnyt. En tiedä oliko henkilöllä korvia ollenkaan sit.. Loukkaannuin hieman.
Vatsa on pullahtanut esiin, housut kiristävät. Se vaan on pullahtanut, tunnen ja näen sen. Mutta se menee silti täysin lievän "jouluturvotuksen" piikkiin. :D Mua myös ummettaa ihan suunnattomasti! Ekaa kertaa elämässäni suunnilleen. N:n odotuksessa taisin juoda kahvia aikalailla läpi raskausajan, niin se piti vatsan toiminnassa. Nyt kun oon kuukauden ollut juomatta kahvia, niin vatsa laiskistunut puoleen entisestä. Karmee tunne, kun yleensä joka päivä saa istua hotelli helpotuksessa. En tiedä, oon yrittänyt nakertaa luumuja ja juoda nestettä. Pitää vissiin turvautua kohta lisälaksoihin. Ja mitähän on vielä tiedossa kun tässä vaiheessa jo näin ummettaa, äh.
Väsyttää ja etoo edelleen.. Ehkä sekin on silti vähän helpottanut entisestä. Nyt mulla alkaa kolmen päivän vapaat ennen joulun yötyöputkea ja pitää koittaa levätä. Ajateltiin myös käydä moikkaan joulupukkia napapiirillä. :)
Mukavaa joulunodotusta ihanille lukijoille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heiss, jätähän ajatuksesi tähän ja vastailen heti kun ehdin! :o)