Edellisestä päivityksestä on kolmisen viikkoa. Tässä välissä ei ole tapahtunut mitään tavallisesta poikkeavaa. Tavalliseen luettelen jo senkin miten S mua kohtelee. Tavallista käytöstä S:lta. Hän tuli, otti ja lähti. Perussettiä siis! Viimeiseen kahteen viikkoon en ole kuullut hänestä pihaustakaan. Oon aloittanut kotipaikkakunnalla työt kahdessa eri paikassa ja painanut duunia niska limassa. Äiti on hoitanut Nuuttia. S ei ole kysellyt Nuutista tai mistään muustakaan. Asiat jäi yhdeksi helvetin suureksi kysymysmerkiksi taas kerran. Mutta tiedättekö, ihan sama, mä en enään jaksa. Olen luovuttanut täysin S:n suhteen...
Muutaman päivän ryvin jälleen pohjamudissa sen jälkeen kun ymmärsin homman nimen. Lähinnä sen vuoksi kun annoin itselleni luvan liihotella tuolla jossain pilvilinnoissa, se oli vaan niin hetken hyvä. Kuvittelin ettei se uskaltaisi loukata mua niin pahasti, mutta näköjään uskalsi. Tällä kertaa olen niin loukkaantunut, että tästä ei ole enää tietä takaisin. Toki Nuutin asiat on hoidettava, mutta haluan olla S:n kanssa niin vähän tekemisissä kun mahdollista. Olen aika varma etten aio jäädä nykyiseen kaupunkiin asumaan kun vuoden päästä valmistun. Minulla on nyt omat päämääräni ja unelmani Nuutin kanssa, niitä kohden siis!
Alisa on joutunut todistamaan vierestä koko tämän pitkän ja raskaan taipaleen, sen kuinka syvän haavan S on tehnyt mun sydämeeni. Kuinka vaikeeta sitä on kuroa kiinni ja varoa ettei arpi repeä auki tämän tästä... Nyt ymmärrän kuinka vaikeaan tilanteeseen sekin on tässä joutunut. A on nähnyt niin paljon realistisemmin tän meidän tilanteen, ulkopuolisen silmin. Silti se on aina ollut mun tukena, moralisoimatta, yrittänyt tukea kun S on taas kerran sanonut haluavansa olla mun ja Nuutin kanssa. Alisa on oikeasti ollut mun elämäni pelastava enkeli. En tiedä miten olisin selvinnyt tästä yksinhuoltajuudesta ilman A:n tukea ja ymmärrystä. Olen äärimmäisen kiitollinen tästä hänelle, ja muistan siitä usein mainitakkin. Pitäkää ihmiset ystävyyttä kuin kukkaa kämmenellä, mikään ei korvaa sellaisia ihmisiä jotka pysyvät rinnalla elämän ylä- ja alamäissä. Mun mielestä ystäviä ei saisi ikinä laiminlyödä esimerkiksi seurustelusuhteen alkaessa, he kuitenkin ovat ja pysyvät siinä (tosiystävät..), ne seurustelukumppanit eivät välttämättä aina.
Oon aina ollut vähän tatuointivastainen ihminen, vaikka salaa niistä olen haaveillutkin. Oon kuitenkin aika äärimmäisen tarkka mitä iholleni mustaisin! Meillä on kuitenkin Alisan kanssa suunnitteilla yhteisen tatskat ystävyytemme merkiksi, molemmille se olisi ihka ensimmäinen. Oon innoissani ajatuksesta. Ja vaikka ajattelisi että joskus ystävyytemme särkyisi, mitä en kyllä ikinä voisi kuvitella, olisi tatska siltikin merkityksellinen. En todella tiedä missä tilanteessa olisin, jos A ei olisi "pelastanut" mua tän tunnesotkuni keskellä. :) Itse haluaisin jonkun tekstinpätkän esim kylkeeni. Mutta siitä lisää myöhemmin!
CHEERS! Nauttikaa kesästä, minäkin aion. Blogi päivittyy - - - jos päivittyy.
Muutaman päivän ryvin jälleen pohjamudissa sen jälkeen kun ymmärsin homman nimen. Lähinnä sen vuoksi kun annoin itselleni luvan liihotella tuolla jossain pilvilinnoissa, se oli vaan niin hetken hyvä. Kuvittelin ettei se uskaltaisi loukata mua niin pahasti, mutta näköjään uskalsi. Tällä kertaa olen niin loukkaantunut, että tästä ei ole enää tietä takaisin. Toki Nuutin asiat on hoidettava, mutta haluan olla S:n kanssa niin vähän tekemisissä kun mahdollista. Olen aika varma etten aio jäädä nykyiseen kaupunkiin asumaan kun vuoden päästä valmistun. Minulla on nyt omat päämääräni ja unelmani Nuutin kanssa, niitä kohden siis!
Alisa on joutunut todistamaan vierestä koko tämän pitkän ja raskaan taipaleen, sen kuinka syvän haavan S on tehnyt mun sydämeeni. Kuinka vaikeeta sitä on kuroa kiinni ja varoa ettei arpi repeä auki tämän tästä... Nyt ymmärrän kuinka vaikeaan tilanteeseen sekin on tässä joutunut. A on nähnyt niin paljon realistisemmin tän meidän tilanteen, ulkopuolisen silmin. Silti se on aina ollut mun tukena, moralisoimatta, yrittänyt tukea kun S on taas kerran sanonut haluavansa olla mun ja Nuutin kanssa. Alisa on oikeasti ollut mun elämäni pelastava enkeli. En tiedä miten olisin selvinnyt tästä yksinhuoltajuudesta ilman A:n tukea ja ymmärrystä. Olen äärimmäisen kiitollinen tästä hänelle, ja muistan siitä usein mainitakkin. Pitäkää ihmiset ystävyyttä kuin kukkaa kämmenellä, mikään ei korvaa sellaisia ihmisiä jotka pysyvät rinnalla elämän ylä- ja alamäissä. Mun mielestä ystäviä ei saisi ikinä laiminlyödä esimerkiksi seurustelusuhteen alkaessa, he kuitenkin ovat ja pysyvät siinä (tosiystävät..), ne seurustelukumppanit eivät välttämättä aina.
Oon aina ollut vähän tatuointivastainen ihminen, vaikka salaa niistä olen haaveillutkin. Oon kuitenkin aika äärimmäisen tarkka mitä iholleni mustaisin! Meillä on kuitenkin Alisan kanssa suunnitteilla yhteisen tatskat ystävyytemme merkiksi, molemmille se olisi ihka ensimmäinen. Oon innoissani ajatuksesta. Ja vaikka ajattelisi että joskus ystävyytemme särkyisi, mitä en kyllä ikinä voisi kuvitella, olisi tatska siltikin merkityksellinen. En todella tiedä missä tilanteessa olisin, jos A ei olisi "pelastanut" mua tän tunnesotkuni keskellä. :) Itse haluaisin jonkun tekstinpätkän esim kylkeeni. Mutta siitä lisää myöhemmin!
Hei, kuulostaa hyvältä! Maisemanvaihdos varsinkin :) Hyvää ja lämmintä kesää teille, kirjoittele kun jaksat :)
VastaaPoistaMitä kuuluu ja miten kesäsi on sujunut? 😊
VastaaPoista