Rv 20+6

Nyt alkaa oikeasti jo jännitys hiipimään ultran suhteen. En ole eläissäni odottanut mitään näin malttamattomana. Huomenna poksuu myös viikot, TAAS! :-) Sanoinkuvailemattoman ihanaa nähdä pieni! Sitten viikonloppuna toivon mukaan voin jo mennä valikoiville vauvanvaateostoksille.<3

Viime yö vieähti töissä. Osasto oli kuoleman hiljainen! Melko tuskainen yö siis, mun vointin oli silti ihan okei. Jaksoin valvoa ja tuntui ihanalta kun vauva liikkui pitkin yötä auttaen mammaa jaksamaan. Ehkä paras tunne maailmassa lähteä aamuvuorolaisten tullessa kotia kohti! Aamuvuorot on SYVÄLTÄ, mut en kyllä koskaan vois tehdä hirveitä määriä yövuorojakaan... Mun äiti teki aikanaan monta vuotta putkeen vakiyökön hommia sairaanhoitajana, nykyään on kyllä vaihtanut takas kolmivuoroon. Mutta kyllä se valvominen alkoi näkyä sen voinnissa ja muistissa!

AINIIN! Samppa yllätti mut eilettäin sanomalla, että nyt lähdetään ostamaan se mun haluamani sohva Sotkasta! :-DD Se mies tuntuu olevan kans yllätyksiä täynnä välillä... Mut olin oikein tyytyväinen kun sain haluamani sohvan ja pojat kantoi sen saman tien uuteen kämppään. Sit käytiin hankkimassa vielä Askosta yks ryijymatto mitä olin kattellut! Mietin et S ei varmaan sitä haluu kun se oli niin kallis muutenkin (normi hinta 279e!) niin kappas, kassaneiti sanoi että keskiviikosta lähtien kyseiset matot saa hintaan 149e tarjouksen vuoksi, joten sillä hintaahan se lähti. Ai että olin onnellinen. :-D

Kuva Sotkan sivuilta.

Kuva Askon sivuilta.

Sohvan väri on harmaa ja se tosiaan mahtui sinne olkkariin, mutta näyttää isolta. Onneksi en suostunut siihen vielä isompaan sohvaan.... Maton väri on petroli ja se muistuttaa vähän turkoosimaisen tumman sinistä, mikä hohtaa kauniisti. Voin ottaa vaikka kuvia sitten kun muutetaan ja saadaan tavarat paikoilleen. :-)

Tulevan kämpän keittiöön tilasin Jotexilta jouluverhot ja tietysti jouluksi asiaan kuuluvat pussilakanat. ;-D

Kuva Jotexin sivuilta.

Kuva Jotexin sivuilta.

Olen suunnitellut laittavani kaikkea muutakin ihanaa "joulukrääsää" tänä vuonna, kuten uusia valoja ja koristeita. Ikeasta ostinkin edelliskäynnillä jouluisia tuoksukynttilöitä, punaisia vessan pyyhkeitä ja keittiöpyyhkeitä, sekä harmaan väriset punotut tabletit ruokapöydälle.Tänä vuonna mun joulumieltä ei nimittäin masenna mikään! Kaikki edellisjoulut ovat menneet kutakuinkin melko "njaah" -fiiliksellä ja se saa luvan loppua. Edellis jouluna oltiin S:n kanssa kaukomailla ja mun puolesta voi jäädä viimeiseksi kaukomaajouluksi! Kyllä mikään ei voita Suomen joulua!

Pitäs vissiin nousta tästä koomasta nyt ja alkaa tiskailemaan. Poden taas jotain ihme karjalanpiirakka & munavoi himotusta, joten pitäisi sekin tarve päästä sammuttamaan kaupan kautta. :-D Palataan huomenissa!

Rv 20+5

Eilettäin autoin erästä inttituttuani tekemään hakemusta meidän kouluun. Hän on siis intin jälkeen hiukan ajelehtinut ja toivon todella hänen pääsevän nyt lukemaan sairaanhoitajaksi, hän ansaitsee sen! Se ei saa jäädä siitä hakemuksesta kiinni, se on mun periaate. Siinä hakemuksessa on kyse siitä, että kirjoittaa itsestään ja omasta motivaatiostaan alaa kohtaan. Itse aikanani jouduin varaamaan paljon itse pääsykokeiden ja hakemuksen varaan, sillä lähtöpisteeni yo-todistuksesta olivat suoraan sanottuna paskat. Niinpä revinkin mm. hakemuksesta täydet pisteet. ;-) Mutta kyllä kulutinkin aikaa siihen, ja stressasin päätäni irti sinä keväänä...

Ei AMK:n vaan pääse (ainakaan hoitoalalle) nykyään sillä mentaliteetilla että "Joo haen nyt ku ei oo parempaakaan tekemistä.."  Opiskelupaikat on tiukassa, siis todella. Ja niiden eteen on taisteltava ja otettava omansa pois. Nopeat syövät hitaat. Joten vaikka olisi luonteeltaan nöyrä ja ujo kuten minä, kaivoin itsevarmuuteni esiin pääsykokeissa ja sain mitä halusin. 

Tää mun tuttuni on ollut jonkin sortin depiskierteessä intin jälkeen, ja voin sanoa että se näkyi hänen hakemuksestaan. Jouduin muokkailemaan ja tekemään ehdotuksia ihan rankalla kädellä. Mutta toisaalta ymmärrän että on vaikea tehdä yhtäkkiä jotain portfoliota itsestään, jos sellaista ei ole aiemmin tarvinnut tehdä. Se hakemus on kuitenkin se kappale mikä jää opettajille luettavaksi, enkä halua että siitä paistaa läpi masennus. Painotin että siinä on korostettava omia vahvuuksia, ja motivaatiota opiskelua kohtaan. Ei aina tarvitse olla niin rehellinen heti kättelyssä, tai liian avoin. You know... Toki oma itsensä, mutta joskus on osattava kertoa itsestään kauniisti ja edustavasti. Tiedän myös sen, etteivät meidän maikat halua jo valmiiksi epätasapainossa olevia ihmisiä kouluumme. 

Se siitä paasauksesta liittyen pääsykokeisiin. :-D  Onko lukijoissa ketään hoitoalalle nyt hakevia??

Toisekseen,..... 3 PÄIVÄÄ RAKENNEULTRAAN!!! :-))) En malta odottaa, en ene enenenen.. Vauva liikkuu paljon ja möyrii välillä tosi voimakkaastikin masussa. Juuri tälläkin hetkellä itseasiassa, yleensä se monottaa iskujansa enemmän vasemmalle puolen masua, joten ilmeisesti sen jalat usein sojottaa sinne. :-D Näen melkeinpä joka yö jotain unia vauvaan liittyen ja vuorotellen synnyttelen tyttöjä ja poikia. Alitajunnassa ei siis taida pyöriä enään mitään muuta kun itse vauva.... Eikä nyt missään muussakaan tajunnassa nykyään. :-D Olen huomannut että se rakkauden tunne on lisääntynyt hurrrrjasti kun on alkanut tuntemaan pikkuisen liikkeitä. En voisi luopua vauvasta millään hinnalla. 

Mulla on tänään yövuoro ja torstaina koulupäivä, joten perjantai tule pian pliiiiz!

Rv 20+3

Miten joskus vaan kaikki voikin ärsyttää toisessa?!

Tällä hetkellä V-käyrän huippua nostattaa muutto. Meidän mieltymykset ei aina oikein soinnu yks yhteen. Hankintalistalla on mm. sohvaa ja ruokailuryhmää joista ei päästä yhteisymmärrykseen.En ymmärrä millä miehen logiikalla Samppa on sullomassa hehtaarin kokoista ja älyttömän kallista divaanisohvaa meidän tulevaan MINIkaksion olkkariin?! Seriously. Se haluaisi siis mahdollisimman ISON ja kalliin sohvan, eikä se kelpuuta mun vaihtoehtoja... 

Onko tää teistä todella niin huono vaihtoehto?

Yllä oleva kuva oli mun suosikki. Mun mielestä kivan värinen (kuva ei tee oikeutta harmaalle värille), tilava meidän tarpeillemme sekä hinta oli OK (599e tarjouksessa!) Mutta herralle ei kelvannut. Kyllä vituttaa ku pientä oravaa. Alunperin en edes ihan NOIN isoa sohvaa olisi edes halunnut, mutt S haaveilee paljon isommasta.. Huoh. Mikä helvetin egon pönkitys miehillä tässä sohva asiassakin on?! Sanoin S:lle että selvä, alkaa sit kattoon sitä tilavampaa asuntoa ensin, ja sitten mulle on ihan sama minkä kokoisen sohvan se sinne ostaa!

Yleensä S:llä on tapana olla tykkäämättä juuri niistä asioista ja esineistä joista minä tykkään. Koska se vaan ottaa jotenkin sen itsetunnon ja ylpeyden päälle "alistua" mun mieltymyksiin. Joten mehän saadaan kahakoita aikaseks sisustuksellisistakin asioista. Siinä aiemmassa elämässäni nautin siitä vapaudesta, että exää ei juuri kiinnostanut sisustinko asuntoa pinkillä vai beigellä! Nykyään toiselta pitää kysyä kaikkeen mielipide, ja mun mielestä S:llä ei ole minkäänlaista tyylitajua sisustukseen liittyen. Tai sen mielestä ei tarvisi edes sisustaa! Jep jep. 

En todellakaan ole mikään himoshoppaaja saatika sisustaja, mutta pitää kodin näyttää omanlaiselta! Eikä mun silmää miellytä se että asunnossa on kaikenlaista sälää mikä ei soinnu millään tavalla yhteen. S:n kanta on lähinnä se, että kaikki vanha vaan aina käyttöö eikä mitää uutta saisi hankkia. Esim. olen halunnut uutta mattoa olkkariin, sillä nykyinen on 5 vuotta ollut mulla ja alkaa hiukan kyrsimään sen katselu. Noh, voitte kuvitella S:n kannan asiaan....

Samppa on alkanut myös kasvattamaan tukkaansa. Mikä kuvottaa mua. Aiemmin yks parhaimpia piirteitä siinä oli kalju, sillä se todella sopii sille. Nykyään se näyttää elähtäneeltä perheenisältä ruman tukkansa kanssa. :-D Sillä sillä nousee hiusraja todella ylös molemmilta sivuilta, paitsi keskellä on sellainen hiusläntti. Siis todella ruma, indeed. Ja olen hienovaraisesti vihjannut hänelle sen ajelemisesta pois, about kuukausi sitten jo, mutta kappas hän sanoi haluavansa kasvattaa pidempää (?!) tukkaa. Yhh. Lisäksi mua huvittaa, että S on lihonut 1,5 vuodessa yli 10kg. Pelkästään syömisestä. Se on mättänyt lähinnä pitsaa ja kebabia naamaan minkä on ehtinyt. Eikä mua kyllä kiihota hirveesti se "muffin top" mikä on ilmestynyt sen vyötärölle, puhumattakaan kaksoisleuasta. Eräs eroottinen hetki tehdessäni sitä pyhintä asiaa S:lle mun naamani painautui siihen pehmeään alavatsan osaan, eikä se tuntunut kovin eroottiselta enään siinä vaiheessa! Asiat EIVÄT ole ennen olleet näin. :-D

Voitte sanoa että pinnallista, mutta mun mielestä itsestään on pidettävä huolta! Eikai se ole reilua, että tavatessa näytetään hyviltä ja terveelliset elämäntavat omaavilta, mutta seurustelun edetessä itselleen saa tehdä mitä vain, olettaen että toinen tykkää ulkonäöstä kaikesta huolimatta? Toki sisimpään rakastutaan ja lässynlässynlää mutta ei voida väittää etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä. Kyllähän siitä tosiaan ongelma syntyy jos toinen ei jossain vaiheessa juuri kiihotakaan ulkoisella olemuksellaan?

No joka tapauksessa, tällainen angstinen postaus tällä kertaa. :-D

Rv 20+2

Oon pikkuhiljaa pohtinut minkälaiset vaunut haluaisin mahdollisesti. Ja nettiselailujen perusteella ei kyllä saa oikein selkoa mitkä ovat hyvät ja mitkä huonot vaihtoehdot! Yhdistelmävaunut joka tapauksessa haluan, koska nehän ne kätevimmät ymmärtääkseni? Hintahaitari meillä nyt pitäisi olla alle 600e luokkaa. Joulun jälkeen aiotaan käydä vaunut ostamassa, mutta olis kiva jos tietäis jo ennen sitä vähän mitkä miellyttäis. Onko teillä hyviä vinkkejä ja ehdotuksia mihin kannattaa panostaa ja mihin ei? Mitä ominaisuuksia vaunuista on löydyttävä kivan ulkonäön lisäksi? ;-) Tällä hetkellä itse on miellyttänyt eniten Oran jovi air sekä Hartan topline S -merkkiset vaunut, mutta kokemuksia niistä en ole kuullut.

Voitte vaikka linkittää sivuja kommenttiboksiin vaunuista, arvostaisin suuresti! :-)

Rv 20+0!!!!!!!

Jihuuuuuu vihdoin virallisesti rv 20+0!!!! :-)) Loppuviikon piristyksenä on aina torstaisin vaihtuvat viikot. 

Sikiön koko pituus pitäisi olla vähän päälle 20cm päästä varpaisiin. Hurjaa.:-) Se on jo "iso" mötkäle vaikka ei musta toi masu ole edes niiin iso, mut ei sen kai kuulukaan olla. Mutta tähän saakkahan kaikki sikiöt kehittyvät suunnilleen samaan tahtiin? Jonka jälkeen alkaa ns. oma tahti? 

Vauva liikkuu paljon päivän aikana, ja yleensä saan noin viisi oikein mojovaa potkaisua päivän aikana kaiken muun möyrinnän ohella. 8 päivää ultraan ja silleen..Olen malttaton. Kuulin eilen että luokkakaverini saa tytön, siis se toinen luokallani raskaana oleva. :-) Hänen masustaan ei kyllä ota selvää mutoojen perusteella koska on hiukkasen vyötärölihava omasta takaa.

Mut nyt valmistautumaan koulupäivään hymyssä suin!

Rv 19+6

Eilen oli kiireinen päivä työharjoittelussa, osasto on täynnä työläitä potilaita! Työläillä tarkoitan tällä kertaa muistamattomia jotka soittavat kelloja ihan jatkuvasti, muutaman minuutin välein, eikä heillä ole mitään varsinaista avun tarvetta. Mulla ainakin tuntuu vatsassa ja selässä välillä pitkän osaston ravaaminen päästä päähän! Ja kun opiskelijat nyt vaan toimii "juoksupoikina". ;-(

Kuva: google

Juuri kun pääsin sitten iltapäivällä kotiin, niin isäni puolen mummo soitti, että hänen siskonsa on joutunut sairaalaan ja hänet on leikattu. Hän pyysi jos välittäisin hänelle kukkia heidän puolestaan ja kävisin tervehtimässä. Mummon siskolla on todettu jo seitsemäs syöpä, ja viimeisin syöpäkasvain leikattiin eilen suolistosta. Hän on 82-vuotias teräsmummo, heillä on kyllä todella sisukkaat geenit sanoisinko! Korvien väli pelaa kuin rasvattu, mutta syöpä on yrittänyt nujertaa Railan jo pitkään. Silloin kun kuultiin että syöpä oli levinnyt maksaan, mietittiin että nyt se on menoa mutta ei... Raila se on porskuttanut todella hyvä vointisena vuosi toisensa jälkeen eteenpäin. Hmm.

Menin sitten kirurgian osastolle illaksi. Olin viime keväänä kyseisellä osastolla harjoittelussa ja hoidin tuona aikana myös Railaa osastolla. Hän ilahtui kovin käynnistäni ja sainpa jopa kiitokseksi hänen virkkaamiaan pöytäliinoja mukaan. <3 Sopivat juuri jouluna pöytiin tummanpunaisen värin ansiosta.

 Kuva: google.

Vein Railalle kimpun ihania kuvankaltaisia neilikoita. :-) Kyllä kukat piristää aina!

Tänään mulla on vuorossa pitkä päivä luentosalissa. Meen sisätautien lääkäriluennoille sekä farmakologian luennoille...

Rv 19+3

Tääkin aamu alkoi sillä, että juuri aamupalan syötyäni suuntana oli posliinipöntön halaaminen. Siis mitä helv..?! Se tunne tulee niin ykskaks eikä oksennusta vaan voi pidätellä. Jälkeenpäin olo on kyllä todella helpottunut jälleen kerran. Mikähän äidin pieni paholainen siellä masussa kasvaa kun näillä viikoilla pistää vielä voimaan näin paljon ylen? :-D 

Katsoin perjantai-iltana muutaman leffan. Muun muassa Mitä odottaa kun odotat, ja mun mielestä se oli melko surkea. Olihan siinä ihan asiaa, mutta se vaan oli niin teennäinen että hoh hoijjakkaa. Tipan sain tosin linssiin kun eräs nainen leffassa joutui kokemaan keskenmenon. Siinä vaan pystyi niin samaistumaan olotilaan. Tuli todella ahdistunut olo kun aloin miettimään jos menettäisinkin tämän lapsen.

Kuva googlesta.

Tänään meillä ois tarkoituksena S:n kanssa mennä käymään Ikeassa. Pitäs katsoo sitä ruokailuryhmää ja sohvaa. Itse oon ajatellut ostaa jotain jouluhärpäkettä, verhokangasta, keittiöön valaisimen yms. En jaksa nimittäin usein käydä Ikeassa joten parempi sitten kerralla ostaa mitä haluaa...

Käytiin eilen myös S:n isän luona pyörähtämässä ja olihan mun pallomahassa sillä ihmettelemistä. Se jopa vähän hämmentyi. :-D En oo nimittäin nähnyt sitä pitkään toviin...Kovasti kyseli että luulenko masussa kasvavan olevan tyttö vai poika. :-) 

Muutoin tää elämä rullaa vaan samaa rataa. Ensi viikolla on kolmena päivänä viidestä koulua, muina harjoittelua. Ultraa odotellessa...

Rv 19+2

Huomenta vaan. Nukuin hurjat 2 h pidempään kuin arkena, eli nousin seitsemän aikaan.:-D Join tuossa kahvit ja joka aamuisen marja pirtelön, mikä päättikin tulla välittömästi ylös ja ulos. Siis miks oksentelen aina viikonloppuisin?! Sooo weird. Joka tapauksessa helppas heti toimituksen jälkeen.

Samppa joutuikin eilen ylitöihin ja tänään oli myös töitä. Yleensä sillä on viikonloput vapaata. Ei olla nähty siis muutamaan päivään. Niin, ja tänään sen piti lähteä kavereiden kanssa illalla baariin.... Että sellasta. Pitäs kai kehittää jotain tekemistä itelle tänään.

Teitä lukijoita on muuten kertynyt mukava määrä jo! :-) Tervetuloa vaan kaikille uusille ja anonyymeille blogiin eksyjille! 

Mää jatkan nyt tätä elpymistä tästä olotilasta..

Rv 19+0

Flunssaa pukkaa. Jepjep. Väsymys huipussaan siis, tätä vähiten halusin juuri nyt. :-(

Sinnitellään.

Rv 18+5

Täällä eletään jälleen arkea eli käydään työharjoittelussa, siivotaan kotia ja nukutaan. Siinä se pyhä kolminaisuus. Jos jää aikaa niin stressaan kouluhommia ja tällekin viikolle olisi yksi kelan opintoselvityslappu täytettävänä! Hyviä hetkiä ovat ne, kun vauveli ilmoittelee olemassaolostaan muljahteluiden ja "potkujen" muodossa. :-) Ja sitä hän tekee tälläkin hetkellä, ilmeisesti tahtoo äidin tietävän että on myös hereillä.<3

Odotan jo todella kuumeisesti 17 päivän päässä häämöttävää rakenneultraa, on niin kova kaipuu nähdä jo pikkuinen uudestaan! Oikeastaan tuntuu että tällä hetkellä elän tuota ultraa varten ja odotan sitä kuin jouluaattoa. :-D Vauvan sukupuolen veikkailu on ollut kyllä ihan lystiä, niin itsekseen kuin lähipiirinkin kesken. Itse olen jo tullut siihen lopputulokseen etten tiedä yhtään kumpi se voisi olla, kun taas äitini, siskoni ja kaverini uskovat sen olevan tyttö!:-D Voi olla että paljastamme sukupuolen myös muille ultran jälkeen, jos se saadaa varmuudella selväksi. Jonkinlaiset baby showerit olisi kiva järkätä väriteemalla! 

Väriteemaisia macaroneja haluaisin tehdä!

Söpö vauvan peppu kakku, tähän mun taidot ei tosin riitä! :-(

Kuvat weheart.com

Toisekseen olen miettiny vauva -lehden tilausta pitkään ja ostellut tähän mennessä irtonumeroita jos ne ovat olleet mielenkiintoisia. Sattumalta eräs ohjaajani työharjoittelupaikallani kysyi haluaisinko ison pinon vauvalehtiä tältä ja viime vuodelta, kuulemma kaikki viimeisimmätkin numerot. No tottakai haluan! :-) Joten saapahan jotain iltalukemista, ja ilmaiseksi kuulemma vielä. Onhan niissä mukavia artikkeleitä kaikenlaisesta aiheeseen liittyvästä...

Me ollaan Sampan kanssa juteltu asioista ja se tuntuu joka kerta ymmärtävän mua vähän enemmän tän raskauden suhteen. Ehkä ne kaikki kilahtamiset ei ole olleetkaan niin turhia.. ;-) Se on myöskin tehnyt selväksi että haluaisi todella mun muuttavan sen kanssa yhteiseen kotiin, jotta se saisi olla osa mun ja vauvan elämää arjessa. Nyt se on sitten kovasti tuunaillut siellä asunnolla (se on siis S:n äidin omistama mutta nyt tyhjillään) ja asentaa sinne astianpesukonetta, mikä vaatikin isompaa fiksausta jotta se saadaan siihen maahisille tarkoitettuun keittiöön mahtumaan! Sieltä on myös kannettu kaikki tavarat pois, jotta marraskuun aikana voitas alkaa kantamaan sinne omia kamoja. S on myös luvannut ostaa uuden ruokailuryhmän ja sohvan sinne... Eli tällaista tällä kertaa. 

Tuntuu kyllä että vois itsekin harrastaa vähemmän näitä mielialanvaihteluita, mutta kun on tulinen luonne jo valmiiksi, niin raskaushormonit antaa välillä vaan boostia näille olotiloille.. On kai siinä kestämistä sitten toisellakin. :-/ Mutta päivä kerrallaan katsotaan mitä tästä tulee ja kohta vaihtuu taas raskausviikot, ihanaa!

Rv 18+0

Uskomatonta, ollaan jo näin pitkällä... 19. raskausviikko on käsillä ja vauvalla alkaa olemaan pian mittaa parikymmentä senttiä päästä varpaisiin! <3 Tänään on tuntunut mojovia potkaisuja ja kohtu tuntuu napakasti heti navan alapuolella. Liitoskivut vaivaa himppusen verran töissä ollessa, kun nivusia "vihloo" ja välillä häpyluutakin..?

Oon silti niin onnellinen ja otan ilomielin vastaan kaikki vaivat, mitä mulle langetetaankaan tän lapsen tähden. 

Oon panostanut mun ruokavalioon ja hiukan jopa ylpeä itsestäni että olen siinä onnistunut. Paino ei ole noussut, päinvastoin hiukan alakanttiin mennyt. Päivän aikana tulee kyllä liikuttua myös melkonen määrä! Jalat on joka ilta väsyneitä, ja on kyllä emäntä itsekin... 

Mulla on täytetyt jauhelihapaprikat uunissa ja pitäs alkaa vääntämään harjoittelun tavoitteita opettajalle, palautuspäivä TÄNÄÄN. Huomenna vielä iltavuoro ja lauantaina mun pitää lähteä kotipaikkakunnalle. Tuli yllättävä kutsu, nimittäin hautajaisiin. Olen hoitanut erästä perhetuttua (äidin hyvän ystävän äitiä) sattumalta kesällä vuodeosastolla muutamaan otteeseen ja nyt tämä kyseinen henkilö tuli sisätautien osastolle ja kuoli sinne. :-/ Hoidin häntä siis nyt osastolla noin viikon, ja hän kuoli myös mun vuorossa.. Omaiset kutsuivat mut hänen hautajaisiin, sillä olin hoitanut häntä useampaan otteeseen, ja ilmeisesti en myöskään ollut huonoin hoitaja. ;-) Joka tapauksessa mun vanhempani ovat tietysti menossa myös, mutta muutoin hautajaiset järjestetään vain lähipiirin kesken. 

Tällaista tänään. Mun ja Sampan rintamalla ei uutta. Eikä yhteydenottoja. Mietiskelen.

Rv 17+5

Osastolla oli hirveetä tänään. Olen saanut parina viime päivänä kärsiä erään hirveen hoitajan nöyryytyksestä. Se tenttaa joka välissä kaikenlaista ja jos et tiedä oikeaa vastausta, tulee hirveetä huutia.. "Miten tämän vuosikurssin opiskelija ei osaa tällaisia asioita?!!" Kaiken huippu tapahtui kuitenkin tänään kun mut oli määrätty ottamaan virtsakatetria eräältä naiselta pois. Olin valmistellut siinä ja tyhjentänyt ballongin, valmiina siis vetämään letkun ulos, kunnes tämä kyseinen hoitaja huutaa isoon ääneen "Ethän sinä osaa tehdä yhtään mitään!!" JA vetää letkun väkisin mun käsistä ja suljuaa sillä ihan vasiten pitkin mun kättä.... Niiiiiin, siis sillä osalla joka oli naisen virtsarakossa hetkeä aiemmin. Tätä seuraa helvetinmoinen vouhottaminen siitä kuinka opiskelijat eivät osaa mitään ja nöyryyttämistä kyseisen potilaan edessä. Kyllä oli tekemistä että sain tilanteen nielaistua!!! Olin niin raivoissani.... Vttu että joka paikassa pitää olla joku pirullinen hoitaja!

Toisekseen. Meillä on taas vissiin se huono kausi Sampan kanssa menossa. Nykyään kun minäKIN osaan ottaa nokiini yhdestä jos toisesta asiasta, niin tällä kertaa se tapahtui taas viikonloppuna. Alettiin puhumaan synnytyksestä, mikä on S:lle hyvin vastenmielinen aihe (ja sekös ärsyttää mua). Lopulta se kakisti ilmoille, että se voi saada SEKSUAALISIA TRAUMOJA siitä, että se näkis synnytyksen, varsinkin siis mun synnytykseni. SIIS MITÄÄÄÄ HELV...?!! Hän siis pelkää ettei halua mua seksuaalisessa mielessä enään sen jälkeen kun näkee sen vauvan tulevan ulos sieltä mun alapäästäni. Olin oikeastaan ensin mykistynyt järkytyksestä ja sitten suutuin, kunnolla. Ei olle sunnuntain jälkeen nähty tai oltu yhteyksissä, mua pistelee vaan vihaks. Taisinpa vielä tokaista sille ennen ku se lähti etten tarvii sitä koko synnytyksessä.... Mikä osaksi pitää paikkaansakin. Mun tunteet Samppaa kohtaa hälvenee aina kun me riidellään. On kauheen vaikea saada toiseen sitä kontaktia, jos koko ajan vaan kinastellaan kaikesta!

Koko viime viikon oltiin melko vähän yhteyksissä, ja odotin viime viikonloppua kun kuuta nousevaa. Ajattelin, että nyt tänä viikonloppuna nautittas yhdessäolosta ja olin nähny koko viikon jotain seksin nälkäisiä uniakin.. No sitten kun koitti perjantai-ilta, niin S laahustaa tänne ja haisee ihan valkosipulille. Se oli syönyt kato kebabbia.... Ooh yeah, siihen hälveni mun seksinnälkä! Eli sitä asiaa ei ole tapahtunut taas mukavaan toviin. Ja tällä hetkellä ei edes haluta enää.

Niinpä oon tässä itsekseni taas kuumeisesti pohtinut sitä asunto asiaa. Olisko meidän järkevämpi muuttaa vielä erilleen? Meidän suhde on selkeesti ajautunut ihme umpikujaan. Tuntuu että en voi nauttia koko raskaana olemisesta kohta... Tää odotus ei vastannut ollenkaan sitä mitä kuvittelin sen olevan! Toisaalta tää lapsi on mulle niin tärkeä, että osaisin olla jopa onnellinen yksin lapsen kanssa.

Väsyneitä ajatuksia. Ajattelin lähtee nukkumaan tätä koomaa pois että jaksan näitä helvetillisiä aamuvuoroja. Haluan eroon tästä viikosta.

Rv 17+3

Eilettäin mulla velloi koko päivän huonovointisuus. Taisin saada luokkakaverillakin alkuviikosta olleen vatsataudin ja ravasin vessassa koko päivän. Lopulta tuli myös oksennus kaiken muun tyhjentämisen ohessa. Huh huh.. Onneksi tämä päivä on vielä vapaata ja ONNEKSI en tullut kipeäksi viikolla, koska sairalomiin ei oo juuri varaa!

Tällaista tuli hankittua Lindexistä, 3 kpl 2:n hinnalla! :

3kpl 56cm velour-housuja vauvalle :-)

Tein tässä vauvanvaate inventaariota ja ei mulla ole paljon yhtään 56cm vaatteita, kauheen pieniä en aio ostaakaan mutta jotain pitää olla. Se mun kaverin vauvakin oli NIIN pieni vaikka painoi 3,5kg että mun ostamat 56cm vaatteet oli ihan liian isoja sille vielä. :-D Oon myös suunnitellut pistäväni jotain Lindexin verkkokaupasta tilaukseen vauvalle, siellä on niin ihania vaatteita!

Tänään aion lököillä ja blondata mun tukkaa. Vaikka ajattelinkin olla mahd. paljon värjäämättä mun tukkaa raskausaikana niin en oikeesti kestä enää tätä juurikasvua.. Ja viimeks ku blondasin sen puna-ruskean epäonnistumisen päälle, niin puolet mun tukasta on kellertävää.. Että nyt otetaan sit kovat aseet käyttöön..

Rv 17+2

Tekis mieli kirota Laura alimpaan helv...!! Olin yli viikon tauon jälkeen fb:ssa äitini kanssa yhteyksissä ja hän vaati selitystä viime viikkoiselle tapahtumaketjulle, sillä vikaahan oli myös minussa - tietenkin! Laura on lähtenyt takaisin Aasiaan ja oli todella loukkaantunut kun olin "pienen" riidan vuoksi poistanut hänet fb:sta! Siis voihan veljet, sanon minä. Se on niin puhunut pyörryksiin äidin mun poissa ollessa, että olen tällä hetkellä siis kaiken pahan alku ja loppu. Myös äiti on nyt siis suuttunut mulle, sillä Laura (alias KieroKelmiKiero) on sepittänyt sille asiat omaksi edukseen. Tällä hetkellä en siis ole tervetullut kotiin, koska en suostu sovittelemaan Lauran kanssa ja mun olisi nyt kuulemma syytä katsoa peiliin. Tää on niin uskomatonta, että olen suorastaan sanaton. 

Mulla on sellainen olo, ettei mua kaivata kotona. Olen ainut meistä kolmesta lapsesta, joka on ollut aidosti kiinnostunut vanhemmista ja isovanhemmista, ja siksi myös ravannut harvase viikonloppu kotopuolessa kyselemässä mitä heille KUULUU. Tuntuu että millään ei ole just nyt mitään väliä, koska olen The Evil. Olis kai parempi vaan pyörähtää siellä kotona sen kerran vuodessa mitä L, ja saada silloin prinsessakohtelua, aivan sama miten käyttäytyy! Voi helvetin vittu.

Jotenkin ottaa koville, koska olen ollut melko läheinen äidin kanssa. Ja nyt se ei edes ole vastannut mun puheluihin. Laura niinku tuli kotiin, teki musta nollan, sai äidin puolelleen ja lähti. Tavallaan mulle on annettu se yks vaihtoehto päästä takaisin perheeseen: sopia Lauran kanssa ja kaikki on hyvin. Enkä vaan aio tehdä sitä, olen loukkaantunut. Mutta ei sillä tunnu olevan merkitystä. Kiehun raivosta.

Mun ja Lauran ongelman ydin (mun mielestä) on se, ettei se suhtaudu muhun niinkuin toiseen aikuiseen ihmiseen. Niinkun se esimerkiksi suhtautuu kavereihinsa. Sitä ei kiinnosta mitä mulle kuuluu, eikä se sitä kautta puhu mulle normaalisti. Vaan aina kun sillä on asiaa, se puhuu todella töykeästi. Ja varsinkin jos se haluaa jotain niin se korottaa heti ääntä ja alkaa vänkäämään asioista - tylysti. En ole koskaan tavallaan tasavertainen hänen kanssaan. Ja itse koen että haluan miellyttää häntä paljon enemmän kun hän minua. Usein jos siltä kysyy jotain, niin vastaus on tasoa: "Ei kuulu sulle!". Jep jep.

En tiedä mikä tähän ois ratkasu, en vaan JAKSAIS. Siis mun elämä on just tätä. Mun pitäs pyllistellä kaikkia, mutta ketään ei kiinnosta mitä mulle oikeesti kuuluu ja miltä musta tuntuu! ARGHHHHH.

Rv 17+1 Kirjakaupassa

Tänään on vuorossa iltaan meno, vaihtelua näihin aamu viiden nousuihin! Ja vieläpä viikonloppu edessä, aijai.. :-) Hyppäsin tänään vaa'alle ja meinasi silmät pudota päästä, nesteitä on todella lähtenyt tän viikon aikana. Olen oikeastaan ollut ekaa viikkoa tosi tiukalla linjalla ruokavalion suhteen, en ole syönyt herkkuja ollenkaan. 

Kävin aamulla kirjakaupassa ja kyllähän sieltä tarttui yhtä sun toista mukaan, mutta tarpeellista tietenkin. ;-)

Luentolehtisiä, kyniä, muumi -kansio ja Suuri äitiyskirja<3

Olin netistä katsellut Suurta äitiyskirjaa mutta piti päästä selailemaan sitä ennen ostoa. Se vaikuttaa TODELLA hyödylliseltä, ainakin näin ensikertalaiselle. Siis aivan älyttömän kattavasti tietoa kaikesta: hedelmöittymisestä odotukseen, ruokavaliosta, liikunnasta, isän odotuksesta, seksistä raskausaikana, synnytyksestä, vauvan hoidosta ym.!! Siis eikä tässä todellakaan ollut kaikki. :-D Kerron heti lisää kun pääsen pureutumaan kirjaan oikein kunnolla. Onko muilla odottajilla tätä kirjaa?? Kirja on vuoden 2010 päivitetty ja laajennettu painos. Kirja maksoi Suomalaisessa 29,95e ja netin hintaseurannan mukaan sen saisi halvimmillaan 49,95e!! Siis älytön ero?!

Sitten piti ostaa ihana muumi -kansio sisätautien ja farmakologian muistiinpanoja varten. Nyt on kyllä todellakin alettava pänttäämään niihin liittyviä materiaaleja! Harjoittelun jälkeen on sisätautien tentti ja voin sanoa että aihe on LAAJA. 

Nyt alan syömään ja valmistautumaan töihin. Mukavaa viikonlopun alkua!

Rv 17+0 !! Masu

Mulla on lähteny tän viikon aikana yli kilo nesteitä liikkeelle! Ja ruokavaliomuutosten takia voin kaikin puolin paremmin vatsankin osalta, tästä on hyvä jatkaa...

rv 17+0 pömppis :-)

Onhan se "pingottunut" selkeästi edestäkin.

 On kyllä outoa ettei masua "silleen" vielä huomaa. Ja voi esittää vaan lihonutta. Työharjoittelupaikallakin kun olen joutunut tämän paljastamaan, niin moni vain ihmettelee että no ei kyllä huomais. Hmm, niinpä. Haluan jo kunnon pallomahan!

Rv 16+6 vauvahuurussa

Tuitui, näinpä nimittäin just alle vuorokauden ikäisen tyttövauvan! Ja sain pitää sitä sylissä ja voooooooi mun sydän on pakahtua!<3 Mun kaveri siis synnytti aamuyöllä ja koska samassa talossa olen työharjoittelussa, niin töiden jälkeen ampaisin tuoksuttelemaan vauvelia! Siis se oli täydellinen, niin ihana. :-)) Tuli ÄLYTÖN ikävä omaa vauvaa, haluan sen pian syliini!<33

Olin kateellinen kaverille kun synnytys oli mennyt alkupolttojen jälkeen melko kivuttomasti minispinaalin johdosta. Tiedän että itse joudun vielä kärsimään pahemman kerran. :-D Oon kyllä niin onnellinen kun sieltä synty terve kaunis tyttönen.

Muutoin mun työpäivä oli ihan täys *. Osastolla on hiljasta ja oli ihan syvältä... Odotin koko päivän et työt loppuu ja pääsen synnärille. Oli kyl kunigasidea laittaa tukisukat tänään jalkaan, ei väsyny jalat samaan tapaan. Menkkajomotusta oli silti päivän mittaan, välillä tosi ikävääkin. :-/ Ei oo kuitenkaan nyt varaa jättää harjottelua väliin. Vauveli mun masussa on alkanu muljahteleen jo tosi kovasti?! Viime päivinä ne ei oo enää ollu pikku muljahteluja, vaan alavtsalla tuntuu sellasia töytäsyjä kun joku yrittäs puskea hetkellisesti ulos mun nahasta. :-D Kikattelin eilen nukkumaan mennessä näitä tuntemuksia ihan tosissaan. Hehh.. Mun hassu vauva. :-)

Rv 16+5

Eka varsinainen harjottelupäivä sisätautien osastolla takana JA mun lonkat ja jalat huutaa hoosiannaa!! Siis käsittämätöntä?! Ei mulla oo tällasta aiemmin ollu, oonko todella näin kura kunnossa? Ja kun jouduin koko päivän olemaan jaloilla niitä muutamaa taukoa lukuunottamatta niin mun alavatsa kipeytyi myös oudosti? Siis hirvee menkkajomotus koko ajan päällä. :-S TODELLA epämiellyttävää, toivottavasti se oli vaan tän päiväistä. 

Olen kuitenki ihan rikki jo tän ekan päivän jälkeen. :-D Ei puhettakaan ylimääräisistä kävelylenkeistä näinä päivinä... Nostin jalat ylös töiden jälkeen suosiolla ja pistin murua rinnan alle. Tiskit ja pyykit voi odottaa. Kyllä näinä hetkinä arvostas ku S asuis saman katon alla ja huolehtis myös näistä kaikista arkiaskareista, pff..