Täällä tuulettelee vastavalmistunut sairaanhoitaja! Tunne on MIE-LE-TÖN.
Minä tein sen! MINÄ TEIN SEN IHAN ITSE. Oon niin super ylpeä itsestäni. Kaikki vaikeudet matkalla tähän pisteeseen selätettiin. Ei aina kyynelittä, mutta selätettiin kuitenkin. :')
Tein kolmen kuukauden sisätauti-kirurgisen loppuharjoitteluni samassa työpaikassa, jossa jatkan kesätöillä 15.6. Tein harjoitteluni viimeisen viikon palkallista sh:n sijaisuutta jo, ja hienosti meni. Voi vitsi, ihanaa olla ammatissa jossa viihtyy! Koen olevani oikealla alalla indeed.
Haasteet eivät lopu silti tähän. Postista kilahti pääsykoekutsu ensihoidon suuntautumisopintoihin, ja pääsärit ovat ensi viikolla. Hain aikuispuolelle opiskelemaan, jotta voisin käydä suuntautumisen töiden ohella. Saapa nähdä miten lyytille käy! Pääsykokeet ovat haastavat. Se olisi silti työ, jota haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Lisäksi se mahdollistaisi sen, että voisin asua täällä syrjäseuduilla. :)
Olen ollut sinkku nyt keväästä asti. Ei minulla olisi ollutkaan aikaa seurustelulle. Tämä loppurutistus vaati niin paljon, että vietin kaiken aikani joko harjoittelussa/töissä, lenkkipolulla ja opinnäytetyötä loppuun saattaen. Näin jälkikäteen ajatellen en käsitä miten oikeasti selvisin tässä aikataulussa näinkin hyvinvoipaisena. Mutta pakko myöntää että nyt kun aloin kahden viikon breikille, niin se väsymys iski. Se iski niin voimakkaana, että oli peruttava etelän reissu siskon luo. En vaan jaksa lähteä mihinkään. Ensi viikolla tosin lähden käymään pienen patikkareissun Kilpisjärvellä. Niissä maisemissa annan sieluni levätä muutaman päivän, kunnes palaan arkeen ja kesätöiden pariin. Mun työsoppari on elokuun loppuun ja sen jälkeen olen suunnitellut siirtymistä rajan toiselle puolelle Ruotsiin töihin. Siellä olisi pulaa hoitajista ja hieman parempi palkkakin. Pitänee siis alkaa preppailemaan ruotsia kesän aikana! :D
N kasvaa ja voi hienosti. Mitä nyt pieniä flunssia ja vatsapöpöjä välillä, mutta kaiken kaikkiaan ihana reipas poika. N:n ei oo tarvinnut olla kovin paljoa hoidossakaan loppu keväänä kun mun kultaiset vanhemmat ovat halunneet hoitaa sitä itse. En olisi selvinnyt tässä aikataulussa ilman vanhempiani. Niin syvästi kiitollinen olen heille kaikesta tästä. <3
Pitäkää mulle peukkuja ja palataan taas!
xoxo
