keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Rv 28+6


Nyt on käyty sitten haaristelemassa pienelle kandijoukolle ja toimimassa opetusvälineenä. :D Onneksi itse tutkimukset tehnyt gyne oli se "kokenut". Jotenkin se epävarma kandijoukko sai mutkin epävarmaksi, eikä helpottanut että joukossa oli sellaisia babyface-miehiä. No joo, se siitä. 

Kaikki on joka tapauksessa hyvin nyt. Ultrattiin että istukka oikeassa paikkaa, vauva voi hyvin eikä mitään poikkeavaa löytynyt. On kuulemma normaalia että toissynnyttjänän kohdunsuu "verestää" ja on pehmennyt. Kohdunkaula ei kuitenkaan ollut lyhentynyt, vaan oli sen 3cm ultralla katsottuna. 

Verenvuoto on kuulemma monesti mysteeri, tai sitä ei saada selvitettyä jos se on alkanut ja aika pian kuitenkin loppunut. On kuitenkin aina hyvä käydä tarkistamassa asiat jos epäilyttää. Kuulemma suurimmaksi osaksi vuodot ovat peräisin kohdunsuulta, varsinkin toissynnyttäjillä jne jolloin kohdunsuulla oli jotakin eritettä enemmän tms. En oikein ymmärtänyt kaikkea kun sitä tietoa tuli niin paljon kerralla! Mut tärkeintä oli et nyt just ei oo syytä huoleen.Vauva istui pyllyllään siellä ja hakkasi päätä mun kylkiluihin, painoarvio oli vähän pääle kilo. 

Ihana helpottunut olo tuli itselle kun ei nyt jaksa ainakaan murehtia liikoja. :')

Tänään meen tekeen fb-kirppislöytöjä tuttavalleni, jolta aion ostaa Nattoun pinniksen reunapehmusteen, unipussin ja päiväpeitteen sänkyyn. Kaikki yhteensä viiskymppiä! Vaikka ovat olleet käytössä vaan yhdellä lapsella hetken. Ihana löytö siis. Palautin sitten aiemmin tilaamani yli viidenkympin reunapehmusteen kun tein tämän löydön. Huomenna meen vihdoin kampaajalle ja tää porkkanapää saa väistyä blondin tieltä.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Rv 28+5

Tänään suuntaan sairaalaan äitipolille tarkistukseen päivällä. Pissakokeet oli puhtaat, vaikka hieman huvittuneena annoinkin mm. klamydianäytettä. Sanoin lääkärille, että olisi se ihme kun sekin vielä löytyisi kun seksielämäkin on tyystin hävinnyt sen plussauksen jälkeen. ;) Ja otettiinhan tuo näyte alkuraskaudessa. Anyway, kaipa se on tosiaan hyvä käydä tarkistamassa että kaikki hyvin. Palaillaan!

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Lääkärikäynti rv 28+3

Lisäyksenä edelliseen postaukseen, lääkäri pisti mut alustavasti viikon saikulle!:( Kohdunsuulta "tippasi verta & veresti"??!! Lisäksi kohdunsuu oli jotenkin pehmennyt ja kaula lyhentynyt, mikä johti siihen, että päivystävää gyneä konsultoitiin synnytyssairaalaan ja hän haluaa mut näytille päivystyksenä tällä viikolla. Huomenna pitää viedä jtn rutiinipissakokeita labraan, jotta infektiot poissuljetaan. Hmm. Hiukan mietityttää. Olihan mulla aika koviakin suppareita ja tuntemuksia torstai-pejantaina kun sitä vertakin lorahti. En tiedä! Toivottavasti tämä ei ole mtn vakavaa tai viittaa ennenaikaiseen syntymään. Onhan se tärkeää vauvalle olla masun suojissa mahdollisimman pitkälle kohti laskettua aikaa. :O Koitan olla panikoimatta liikoja. Pitää ottaa rauhaksiin nyt sitten..

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Rv 28+3

N kävi kun kävikin Sampalla eilen. S lähetti lauantai-iltana viestiä ja haki sitten seuraavana päivänä N:n käymään. N oli tietysti tohkeissaan, hyvä että huikkasi heipat minulle kun juoksi jo isänsä kanssa autoon. Oli myös todella iloisella tuulella tullessaan illalla kotiin (monesti hän vaan kiukkuaa minulle ja protestoi kaikesta), joten oli tosi mukava huomata että hänellä oli ollut hieno päivä. S:n äiti on todella ihana ihminen ja hän on monesti N:n kanssa silloin kun tämä on isällään. Meillä on S:n äidin kanssa läheiset välit nykyäänkin kun saatiin menneet sovittua aikoinaan. Whatsappaillaan lähes päivittäin ja lähettelen N:n kuvia ym. mistä hän pitää. Viime ystävänpäivänä vuodatettiinkin, että on todella ihanaa kun voidaan olla näin hyvissä väleissä ja ystäviä, olisi ollut liikaa jos minun olisi pitänyt S:n lisäksi hänestäkin luopua. Ja onhan se N:n edun mukaista että ollaan hyvissä v äleissä S:n perheen kanssa. Mulle se on ainakin tärkeää, vaikka aikoinaan vihoissani kaikesta ajattelinkin toisin. Nykyään olen kai vaan tyytynyt kohtalooni. Hah. Kävihän S, hänen äitinsä ja mummonsa silloin N:n kolmivuotis synttäreilläkin luonani. Ajattelin että tämä on varmasti N:lle tärkeää, että vanhemmat ovat samassa tilassa yhtä iloisia pojastaan. Jälkeenpäin N onkin hassusti lallatellut minulle että "äiti ja isi, äiti ja isi!" Ja nauranut kovasti päälle! Eli ilmeisesti hänkin on jotakin prosessoinut. :D


Eilen kun sain "vapaapäivän" N:sta, niin päätin itsekkin käydä lähikaupungissa asioilla. Onhan se vaan niin ihanaa kun saa itsekseen käydä kaupoilla ja syömässä, suoranaista luksusta! Kohtahan siihen ei olekaan mahiksia kun yksi rääpäle on tissillä ja toisella on vaan jalat alla koko ajan. Joten kaikki ilo irti näistä hetkistä. Osuinkin sopivasti Lindexin ja KappAhlin lastenvaate aleen, josta löysin vauvalle (ja N:lle) ison kasan vaatteita -50% alesta! Hamstrasin erityisesti yöpukuja, jotka koin tarpeelliseksi N:n ollessa vauva, jolloin niitä oli meillä ihan liian vähän. Tuntui että yökkärit olivat jatkuvasti vastasyntyneenä jossain löysässä kakassa, joten niitä kului käytössä!


Uudet yökkärit <3

Newbie kesähousut, joita hamstrasin myös seuraavan kesän koossa :D Sekä Lindexin söpöt jääkarhutrikoot.
Lindexin ihanat pehmoiset lappikset ja body.
Tässä söpöimmät hankinnat. :) Nyt on iskenyt itsellekkin tämä "aww kuinka söpöjä nämä vauvanvaatteet ovatkaan" -vaihe. Pitänee pestä kaikki vaatteet kun pääsen äitiyslomalle, nyt en jaksa moista rumbaa kun niitä on kuitenkin ihan kiva määrä tuolla lipastossa. Paljon on N:n vanhoja, siis suurin osa. Isommat koot odottavat vintillä sitten. Ja onhan se kyllä hyvä että niitä vaatteita on nyt jäljellä kun yksin näitä hankintoja pitää taas tehdä!

Tänään pitäisi soittaa äippäneuvolan terkalle siitä veritiputtelusta, mutta epäröin koko soittoa nyt kun sen jälkiin ei mitään ole ollut ja vauva liikkuu normaalisti? Mitä mieltä olette? Pitäisikö esim kohdunsuun tilanne jotenkin tarkistaa? Hmm..

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Rv 28+1


Pääsin eilen elämäni ensimmäiseen jalkahoitoon! Voi autuus kuinka ihanalta se tuntui! Jalat on niin pehmoiset ja siloiset. Tilasin toisen ajan heinäkuun alkuun, ennen laskettua aikaa. :) Lisäksi tehtiin porukoiden kanssa yhdessä mun yhtä lemppariruokaa: tortilloja. Mulla on joku järjetön himo tulisiin jalopenoihin ja mun on pitänyt ihan rajoittaa etten syö niitä liikaa, meinaan vatsa on ihan kuralla sen jälkiin aina. :D 

Tänään on ollut jälleen peruspäivä: pyykkäystä, tiskejä, N:n kanssa leikkejä. Lisäksi jäjresteltiiin äippäpakkauksesta pienet vaatteet vauvanvaatelokerikkoon ja ruuan jälkeen mennään ulkoileen. Iltapäivällä mun äiti on luvannut tehdä hernaria ja lättyjä, joten suunnistetaan sitten sinne. Tää ois ollut Sampan vkonloppu ottaa N kylään, mutta herrasta ei ole kuulunut mitään nyt kahteen viikkoon.

Välillä selailen malttamattomana kalenteria ja haaveilen jo kesäkuun äitiyslomasta ja siitä, että saataisiin vauva tänne meille kotiin. En jaksaisi olla enää raskaana, vaikka pitäisi kai toisaalta osata nauttia tästä raskausajasta. En vaan pidä raskaana olemisesta. :( Kaikki on niin tukalaa enkä koe kehoani omakseni. Mut sen voimalla mennään et "pian" tää on ohi. Ja toivottavasti onnellisesti ohi. 

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Rv 27+6 Säikähdys


Eilen meinasin hieman säikähtää vessareissulla. Housuissa oli reilu lusikallinen puhdasta verta?! Ei näkynyt mitään mutta pyyhittäessä vielä tuli. Käytiin N:n kanssa reipas noin 3km kävelylenkki kun N opetteli pyöräilemään, jonka jälkeen tietysti vatsa meni jatkuvasti illan aikana kovaksi (eli supisteli), mutta ei kivuliaasti, ainoastaan epämukavasti pienen menkkajomotuksen kera. No verentulo onneksi jäi siihen, seuraillaan! Kiva kun tuo oma neuvolan terkkakin on just tällä viikolla lomalla... Vaikka lääkäriinhän se on mentävä jos alkaa verta tiputteleen enemmänkin!

Google sauhusi tietysti heti kun luin "ennenaikaisen syntymän merkeistä", joista tietysti tuo verenvuoto on yksi selkeimmistä. Sekin voi johtua niin monesta asiasta että kyllä siinä äkkiä saa pään pyörällä kun etsii itselleen diagnoosia! :D Päädyin sit makoileen loppu illan ja tunnustelin kun vauva liikehti vilkkaasti. Ajattelin että niin kauan ku mahassa käy semmonen möyrintä niin ei hätää. <3 Onneksi mulla on nyt viikon vapaa ennen seuraavia päivystysvuoroja, joten saan ottaa lepiä. Vaikka tekis mieli siivota ja jynssätä tätä kämppää, mut nyt otan iisimmin. 

Mun tuttava sai oman lapsensa joku aika sitten viikolla 32+ ja olihan se rääpiskä kun kuvista katsellut. Hui, olisi niin pelottavaa saada keskosvauva. :( Ja täälläkin se etäisyys on heti lähes 300km minne vauva siirrettäisiin minusta, joten en halua edes ajatella sellaista tilannetta! 

Nyt positiivisia ajatuksia sit päivään kaikille!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Rv 27+3


Reissusta kotiuduttu jokunen päivä aikaa ja töissäkin ehditty pyörähtää. N on tullut nyt flunssaan ja itsellekkin kovasti yrittää tauti iskeä, vaan vielä olotila suht normaali. Tässä kotosalla on tullut hääräiltyä ja perusarkea pyöritettyä muutoin. 

Vatsassa jatkuu möyrintä ja viikot kiirii kolmenkympin puolelle, oispa jo heinäkuu! Mulla on meinaan aika tukala olo jo, vaikkei se vatsa niiiin iso olekaan. Liitoskivut on vaan ihan järkyttävät ajoittain ja eilen tuntu etten pysty kävelemään/kääntymään sängyssä ollenkaan ilman huutoa. Olen siis alkanut jo mielessä laskemaan viikkoja.. Maksimissaan noin 15 viikkoa pitäisi vielä jaksaa, ja vaikka se kuulostaa toisaalta paljolta, niin toisaalta se on kyllä hyvin lyhyt aika! 

Tänään postissa tuli tilaamani Nattou:n reunapehmuste ja sitteri. N on innoissaan keinuttanut sitterissä nukkevauvaa ja puhutellut sitä tulevan vauvan nimellä. :D Meillä on siis ollut jo pitkään nimi valmiina pienokaiselle, en tiedä paljastanko nimeä täällä. Olen silti varma että N:sta tulee ihan mahtava isoveli kunhan päästään tutustelemaan vauvaan ja hän kasvaa. 

Mutta eipä tässä ihmeempiä, koitan pitää sepustuksillani blogia pystyssä. PS. Tän päivän kohokohta oli kun nuohoojamies kävi nuohoamassa meidän leivinuunin, oli hyvännäköinen! :D Haha. Harmi kun en itse näyttänyt sitten yhtään hehkeältä sutturastukassani ja oloasussani, ison mahan kanssa....

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Rv 26+4


Kävin eilen toistamiseen sokerirasituksessa ja paastoarvo oli jälleen 5,3, eli juuri se määritelty raja-arvo. Tunnin ja kahden tunnin arvot olivat täysin normaalit. Kävi siis samalla tavalla kun N:n odotusaikana aikanaan. Nyt saan taas sen raskausdiabetesleiman äitiyskorttiin ja pikku saarnan. Ja sitten vielä ne mittailut, njäh. Tympäsee! Mut painonnousu on ollut suht kohtuullista ja vatsa nyt ei ainakaan oo sen enempää kasvanut kuin N:n odotusaikanakaan. Sf-mitta menee keskitason alapuolella tasaisesti. 

Jos nyt heittäisin ennusteen, niin luulen että poika tulee oleen samaa kokoluokkaa oleva (kuin N) noin 3,5 -kiloinen yliaikainen pötkö. :) Pelkään jo että tämäkin synnytys menee samalla kaavalla, eli että joudun vielä käynnistykseen ja vauva on väärässä tarjonnassa että saan pukertaa sitä sen tunnin taas maailmaan! Hyvähän se on pelätä jo pahinta. :D Mut todellisuudessa haluaisin todella tietää mitä on kun synnytys lähtee spontaanisti käyntiin ja ponnistusvaihe kestäisi max. 10min! Ja kotiin pääsisi parissa päivässä. Mua ei houkuttaisi olla Nuutista erossa paria viikkoa... Muistatte varmaan että N:n synnytys oli viikon homma kaiken kaikkiaan odotteluineen ja ballonki-kärsimyksineen (sitä ei muuten asteta enää ikinä uusiks mulle!) Toivotaan siis että pääsisin  vähän nopeammalla toiminnalla tällä kertaa.

Tänään lähdetäänkin sit tunturiin lomaileen pariksi päivää ja nyt onkin jo kiire pakkailemaan! Palaillaan toverit. xoxo

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Rv 26+1


Neljä viikkoa ja viikot kääntyy 30:n puolelle, hullua! Aika pahoinvoinnin kourissa tuntui matelevan etananlailla, nyt se lentää.. Oon pohtinut ajoittain tätä blogiakin. Nykyinen elämäntilanteeni estää minua perustamasta yhtään avoimempaa kuvasisällöllistä blogia. Haaveeni sellaisesta on siis romuttunut ja tuntuu, että työnnän tänne vaan yhä epämääräisempää tunnesoppaa sen sijaan. Hah. Tästä on tullut kuin päiväkirja, mutta silti teidän tuntemattomien kannustavat kommentit tuntuvat hyvältä. Saan tavallaan kertoa jollekkin asioista suoraan ilman kasvojani. Muutoin ne asiat jäisivät suurimmaksi osaksi omien korvieni väliin vain pyörimään kehää.

Olenhan kasvanut paljon tässä vuosien varrella. Itsenäistynyt, aikuistunut. Varmasti eniten N:n syntymän jälkeen. Välillä silti ajatukset kiertävät sitä yhtä kehää, miksi minulle kävi näin? Vaikka ei nyt sinänsä edes kovin huonosti ole käynyt, saanhan toisen lapsen. Sehän on uutta elämää, eikä siihen sisälly mitään negatiivista omalta osaltani. Jos joku olisi sanonut minulle viisi vuotta sitten, että olen tänä päivänä pian kahden lapsen yh, niin olisin luultavasti nauranut epätodellisesti. Olen vain syystä tai toisesta tykästynyt niihin vaikeimpiin miehiin. Niihin jotka ovat saaneet minussa aikaan jännitystä ja voimakkaita tunteita. En voi sanoa, että kaikki miehet ovat läpeensä paskoja, koska ei asia ole niin. Minunkin kohdallani on ollut monta hyvää ja turvallista vaihtoehtoa, vaan nepä ovat mielestäni tuntuneet turhan tylsiltä. Vaikka todellisuudessa heistä joku olisi ollut parhain ratkaisu. Tällaisia asioita on turha jossitella, mutta tiedostan tämän. Itsepähän olen mokani tehnyt, mutta myös niitä ajatellut ja ymmärtänytkin jotain onneksi! Yksi näistä miehistä kyseli pari päivää aikaa kuulumisiani, johon vastasin tietysti rehellisesti, mitenkäs muutenkaan. Hän vastasi minulle, että hän ei olisi ikinä tehnyt minulle noin. Asian paikkaansapitävyyttähän me emme sata prosenttisesti voi tietää, mutta olihan se pieni pisto sydämeeni. Minä, joka pidin häntä liian tylsänä. Liian tavallisena, perusarjen pyörittämiseen soveltuvana perheenisänä, joka kävi myös tunnollisesti töissä. Okei, mulla tulee aika huono omatuntokin jo omasta tyhmyydestä tällä hetkellä. Hän toivotti mulle kaikkea hyvää lopuksi ja tietysti minä myös hänelle. Hän on kotoisin Itä-Suomesta ja oli täällä omalla paikkakunnallani vielä viime kesänä opiskelemassa, jolloin tapailimme. Nykyään hän siis vaikuttaa edelleen Itä-Suomessa, mutta oli kuulemma toukokuussa tulossa vielä käymään täällä pohjoisessa jossain koulun loppu seminaarissa. Kyseli josko haluaisin käydä kahvilla ja jutella. En tiedä mitä tekisin? Mitä mieltä olette? Itselläni on ensinnäkin ristiriitainen olo siitä, että tavallaan "jätin" hänet, hyppäsin uuteen typerään seikkailuun saaden "turpaani" ja nyt joku hyvä tyyppi tahtookin vielä tavata ja vaihtaa kuulumisia? Olenko ansainnut edes ton vertaa? Saatikka tässä tilassa, vaikka siihen ei mitään muuta liittyisikään. En tiedä. Mielipiteitä otetaan vastaan. 

Mulla alkoi nyt muuten viikon vapaa! Ensi viikolla mennään pariksi päiväksi tunturiin N:n ja mun äidin kanssa. Olen haaveillut tulevista hotelliaamiaisista viimeisen kuukauden ja pian pääsen ähkyssä pyörimään pitkin tunturikylää.. Hah. Ollaan naurettu työkaverin kanssa (joka on myös raskaana), että tää syömisen jälkeinen ähky on kyllä niin järkyttävä tunne. Ja siitä seuraava närästys.. Mut noh, kerrankos sitä pääsee hotelliaamiaiselle. :D N ja mummi menevät käymään myös kylpylässä, mutta itsehän en löytänyt itselleni sopivaa uikkaria, niin en voi siihen mukavaan osallistua. :( Tuntuu et äitiysuikkarit maksaa maltaita varsinkin tällaiselle tällä hetkellä XL-kokoiselle. Rinnatkaan ei mahu varmaan mihinkään uikkariin.. Mut pitää keksiä jotain muuta sit, tai käydä vaan raittiissa ilmassa kävelemässä. Onpahan ihanat maisemat ainakin ja voi yrittää rauhoittua sitä kautta. Mulla on lisäksi vaan muutama vuoro tän loppu kuun aikana, joten luulis että aika menee nopeesti ja pian on toukokuu. Ihana kun saa kotona touhuta ja laitella paikkoja kuntoon ilman karmeaa väsymystä. 

Mullekkin oli vihdoin lähetetty äitiyspakkaus, joten sormet syyhyten odotan myös sitä. Luulen saavani sen tän vuoden pakkauksen kun sitä oli jo jotkut mammat saaneet ilmeisesti? Tykkäsinkin kyllä oikeestaan enemmän siitä, koska siinä oli se beige ulkoilupuku. Muutoinhan ne molemmat oli aika poikavoittoisia värien puolesta, viime ja tän vuoden pakkaukset. 

Nyt aamukahvia <3



tiistai 5. huhtikuuta 2016

Rv 25+5


Eilenpä sen sitten näki, mikä tän vauvan isä oikeasti on miehiään. Mulla on ollut tosi huonot vibat siitä että hän otti muhun yhteyttä ja on yrittänyt kovasti rivien välistä nöyristellä käytöstään. Oon ollut koko ajan varpaillani ja pitänyt etäisyyden, vaikka olemmekin vain whatsappailleet silloin  tällöin viimeisten viikkojen aikana. Aina on silti ahdistanut kun hänen kanssaan olen viestitellyt ja jotenkin muhun ei vaan oo uponnut ne sen sepitykset. Jos hän sanoi ja teki mulle niin pahasti puoli vuotta takaperin, niin mikä saa ihmisen yhtäkkiä muuttamaan mielensä ja haluamaankin tämän kaiken takaisin?!! Ja miten se ylipäänsä onnistuisi, kun mun mielestä se ei oikein onnistu. Mulla on järjetön luottamuspula siihen ihmiseen enkä ole valmis läpikäymään enää toista parisuhdehelvettiä. Onko se niin väärin?

Keskusteltuani vanhempieni kanssa asiasta he tukivat minua ja sanoivat, että mulla on täysi oikeus pysyä päätöksessäni ja jatkaa edelleen tätä matkaa lasten kanssa yksin. Siitä rohkaistuneena lähetin hänelle viestin, jossa kerroin etten ole valmis tällaiseen enkä aio läpikäydä toistamiseen sitä helvettiä minkä olen läpikäynyt. Kerroin myös etten voi unohtaa kaikkia niitä pahuuksia mitä hän päästi suustansa, enkä pysty luottamaan häneen.

Häneltä tuli bumerangina viesti jossa hän surkutteli ironisesti kuinka kaiken pitää mennä kuten minä haluan (?!) ja että en jätä hänelle muuta vaihtoehtoa kun ottaa yhteyttää lakimieheen ja sosiaalipuoleen asian tiimoilta. Eli toisin sanoen hänkö haluaakin yhtäkkiä olla isä lapselle tulevaisuudessa. Hah.. En tiedä miksi hän on niin saatanan idiootti.Mutta ainakin ne huonot vibani hänestä osoittautuivat oikeiksi, varsinainen sika mies! Käskin hänen olla ottamatta enää yhteyttä minuun ja pistin linjat kiinni joka suunnasta. Seuraava jonka kanssa tästä ikinä suostun enää keskustelemaan on tosiaankin se hänen lupaama lakimies. 

Isäni käski työntää koko miehen ja hänen uhittelut mielestäni pois. Siinä vaiheessa kun asia on ajankohtainen, mietitään uudestaan. En tule olemaan helppo pala purtavaksi. Toki tänä vuonna tulleen uudistuksen vuoksi ja minun harmikseni tämä mies voi vaatia isyydentunnustusta, johon minulla ei ole mitään oikeutta sanoa vastaan. Mutta tämän jälkeen hän joutuu myös elatusvelvolliseksi sekä pojasta tulee hänen perijänsä myös. Hän ei myöskään ole kertonut asiasta kuin yhdelle ystävälleen, joten ehkä sekin kertoo jotain. Johan hän pelkäsi vanhempiaan jo puoli vuotta takaperinkin, kun sanoi minun pilaavan hänen vanhempiensa elämän. Se oli myös hirmu iso asia että hän ei ala minulle mitään maksamaan, johan hän yhdestä lapsesta maksaa. Hän on myös kuusi vuotta sitten käynyt sotkuisen prosessin esikoisensa huoltajuusasioista oikeudessa. Esikoinen on myös syntynyt lyhyen tapailun seurauksella ja mitä tiedän asiasta, hän vastusti lapsen syntymää yhtä paljon kuin nytkin, mutta nainen päätti pitää lapsen. Seuraava asia mitä hän tiesi oli kun nainen oli lähettänyt viestin hänelle kun vauva oli syntynyt. Mikä virhe naiselta, jos ei kerran halunnut häntä elämäänsä.... Minä en tuota virhettä tee. 

Nyt sitten vaan yritän taas unohtaa. Epäilen suuresti että hän jaksaisi lähteä samaan prosessiin toistamiseen. Sen kuitenkin tiedän, että en halua olla hänen kanssaan. Mietin asiaa pitkään, ja mua ahdisti vaan koko ajan ajatuskin siitä. Lähtökohtana on se, etten tunne häntä. Ja sen paskavyöryn jälkeen mitä hän niskaani heitti, en pysty luottamaan. Eikä ihminen, joka oikeasti välittäisi susta tekisi niin. Nyt hänellä on mahdollisuus myös pitäytyä vielä valitsemallaan tiellä. Pitää kaikki pimennossa, jatkaa elämäänsä. Hän voi olla varma etten tule vaatimaan mitään, kunhan pysyy kaukana perheestäni. Hänenkin on hyvä tuohon ikään mennessä oppia, ettei kaikkea saa takaisin silloin kun siltä tuntuu. Nyt pelataan astetta kovemmilla panoksilla.