Eka neuvola takana. Ei kehumista. Paino on taas aika korkea ja tuun oleen kauhee norsu kesään mennessä. Ei voi kun sinnitellä. Mulla on vaan jotenki maailmanlopun fiilis tästä raskaudesta, siis siinä mielessä, että tuntuu kuin kadottaisin kroppani taas. Tilalle tulee vieras möhömaha joka ahistaa kuukausi kuukaudelta enemmän ja lopulta kaikki huipentuu (taas) siihen perseen kahtia halkeamiseen. Ellei vatsan. Siis voi hyvää päivää, en kestä ajatella. Vauvan voisin ottaa, mutta en tätä raskausprosessia. Tää on niin vika kerta.

Mulla on taas työputki menossa ja oon joutunut yhdelle työkaverille paljastamaan asian, kun yövuorossa voin pahoin. Inhoan selittelyä, en haluaisi selitellä kenellekkään mitään. Tekis mieli huutaa koko maailmalle että jättää mut rauhaan. Stressaa tää työkin kun pitäs jaksaa opiskella ruotsia ja tehdä hulluja työputkia kaiken tän keskellä. Nuuttikin on kipee, taas. Mutta ei mikään kotiin jääminenkään houkuta. Tarvisin vaan lunkimpia työputkia.:/

Ystäväni joka käyttää Tinderiä kertoi selanneensa M:n siellä. Mitä sen ukon päässä oikeesti voi liikkua?! Miten se voi jatkaa elämäänsä ja alkaa selaileen tinderistä heti uutta???! En vittu käsitä. Ja mua vaan kuvottaa! En tosiaan halua kuulla siitä ukosta enää ikinä mitään, joten parempi että jatkaakin valitsemallaan tiellä!

Kohta on joulu. Sekin menee töissä, yötöissä. Eli sumussa mennään.. Ensi vuoden ois parempi olla hieman valoisampi kun tää loppu vuosi.:(