torstai 30. elokuuta 2012

Rv 12+1

Olipas erikoinen aamu täällä, hyvällä tavallla. Mun pikkusisko tuli Tampereen junasta aamulla hakemaan multa autoa, jolla ajaa sit porukoiden luokse. Mekin mennään S:n kanssa huomenna porukoille, sillä äiti täyttää 50v ja äidin äiti 80v. Meillä on siis kekkerit! :-) 
Joka tapauksessa sanoin sit pikkusiskolle että "Ainii, mun piti vaan kertoa sulle että susta tulee TÄTI!" Sen ilme vähän venähti, sit se ei meinannut uskoa mutta ei paljoo vakuutteluja vaatinut kun näytin mun pömpön. :-D Sitten se reppana alko tihrustamaan itkua ja halas mua.<3 Ja halusi kuulemma olla "kummitäti" vaikkei meillä ristiäisiä tule olemaankaan. :-D Oli vähän söpö aamu!

Nyt mun koko perhe tietää tästä, isosiskoa ja iskää myöten. Äiti oli kertonut niille muutamia päiviä sitten ja ne oli ottaneet asian tosi hyvin. :-) Kiva mennä huomenna kotiin ja nähdä kaikkia nyt kun kaikki tietää. 

Mainitsinkin eilisessä postauksen kommenttiosiossa et tilasin sen dopplerin. Nyt vaan odotellaan sen saapumista. Ja mietin et voisin tosiaan odotuksen jälkeen yrittää myydä sen sopivalla hinnalla, pitää vaan säästää varmaan kuitit sun muut et on todistusmateriaalia et on tullu noin paljon siitä maksettua! Mainitsin asiasta äidilleni ja hän ei pitänyt ajatuksesta ollenkaan että olin tällaisen pistänyt tilaukseen. Aiheuttaa kuulemma hirmu stressiä jos en löydä ääniä.. Ähh tuli vähän mälsä olo kun se sano tolleen. Vaikka toki tiiän että asia on niin... Oon jopa miettinyt pitäskö se sittenki vaan palauttaa kun tulee. :-D

Lisäsin myös tuonne alapalkin toimintoihin ton "Luettu" -kohdan. Vihdoinkin osasin sen ränklätä tähän! Nyt ne anonyymitki jotka lukee voi vaivattomasti klikata ruutua ja mää näen kuinka monta täällä käykään! :-)

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Rv 12+0 !!

13. Raskausviikko starttaa nyt, enkä vois olla onnellisempi että kaikki on tähänkin asti mennyt hyvin. <3

11 päivää np-ultraan!! Olen siis alkanut jo laskemaan päivä kun näen taas pikkuisen. :-)

Olen mietiskellyt kuumeisesti myös kotidopplerin hankintaa?? Mitä mieltä olette?? Mua vaan huolettaa että jään koukkuun siihen laitteeseen, ja mitä sitten jos en aina löydäkään sydänääniä? Olisin todella kauhuissani silloin.. Mutta toisaalta musta tuntuu että haluaisin sen, ei mikään vetäis vertoja sille tunteelle että voisin kuunnella vauvan sydämen jumpsutusta periaatteessa milloin haluaisin...

kuva: google


tiistai 28. elokuuta 2012

Rv 11+6

Omg, huomenna paukkuu taas viikot!!

Kävin eilen kattomassa yhtä kämppää. Se oli keskustasta, siistikuntoinen, avara, suht edullinen.. Mutta siinä ei ollu paikkaa pyykinpesukoneelle eikä astianpesukoneelle. Joten se siitä.

Toisekseen Samppa odotteli mun alaovella (oli kuulemma yli tunnin ootellu..) kun tulin asioiltani. Sillä oli kuitenki lempeä ilme ja se sano että sillä on ollu hirveä ikävä mua. Hmm, no me juteltiin sitten muutama tunti ennenku sen piti lähteä töihin. Se kehui myös mun punaruskeaa tukkaa kauniiksi?!

Joka tapauksessa, se kertoi miettineensä paljon asioita eikä ollut kuulemma nukkunutkaan hyvin. Tästä vauvan odotuksesta on tullut sen mielestä ihan toista, mitä sen pitäisi olla. Tottahan se, että ei tämä tilanne ole paras mahdollinen. Tän pitäisi olla maailman onnellisin asia meille molemmille. Tiivistettynä Samppa haluaa olla yhdessä ja muuttaa käyttäytymistään, jotta turhia riitoja ei syntyis. Ja oli se näköjään ymmärtänyt, etten voi olla ainoa tässä taloudessa joka tekee kotityöt oma-aloitteisesti. Ja kuinka väärin mua kohtaan sen on suuttua silloin, kun pyydän sitä tekemään myös jotain.

 Sit S sanoi että saan asua tässä meidän kämpässä niin pitkään kun haluan ja hän maksaa puolet vuokrasta!? Se puhui myös että sen äiti voisi loppu vuodesta vuokrata meille kerrostalo kaksionsa halvalla... Että jos olisin valmis muuttamaan sen kanssa yhteen, koska sitähän se kuitenkin haluaa. Ja toki minäkin, kunhan asiat saa uutta suuntaa. Vaikuttaa kuitenkin ihan hyvältä, ja edetään rauhaksiin... Tottakai olen valmis yrittämään.

Että sellasta. Ostin myös mammafarkut eilen hennesiltä! Ihanan mukavat jalassa. :-)

maanantai 27. elokuuta 2012

Rv 11+4 kouluaamu

Oon pyörinyt yön levottomasti sängyssä, "peläten" tätä aamua, kouluaamua. Haluaisin olla kuin 4-vuotias lapsi, asettua lattialle huutaen ja potkien, etten tahdo yksinkertaisesti mennä. Ahdistus. Heräsin viideltä. Join kahvia, jännitin. Kuuntelin musaa, söin. Vatsa sekaisin, jännityksestä. 

Vedin äitiysfarkut jalkaan, pitkän topin ja lörttö neuleen. Vatsa pömpöttää todella. Ahdistaa sekin kun ihmiset luulevat minun lihoneen. Puna-blondi tukka paistaa peilistä, huoh. Vartti lähtöön... Vittu.

weheartit.com

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Rv 11+3

Palasin tyhjään kämppään, kukaan ei ollut odottamassa. Ei ollut ketään kantamassa miljoonaa kassia mun puolesta, tai edes apuna. Jääkaapin sisältöä täytti valo. Kävin kaupassa, eikä kukaan silloinkaan ottanut kassia käsiinsä mun puolesta. Saatikka jakanut ruokalaskua. 

Törmäsin Prisman HeVi -osastolla nuoreen pariin, joihin tutustuin synnärillä. He olivat kaupassa vauva mukana. Hymyilin vienosti, tyttö vilkaisi myös mun masua, olihan mulla tiukka toppi. Säälin hiukan itseäni. 

Lipaston päällä on laskuja, näyttäs siltä ettei toinen osapuoli ole maksamassa tän kuun sähkölaskuakaan. Vitutus. Loppu kuukin lähenee, mun pitäis irtisanoa tää kämppä ja tietää mikä on seuraava liike. Entistä kovempi vitutus. Mietin Samppaa... ja ärsyynnyn. 

Istun olkkarin lattialle, laitan puhelimen laturiin. Laturikin on paskana, sen johto on irtoamassa itse pistokkehässäkästä. S sanoi hoitavansa mulle uuden laturin, ei enään. Tulee mieleen ajatus itkun tirauttamisesta, suu menee mutruun. Selaan netistä uusia latureita, en tiedä mikä helvetti sen pitäisi olla. Itseasiassa mun koneen hiirelle on käymässä sama kohtalo. Luovutan.

Puran ostokset jääkaappiin. Teen ison kulhon salaattia ensi viikoksi. Päässä pyörii automatkalla soinut Cheekin biisi "Syypää sun hymyyn". Voisinksmä voisinksmä olla se sulle... se tunne, anna mun olla syypää sun hymyyn.. 

Kaipaan läheisyyttä. Ärsyttää ajatus tästä ihmisen tarpeesta. 

Harkitsen Sampalle soittamista. Yhtäkkiä tuntematon soittaa, vastaan. Se olikin isosisko ison lätäkön takaa, en ole nähny sitä pian vuoteen. Ensi viikolla nähdään... Suunnitellaan äidin syntymäpäivälahjaa. Ei olla kovin läheisiä. 

Raahaan laukun kylpyhuoneeseen, pitäis pestä pyykkiä. Kaapissa ei ole pesunestettä, S on kuluttanut kaiken kesän aikana asuessaan täällä, muttei ole ostanut tietenkään uutta. Kuten ei vessapaperiakaan. Jes. Mäntti, ajattelen. Tekis mieli itkeä uudestaan. Pidättelen.

Soitan Sampalle, puhelu hälyyttää monesti. Sitten kuuluu "Elisabeth?" Niin, minähän se, jos vielä muistat. Tuli vaivaantunut olo, yhtäkkiä en olisi halunnutkaan puhua koko jätkälle. Kysyn miten menee? S vastaa ympäripyöreästi että ollut töitä ja tekemistä. Hmm... Kysyn miten hänen isänsä on suhtautunut yhtäkkiseen kotiin tuloon. S ei vastaa oikein mitään, sanoo ettei mikään meidän asia kuulu isällensä. Sitten kuuluu sarkastisesti "Huomennahan meet kouluun, oot varmaan odottanut sitä innolla koko viikon!" Joo, niin olen. Idiootti, mietin taas hiljaa mielessä. Sanon ettei mulla ollut muuta ja odotan hetken. Ei kuulu mitään, sanon heipat ja puhelu päättyy. 

Jäi tyhmä olo. Se ei edes vaivautunut kysymään mikä mun vointini on! 

Nyt tulee itku. Se tulee nykyään herkästi. 

lauantai 25. elokuuta 2012

Raskausajan herkut ja mieliteot?

Ajattelin listata näin alkuraskauden ruokia, mitkä ovat huonosta olosta huolimatta maistuneet.

Näitä on tullut syötyä melkein päivittäin (tässä samalla voisi mietiskellä tosiaan niitä parempia vaihtoehtoja näille ruuille...) =

- Turkkilainen jogurtti (rasvapommi!) & maitorahka
- Sokerillinen mehukeitto (-> vois vaihtaa siihen hirveen makuseen sokerittomaan..)
- Kuivattu mysli, ei sisällä mitään sokerihuurrettua tms. (neuvolantäti sano et mysli kun mysli on pahasta?!)
- Useampi hedelmä päivässä ( ei kuulemma sais montaa hedelmää syödä päivässä :((  )
- Marjoja
- Jogurtit (sokeripommeja.. -> vois vaihtaa maustamattomaan jogurttiin!)
- Kananmunat keitettynä (neuvolassa käskettiin syödä munia vain muutamana päivänä viikossa :((  )
- Tuoremehu ( big no no! sokeria, sugar, sockerr...!!) Ne on nyt pannassa kokonaan, onnistuneesti! :)
- Kevyt maito (tääkin pitäs kuulemma vaihtaa joko rasvattomaan tai kokonaan veteen...plyä.)

Mielitekoja =

- Karjalanpiirakat ja munavoi (Taivaallisen hyvääääää!! Ja niin kaloripitosta.. En paljastanut neuvolantädille!)
- Kirpeät jutut kuten puristettu sitruuna vedessä, sitrushedelmät esim greippi, kirpeät karkit silloin tällöin.
- Kaikki "suolainen" ruoka on maistunut... paitsi ei roskaruoka.
- Kotiruuan himo, lempparina jauhelihapullat, muussi ja joku hyvä kastike!
- Ruisleipä, kotitekoinen voilevite ja ruotsalainen juusto! :DD
- Tee LUOMUhunajalla (Niin, varmaan pitäs se hunaja jättää vaikka ois kuinka luomua, mut en suostu!)
- Hapankorput ja Kallen kaviaari! (Hapankorpuista saa kivat vatsavaivat, ja kaviaari nyt vaan on varmaan pahasta taas..)

Ihokkeja=

- Roskaruoka (Aiemmin maistui kebab melkein kerta viikkoon, nyt en ole syönyt tuota ällöttävää asiaa koko raskausaikana! Toivotaan että ei edes ala maistumaan enään..)

- Kaikki makea (Olen syönyt todella vähän karkkia, verraten siihen että olen ollut melkoinen irtokarkkisieppo!)
- Kaikki voissa tiristetty, yhh..
- Raskaat ruuat, kuten liha. Tuntuu ettei se vaan sula millään vatsassa?! Voiko ruuansulatus olla jo nyt hidastunut? Toisekseen sulamattomat ruuat aiheuttaa närästystä ja röyhtäilyä, siis yäk.
- Kahvi (Aiemmin join useamman kupin päivässä, nykyään pitäydyn yhdessä aamulla, jotta se potkaisisi suolen käyntiin :DD)
- Nuudelit







Rv 11+2

Viimesiä lomapäiviä viedään, maanantaina alkaa nimittäin koulu! Pelkkä ajatuskin oksettaa. Niin paljon töitä tiedossa tulevana syksynä, että ainoa asia mikä lohduttaa on ettei mun tarvi ehkä joulun jälkeen juuri siellä kärvistellä! Ei olla oltu S:n kanssa missään yhteyksissä sen torstain jälkiin, enkä oo oikein päässyt mihinkään ratkaisuun miten edetä.

Soittelin muuten perjantaina sen np-ultra-ajankin äitityspolille, sain sen 10.9. Raskausviikkoja on jotain 13+ silloin... Kävin sillon perjantaina antamassa verinäytteitä labraan, missä sit katotaan niitä kromosomiriskejä, Rh neg. vai pos. ym juttuja! Joten seki alta pois...

Eilettäin tuli liikuttua ihan kunnolla. Käytiin yli pari tuntia äidin kanssa metsässä haahuilemassa marjojen ja sienten perään. Valitettavasti saalis jäi sienten osalta hyvin vähäiseen, tänä vuonna on ollut ihan surkea vuosi niiden osalta! :-(( Lisäksi istuttiin iltaa pihalla viinimarjapensaissa ja poimittiin vähän vitamiineja pakkaseen! 

Pahoinvointi on muuten loistanut poissaolollaan muutamina viime päivinä! Joten sormet ristiin että se katoais kokonaan. Se on kyllä hiipunut paljon alkuvaiheesta, ainoastaan joskus tulee sellasia ihme pahoinvointi"aaltoja", että alkaa yhtäkkinen kauhea kuvotus ja oksetus. Mut oon vaan mennyt makuulle ja hengitellyt syvään, enkä oo antanut oksun tulla. :-DD

Nyt lähen suihkuun!

torstai 23. elokuuta 2012

Tukkaromahdus

Kävin siellä kampaajalla, tuloksena täysi fiasko! Huh. Kotiin tullessa romahdin täysin äidilleni. :-D Olen itkenyt tauotta muutaman tunnin. Ensin tukan vuoksi, ja sitten kaiken muun. Sanoin kampaajalle että EI PUNERTAVAA tukkaan, ja tällä hetkellä puolet tukastani on PUNA-RUSKEAA. Siis oikeesti. O_o
Koska olen liian kiltti, en valittanut tuloksesta kampaajalle. En yksinkertaisesti kehdannut! Ja voih kuinka tämä lopputulos on hirveä. Hän leikkasi otsatukkanikin ihan päin helvettiä! Ei oo taas vuosiin tukka näyttänyt näin hirveältä. Miten kaikki voi mennä päin helvettiä?

Tulin kotiin, katsoin kokovartalopeilistä itseäni ja tuumasin että olen läski jolla on punainen tukka
Lisäksi tämä mun tilanne Sampan kanssa ym. sai mut vuodattamaan krokotiilin kokoisia kyyneleitä. Tuntui että kaikki paha olo ryöpsähti kerralla ulos, vaikka ei nyt vielä varsinaisesti helpottanutkaan. Silti kaikki asiat alkoivat yhtäkkiä itkettämään. Oikeastaan kämpillä ollessa en ole edes itkenyt tän mun ja S:n tilanteen vuoksi, oon ollut niin vihainen. Kaipa alan tulla epätoivoiseksi tai jotain kun itkukin on niin herkässä? En ole kyllä kertaakaan alkanut tällee poraamaan alkuraskauden aikana... Mutta eipä ollu tätäkään todistamassa Samppa, ja vielä vähemmän lohduttamassa. Se itseasiassa lupasi eilen soittaa illalla mulle, eikä soittanut.

Lisäksi olen yrittänyt etsiä kämppää, pitäis loppu kuuhun mennessä uskaltaa irtisanoa nykyinen. Kaikki vaihtoehdot on vaan ihan perseestä TAI liian kalliita! Mun budjetti on MAX. 550e/kk sis. veden. Mut turha toivo! Vaikka asutaan korvessa ja asuntojen vuokrat pitäs olla halpoja nii vitut. Tällä hetkellä tarjolla on uusia ja kalliita tai vanhoja, haisevia ja paskoja. Seki itkettää, paljon. Oon riippuvainen S:sta, koska se mahdollistaa tällä hetkellä mun unelmakämpässä asumisen, siis how sad is that? Kyynel.

En kestä. Unta palloon.

Rv 11+0

Nyt otan kovat keinot käyttöön, nimittäin ruokapäiväkirjan! :-D Ajattelin muutaman viikon ainakin näin alkuun laittaa ylös syömiseni ja tarkkailla sitä kautta painon nousua. Olen oikeasti tosi kyllästynyt siihen, että mun paino jojoilee JOPA viidellä kilolla sinne sun tänne, viikottain. Siis nyt oikeesti nesteet liikkeelle ja vaakalukemat kuntoon. En haluu et ens kerralla neuvolassa se on pari kiloa jälleen enemmän, kun se ei todellakaan saa olla! Näin me juteltiin myös neuvolan tädin kanssa, joten nyt vaan hommat toteutukseen.

Nyt on tasan rv 11+0 ja alkaa jo 12 raskausviikko, vaikea uskoa! Ja eilen näin pikkuisen ultra ruudultakin, pelasti koko mun viikkoni se näky. :-) Nukuinkin viime yönä niin hyvin että taisin nähdä vain vauvasta unia. Yksi yö näin muuten tosi todentuntuista unta siitä, että mun sylissäni oli vauva jota imetin?! Siis kyllä, ja muistan että olin niin rakastunut siihen pieneen vauvaan, että sen oli kyllä pakko olla omani. <3

Tällä hetkellä keskenmenon riski on laskenut huuuuurjasti, se on pian tyyliin nollan luokkaa! Alan vähän rentoutua, sillä eilen kuitenkin varmistui kuinka sydän jumpsutti ja raajat heiluivat vimmatusti. Mua vieläkin huvittaa se hetki kun näin vauvan liikkeet, sillä en ajatellut että se näkyy niin konkreettisesti näytöllä. Terkka heilutti vähän anturia masun päällä ja sitten kädet ja jalat heiluivat. Hihi! :-D Ihan paras näky ikinä, tuskin maltan odottaa tulevia ultrauksia. Rakenneultra on varmaan ihan mieletön näky kun pieni on jo ihan ihminen silloin. 

Mun tekisi mieli muuttaa blogin ulkonäköä hiukan "raikkaammaksi". Ehkä mun pitäisi panostaa myös kuviin ja pistää kameran akku laturiin! Onhan postauksia aina mukavampi lukea kuvien kera, varsinkin jos ne on vielä omia. :-) Saapa nähdä mitä saan siis aikaiseksi tässä viikonlopun aikana.

xoxo

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Eka neuvolakäynti Rv 10+6

Heiss tulin just sieltä neuvolasta! Siis onneksi sain yllättyä positiivisesti, koska neuvolantäti oli HUIPPU! Siis aivan ihana, enkä todellakaan halua vaihtaa kyseistä tätiä raskauden aikana kehenkään muuhun. :-D Se oli varannut mulle hyvin aikaa, koska juteltiin klo 14-16. Se tosiaankin paneutui mun asioihin, kuunteli, oli kiinnostunut ja auttoi. Pohdittiin mm. tätä mun painoa ja keinoja miten estää sen hirveä nouseminen. 

Sitten lopuksi terkka sit sanoi että kuunneltais sydänääniä sillä masiinalla. Se etsi ja etsi ja etsi.. Olin pyöritellyt silmiäni katon nurkasta nurkkaan ja miljoonaan kertaan. Rukoilin vaan että löytys nyt, se ei tuntunu edes miellyttävältä ku se joutui niin kovasti painamaan sitä anturia mahalle, aattelin et nyt se vauva viimeistään liiskaantuu. Noh, ei se sit saanu niitä kuuluviin ja harmittelin siinä sit vaan. Mutta sitten se sanoi, että sillä loppuu työpäivä nyt, ja me voitas mennä läheiselle terveysasemalle (kun siellä ei enää ollut ketään ja hänellä oli avaimet myös sinne) ultraamaan vauvaa! Olin ihan hämilläni kuinka paljon terkka halusi mun eteeni nähdä vaivaa, tottakai halusin mennä! Noh, sitten se alkoi ultraamaan vatsan päältä ja vähän ajan päästä löyty "iso" vauvan mötkäle, joka oli jo ihan ihmisen muotoinen. Sen jälkeen laitettiin kaiuttimet päälle ja kuulin ihka ekan kerran vauvan sydämen jumpsutuksen! Siis voi sitä onnea ja iloa, oli pakko tirauttaa kyynel ja sanoa terkalle että se pelasti mun päiväni. Sitten me vielä vähän kateltiin vauvaa ja vauva alkoi vimmatusti heiluttamaan raajojaan näytöllä. :-D Voi että, en voisi olla yhtään onnellisempi tällä hetkellä. 

Toruin kotona vauvelia kuinka se säikäytti äitin. :-D Sinne terveysasemalle kävellessäni yritin soittaa S:lle ja kertoa tilanteesta, kun mua niin pelotti.. S vastasi: "Oon töissä, en ehi nyt jutella. Moikka!" Yritin selittää nopeasti mikä oli tilanne mutta se löi luurin kiinni. Öhh. :-( 

Huomenna suunnitelmissa on mennä labraan ja soittaa äitityspoliklinikalle np-ultra aika, se oli ohjeistus. Sit lähden mun vanhempien luokse ja iltapäivällä mulla on kampaaja kotipaikkakunnalla! :-) Jätän kaupungin pölyt hetkeksi... Sain kaikkea kivaa luettavaa neuvolasta ja nyt meneeki tovi näitä kaikkia lappusia tutkiessa. Seukki aika mulla on neuvolaam 26. syyskuuta. Sitä ennen kuitenkin vielä np-ultra! :-)

Nyt hymyssä suin ruuanlaittoon!

tiistai 21. elokuuta 2012

Rv 10+5 sekasotku

Jee, tyypit oli kerralla päivittäny blogejansa! Olipas kiva viettää tää aamu kahvikupin kanssa selaillessa niitä. :-)

Nykyään en ole aina ihan päivälleen perillä raskausviikoissa. Jotenkin yritän olla rennompi, jotta aika kuluis nopeempaa. :-D Sitten voi aina välillä miettiä, että wow nyt onkin jo se ja se viikko ja päivä! Aaaanyway, astuin myös vaa'alle tänä aamuna ja järkytyin. Paino on kivunnut ööh nelisen kiloa?! Ja koska mun BMI on hiukkasen normaalipainon yläpuolella, se ei juuri yli 12kg tän raskauden aikana saisi nousta. Huoh, saan varmasti tästä kunnon päänvaivan. Pitäs varmaan alkaa suunnittelemaan ruokailut paremmin ja liikkumaankin enemmän. :-(

Ja sitten. Sain ilmeisesti muutama päivä sitten ekan raskaushormoneilla höystetyn raivarin, kellekkäs  muullekaan ku miehekkeelle. Tosin ihan aiheesta. Mutta se päättyi niin, että mies joutui lähtemään evakkoon isänsä luo. En tiedä, mutta mua on ärsyttänyt tietyt asiat S:n käyttäytymisessä, ja se ei ole niitä muuttanut mihinkään, vaikka on toisin mulle miljoona kertaa luvannut! Ja koska musta löytyy temperamenttia, päätin tehdä jotain radikaalia. Ei me toki erottu olla, mutta me otetaan aikalisää. :-/ Välillä tuntuu, että olen jo äiti yhdelle isolle lapselle, eli S:lle! Eli saan tehdä kaiken (kotihommat: tiskaus, siivous, pyykit, ruoka, kaupassa käynti..), sillä välin kun toinen rentoutuu vaikkapa tv:n ääressä! Ja jos pyydät nätisti häntä kesken kaiken tekemään myös jotain, vastaus on ihan haista paska -luokkaa... Vastauksena oon vaan mäkättävä akka, joka käskee. 

Tältä musta tuntuu. Ja siksi tilanne lähti lapasesta. Tosin pidettiin muutama pvä mykkäkoulua ja sitten juttelin asiallisesti S:lle, että sen on varmaa parempi lähtee hetkeksi pois. Me ollaan myös asuttu vähän niinku väliaikaisesti yhessä asunnossa, ja tän kalleustason vuoksi pitäs hankkia joku muu... Näillä näkymin siis oon vielä muuttamassa johonkin pienempään asuntoon yksin, kunnes löydetään ratkaisu. Huoh. En nyt toivonut kyllä näin käyvän, mutta jokin mättää nyt. :-( 

Huomenna on myös eka neuvola. Ja meen sinne kyllä mielelläni, mutta mun paino ahdistaa mua. Pelkään että se täti alkaa siellä moralisoimaan siitä. :-D Tuli nyt vähän sekava postaus, mutta tässä nyt on ollut vähän sekava olo viime päivinä. Miehet ei vaan tajuu....

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Rv 10+3

Yksi lukija pyysi aiemmin kertomaan jotain taustaa musta ja mun elämäntilanteestani. Täältä pesee!:-) ..Pähkinänkuoressa.

Olen horoskooppimerkiltäni Kaksonen! Mua kiehtoo horoskooppien luonneanalyysit, niissä on todella jotain perää! Eli jos joku tietää kuinka kaksijakoisia mieleltänsä, vapaita ja villejä kaksoset osaavat olla, niin that's me girl!;-) Toki on myös liuta niitä puoli mitkä ovat kolikon kääntöpuolella. Vaikka olen mielestäni ihmisenä erittäin avarakatseinen ja rakastan seikkailuja, puuttuu multa aika ajoin pitkäjännitteisyyttä ja tunneälyäkin (parisuhteissa). S on horoskoopiltaan skorpioni, eli melko eri kaliiperia mitä itse olen... Ei silti pureuduta enempää tähän aiheeseen! :-D

Kuva: weheartit.com

Mehän tavattiin S:n kanssa muutama vuosi sitten netin ihmeellisessä maailmassa. Deittipalstalla. Jep, mulle ei ole ollut koskaan ongelma pyöriä deittipalstalla, itse asiassa olen tutustunut sitä kautta mitä hienoimpiin ihmisiin! S bongasi siis mut ja pommitettuaan mua muutamilla viesteillä, päätin vastata. Siitä se sit lähti. Alku ei ollut mitenkään kipinöitä täynnä, mun osaltani. Mutta olin päättänyt, että koska aiemmin olin aina halunnut kipinöiden sinkoilevan, eikä ne suhteet olleet johtaneet kuitenkaan muuhun kuin äkkijyrkkään laskuun, annan S:lle muutamia mahdollisuuksia. Ollaan siis edetty hitaasti mutta varmasti? Välillä se mun perusluonne kyllä vaatisi jotain yllätyksellistä ja spontaania, mutta tunnestusti kaikkea ei voi saada. 

Mun haaveissa lukio aikana oli päästä lukemaan eläinlääkikseen. Olen aina ollut eläinrakas ja meillä kotona on ollut koiria ja kissoja. Haave kuitenkin karisi kun tajusin matikan, fyssan ja kemian vaativuuden. Musta kuoriutui myös enemmän käytännön ihminen kuin teoreetikko lukion aikana, ja jouduin luopumaan haaveestani. Tänä päivänähän opiskelen sitten sairaanhoitajaksi. Vaikka hoitoala tuntuukin omimmalta, niin en silti tiedä mitä tarkalleen haluan tulevaisuudessa tehdä. Olen kyllä kiinnostunut liikunnasta ja hyvinvoinnista, ja jokin liittyen niihin voisi olla minun juttuni!

Tuitui!! Kuva: weheartit.com


Lukija, joka teki pyynnön tästä postauksesta, taisi olla myös kiinnostunut aiheesta opiskelujen sovittaminen vauvantekoon? Ei taida olla kovin harvinainen kombinaatio nykypäivänä? Toki jokainenhan saa itse valita hoitaako opiskelut ensin alta pois ennenkuin antaa luvan vauvalle tulla. Itse olin aiemmin kuvitellut hoitavani opiskelut alta pois, ennen sitä vauvakuumetta. Toki olin vauvakuumeillut aiemminkin, mutta nyt viimeisimpänä se tuli todella voimakkaana tunteena. 

Olin myös kadottanut motivaationi opiskeluun tietyllä tavalla, ja elän kai jotain vaihetta, jolloin en tiedä mitä haluankaan tulevaisuudessa tehdä. Ehtona vauvan teolle mieheni asetti sen, että hänellä olisi työpaikka ja säännölliset tulot. Sitä siis odottelimme, tai minä odotin. Hän kun oli pätkätöissä aiemmin - eikä niitä laskettu. Noin 8kk sitten hän sitten pääsi muihin hommiin, jotka ovat lupaavia ja melko hyvä palkkaisiakin. Ensin hänenkin piti lähteä opiskelemaan, sillä takataskussa on vain YO-paprut. Ennen meidän suhteen vakavoitumista hän tähtäsi pelastusopistoon pääsemistä Kuopioon, opiskelemaan palomieheksi. Vaikka en ollutkaan kapulana rattaissa asian suhteen, hän pyörsi suunnitelmansa. Nykyisessä työpaikassa työntekijät koulutetaan tehtäviinsä, joten varsinaisia ammattitutkintoja ei tarvita.

Vauvahaave siis lähti minusta ja sain kyllä kypsytellä S:n ajatukseen useamman kuukauden ajan, itseasiassa siihen meni puoli vuotta. Ajatus lapsesta on S:lle edelleen kovin kaukainen, mutta se taitaa olla jokaiselle miehelle tässä vaiheessa raskautta? Vasta kun vatsa kasvaa, vauva potkii ja lopulta kun se syntyy, taitaa asia vasta konkretisoitua kaksilahkeiselle. Itse elän jo niin täysillä vauvamaailmassa että en voisi kuvitella elämää ilman odotusta! Jos tämä vauva vietäisiin minulta nyt, tuntuu kuin elämältä katoisi pohja. Pelottaisi vain kuinka S ei voisi minua juuri silloin lohduttaa, kun asiahan on hänelle vielä niin "vieras". 

Jotta tästä nyt ei tulisi kilometrin pituista taidan päättää tämän tähän. :-) Lisäkysymyksiähän saa aina esittää!

perjantai 17. elokuuta 2012

Rv 10+1

Tänään on ollut selvästi hyvä päivä (vaikka mies onkin ottanut aivoon vaihteeksi....) ! Käytiin kesän vimosilla markkinoilla keskustan tuntumassa ja voi että mikä fiilis siellä olikaan! :-) Ekaa kertaa koko kesään oli sellainen kesäfiilis! Syötiin ihanat loimulohi & muikku ateriat ja nautiskeltiin tunnelmasta. Tai minä siitä varmaan enemmän siellä hifistelin...


Oli kiva kierrellä kaikenlaisia RUOKAkojuja :-D ja mukaan tarttui myös mm. puolukkalimppua ja savusiikaa. Ja tietty lakuja. :-D Omnomm.

Eilettäin päätin ryhdistäytyä ja kävin kaupungin kirjastosta lainaamassa lähdemateriaalit synnäritehtävääni, jota en siis vieläkään ole saanut tehtyä. Eilen sitten sein jonkun sortin mindmappia ja selasin kaikki opukset läpi. Eiköhän siitä vielä ihan kelpoinen tule.. Aiheena on raskaana olevan / synnyttäneen hoitoprosessi. Vaiheita tulee kuvailla ja nojata kaikennäköiseen faktatietoon tietysti. HUOH. Eli kyllä siinä vielä ihan hommaa tulee olemaan....


Lähdemateriaalit ja käsitekartta
Toisekseen täyttelin eilen hankkimaani vauvakirjaa. Ostin sen "Kulta pieni - vauvan oma kirja" -vauvakirjan siis. :-) Ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen valintaani! Ihan huippu kirja vaikuttaa olevan. Tilaa kirjoittaa omia ajatuksia, lisäillä kuvia ym.


Nyt taidan alkaa pakertamaan sitä tehtävää.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Rv 10+0 !!

Wow, päästään kaksilukuisille viikoille! Olen todella kiitollinen ja onnellinen että tähän asti kaikki on mennyt hyvin! :-) Viimeisen parin päivän aikana olen tuntenut muutamia vihlaisuja ja öisin pientä kipuilua kohdun seudulla? Mennyt kuitenkin ohi.. Tosin ehkäpä kohtukin alkaa kasvaa kun alkion pitäisi alkaa olemaan kolmisen senttiä pitkä. Tosin pianhan pikkuinen aloittaa jonkun hillittömän kasvupyrähdyksenkin, toisen mokoman 10 viikon päästä sehän on jo 20 cm pitkä! Hurrrjaaa. Tuskin maltan odottaa!!

Ai niin, ne kirjatkin tulivat eilettäin. Syntyy uusi ihminen -kirja olikin pelkkä valokuvakirja. Siis ihan mielenkiintoisia kuvia, mutta en todellakaan olisi maksanut siitä 8e enempää! Muut kaksi kirjaa vaikuttivat kyllä hyödyllisiltä, niistä en emmän myöhemmin kun pääsen perehtymään. 




maanantai 13. elokuuta 2012

Loman alku

Lomani sai melko raffin aloituksen, sillä heti sunnuntai aamuna sairastuin ihan Jäätävään oksennustautiin. Ilmeisesti sain sen muistoksi osastolta matkaani. Eilinen päivä meni siis totaalisessa koomassa, en ehkäpä ikinä ole sairastanut noin järeää oksennustautia! 12h aikana oksensin parikymmentä kertaa ja siihen päälle vielä n. 9h pahoinvoivaa olotilaa kunnesa sain unen päästä kiinni. Virus oli kyllä siis todella ankara. Muistikuvat ovat hatarat eiliseltä, sillä lopussa olin jo niin voimaton etten voinut sormeakaan liikauttaa. Tänä aamuna tuntui kun olisin haudasta noussut ylös, suihku tuntui paremmalta kuin ikinä ennen! Saatikka se, että voi juoda jääkylmää vettä suullisia kerralla eikä se tule välittömästi ylös ja ulos! Pienet on siis ilot tästä eteenpäin. Muistaa taas kuinka tärkeää se perus terveenä oleminen taas onkaan!

Yritän siis toipua taudista ja palailen kun olo alkaa olemaan siedettävä. 

perjantai 10. elokuuta 2012

Viimeistä viedään

Vika työpäivä ja sitten lomailemaan! Hyvällä lykyllä mulla on jopa 2 vkoa lomaa näillä näkymin, sillä koulua ei ekalla viikolla näyttänyt olevan. :-))  Oon leipassut kääretortun töihin vietäväksi ja hampaita purren aion selvitä tämänkin aamun suihkutuksista ja vaippakierroista! Nouseminen oli T-U-S-K-A-A. Mun ristiselkä ja niska on myös vähän kipeytynyt viime päivinä... Tuntuu kyllä myös että jonkin sortin flunssaa pukkaa. :-S

Alavatsalla ei juurikaan tuntemuksia - onneksi. Olen kyllä miettinyt milloinhan se kohdun seutu alkaa oikeasti kipuilemaan, kun niin netissä sanottiin?? Kohdun pitäis pikku hiljaa alkaa venymään ja paukkumaan näillä viikoilla? Hillitön turvotus on kyllä! Eilettäin saunassa mua ihan kauhistutti oikeasti, näytin niin pullealta vatsan seudulta että olisi luullut vähintäänkin kuudennen kuukauden masuksi! Huh. Saapa nähdä milloin tämäkin asettuu! On vain jo virtahepo -olo. :-D

Pahoinvointikin on jokseenkin helpannut. Ei ole ollut mitään suurempia huonoja oloja, mitä nyt aamuisin. Töissä tosin taisin kohdata erään asian mikä saa AINA JOKA KERTA minut yökkimään, nimittäin se vehje millä imetään potilaan kurkusta limaa ja räkää! Ja meillä sattuu olemaan eräs potilas joka keuhkokuumeen kourissa tuntuu tukehtuvan sen rään määrään, ja sitä on aina tarpeen tullen imettävä sillä laitteella. Siis voi YÄÄÄÄÄÄÄÄK. Pelkästään se kun tunnen liman nousevan kumiletkuun sormieni välistä saa yökkäysrefleksin aikaiseksi!! Saatikka jos sitä pitäää katsoa. :-(( Myös erään potilaan oksentaessa kaaressa, aloin yökkimään vimmatusti enkä voinut sille mitään. Työkaverit katsoivat pidempään minua kuin potilasta....

Mutta nyt töihin.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Rv 9+0 !!!!!




weheartit.com

Rv 8+6 Kirjahankintoja

Tein tänään muutamia edullisia kirjahankintoja Suomalaisen Kirjakaupan sivuilta :

Syntyy uusi ihminen 8e kanta-asiakaskortilla!

Synnytys  5e kanta-asiakaskortilla


Kahden edestä - Herkullista raskausajan ruokaa 5e Suomalaisessa Kirjakaupassa kanta-asiakaskortilla

Tämmöistä tällä kertaa. Ainakin toi Syntyy uusi ihminen -kirja on tosi hyvä, olen sen aiemmin lainannut kirjastostakin (oikea hinta sillä on päälle kolmen kympin!) Muista en osaa sanoa, mutta luulen että hyödyllistä tietoa. :-)

tiistai 7. elokuuta 2012

Ellotus maximus

Voihan ellotus! Tää päivä on ollu kaamea, huono olo on vellonut koko päivän! Alkaakohan tästä nyt jokin hirvein viikko pahoinvoinnin suhteen??! Pelottaa. Pitäis vielä se 4 pvää jaksaa töissä, tänään oli onneksi vapaata. Olen maannut sängyssä suunnilleen 90% päivästä ja silloin tällöin pakottanut itseni syömään jotain. Ainoa mikä menee alas on edelleen mansikka + turkkilainen jogurtti -pirtelö. 

Suurinta kuvotusta ovat tänään aiheuttaneet:

- Jauheliha, niin raaka kuin paistettu.
- Semperin mango piltti. Siis hyi olkoon!! Se maistui ihan vauvan oksennukselta! On niissäkin vain näköjään eroja!
- Tortillat.. Mun lemppari ruoka ei mennyt millään alas, yökötti tosissaan. En sit syönyt.

En ole tänään siis saattanut syödä juuri mitään. :-( 

Toivotaan että tää nyt helppais, pitää vissiin mennä nukkumaan. 

maanantai 6. elokuuta 2012

Rv 8+4

Tänään sain vihdoin neuvolan tädin kiinni ja eka tapaaminen on 22.8. Puhelun alussa sanoin että tarvisin neuvola-aikaa kun olen raskauviikolla 8+4, johon hän tokaisi että "Mistäs sinä nyt sen noin tarkasti voit tietää?" :-D No siihen olikin helppo sanoa että varhaisultrasta! Mutta varmaanhan tuo tulevissa ultrissa voi taas muutamilla päivillä heitellä... Joka tapauksessa tuli selvyys myös siihen, että mun pitää kotipaikkakunnaltani saada maksusitoumus opiskelupaikkakuntani tulevaan neuvolaan. Sekin asia on jo pistetty alkuun.

Mulla on enään nelisen päivää töitä jäljellä, jonka jälkeen saa hengähtää ja kerätä itseänsä henkisesti koulun alkuun. 

Nyt menen oikaisemaan itseni kun niin väsyttää ja heikotuttaa..

lauantai 4. elokuuta 2012

Rv 8+2

Yritin viime viikolla puhelinajalla soitella kaupunkini alueen neuvolaan - turhaan! En saa sinne millään yhteyttä, se on kertakaikkiaan AINA varattu! :-( Suorastaan raivostuttavaa! Pitänee yrittää vielä MA tai TI kun on vapaapäivät. Muutenhan mulla pyörähtää kohta jo kymppi viikot mittariin enkä ole vieläkään neuvolan tätiä saanut kiinni! Meidänkin kaupungissa on useampi neuvola mutta itse joudun käymään keskustan neuvolassa, sillä asun keskustassa. Kaikista ruuhkaisin neuvola luulisin. Ollaan kyllä loppu vuodesta muuttamassa kaupungin ulkopuolelle niin sittenpä se neuvolakin taas vaihtuisi..?

Pahoinvointi ei ole viime päivinä ollut niin järisyttävä, onneksi. Toki joka päivä jossain välissä (usein aamuisin) olo on kuin krapulaisella. Öhh. Mutta silloin kun krapulamainen olotila vallitsee koko päivän ja jatkuu viikkoja, niin voitte vaan kuvitella.. Väsyttää kyllä edelleen jatkuvasti, ja on herännyt jopa pelko miten jaksan jos tällainen väsymys vain jatkuu. :-D 

Olen nähnyt viime öinä unia kuinka menkat ovat alkaneet tai olen saanut keskenmenon. :-S Ilmeisesti alitajunnassa pyörii samat pelkotilat, varmasti loppuun asti. Monilla kun ilmeisesti on ollut jonkin sortin verenvuotoa jossain välissä alkuraskautta?? Toivottavasti vältyn siltä!

Nyt pitää alkaa valmistautumaan töihin, HUOH. Ilta + aamu combo tiedossa joten pitää tosissaan skarpata! Sitten vasta "viimeisille" vapaille ennen pientä lomaviikkoa, jeij! :-)


torstai 2. elokuuta 2012

Kauhu keskiviikko

Olen ollut viime päivinä liian väsynyt postaamaan. Vieläpä syystä. Eilen töistä kotiin palattuani iltapäivällä löysin vanhempieni koiran sätkimästä lattialta. Se oli saamassa jotain kohtausta, makasi omissa ulosteissaan suu vaahdossa ja silmät ristissä. Kohtaus näytti epileptiseltä, enkä voinut tehdä sille mitään sillä hetkellä! Tilanne oli kertakaikkiaan järkyttävä! Koira kun on ollut todella hyväkuntoinen vaikka ikää on 10 vuotta. Kyseessä on keskikokoinen koira, jossa on pystykorvaa suurimmaksi osaksi sekä jotain muuta. Joka tapauksessa äitini palasi pian töistä myös ja koira alkoi saamaan toista samanlaista kohtausta vaikkei ollut edellisestäkään toennut. Voi että minua pelotti, näky oli kivulias! 

Äitini soitti eläinlääkärille joka oli ainoastaan puhelimessa tavoitettavissa. Hän uskoi kyseessä olevan epilepsia ja sanoi ensiavun olevan stesolid 5mg peräpuikkona, äitini teki työtä käskettyä ja haki töistä sellaisen. Seuraavan kohtauksen tullessa se laitettiin heti koiralle mutta vaikutus alkoi paljon myöhemmin ja koira nukahti ulisten. Parin tunnin päästä se jälleen heräsi ja alkoi saamaan kohtauksia, entistä pahempia! Olimme täysin hätää kärsimässä, kello oli lähelle puolen yön. Lopulta koira alkoi jo oksentaa ja sitten se tapahtui.... se ressukka kuoli! :''(( Olimme niin surun murtamia ja väsyneitä. Sitä kärsimystä kesti melkeinpä 10h! Voi meidän pientä koiruutta. Se oli niin rakas ja hyvä koira!! Hirvittävä kohtalo, vaikka onneksi se pääsikin "äkkiä" kivuistaan. Emme olisi kestäneet jos se olisi joutunut yön ulisemaan kohtauksissaan.

Aamulla äitini sitten soitti jälleen eläinlääkärille ja sanoi mitä tapahtui. Eläinlääkäri totesi että kyseessä oli todennäköisesti todella raju aivokasvain ja jonkin sortin verenvuotokin, sillä epileptiseen kohtaukseen stesolidin olisi pitänyt auttaa. :'(

Tämä päivä on siis mennyt sumussa ja jotenkin epätodellisessa olotilassa. Meidän koiramme on poissa. Se kun oli sisäkoira ja perheenjäsen. Äitini varsinkin on erityisen surullisena koiran menetyksestä....

Voivoi.... Ainoa asia mikä on tuottanut mielihyvää on ollut ajatus omasta vauvasta. Minulla on jotain kallisarvoista ja korvaamatonta vatsassani. Saan kannatella salaisuutta, maailman ihaninta asiaa. Hieron iltaisin alavatsaa ja tunnustelen pienen pientä kumpua! Siellä se on ja kasvaa. Mennään jo rv 8+0 eli yhdeksäs viikko, hurjaa! Palailen kun mieli on hiukan parempi.