tiistai 26. heinäkuuta 2016

Pikkuveli on täällä

Hän saapui tänään. Ihana, ihana pieni poikani. N:n pikkuveli. Meidän uusi perheenjäsen, joka on niin suloinen ja rakastettava tummatukkainen ruttunaama!<3 

Vointimme on loistava olosuhteisiin nähden. Palaam asiaan kun tuntuu taas siltä, nyt jatkan vauvatuprussa leijumista.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Rv 41+3


Huomenta. Täällä ollaan aamukahvilla ja kello on kuuden pintaan. Karmea yö takana, sillä oli niin kuuma. Helteitä on nyt riittänyt usean päivän ajan, joten asunto on kuin sauna. Olen nukkunut pätkittäin ja huonosti, mut no can do. Tänään on siis päivä kun suuntaan nokkani Äpolille taas, menen tällä kertaa yksin. Mun pitää olla paikalla jo ysin jälkeen, ja matkaan menee 1,5h. Vanhempani onneks tulee mun luo, joten ei tarvii Nuuttia raahata ite mihinkään. N nukkuu yleensä muutenkin lähemmäs kymmentä, joten en tiedä raskinko herättää sitä edes lähtiessäni vaikka mieli tekisikin. Enhän tiedä otetaanko mut nyt osastolle vaiko ei. Ärsyttää oikein tää "tietämättömyys".

Kätilökin oli jotenkin huvittunut mun kysyessä että koska VIIMESTÄÄN mut otettas käynnistykseen. Kyllä mua hieman tää välimatkakin stressaa tän tukalan olon lisäks nyt. Eikä huvita jos pitää kolme kertaa käydä tällä viikolla reissu kaupungissa. Bensoihin kun menee aina se 40e ja polimaksuakin tulee 35e joka käynnistä, eli ei oo ilmasta lystiä. Huoh...

No näihin tunnelmiin. Lievää menkkajomottelua on alavatsalla, mutta njäh. Ei merkkejä sen kummemmin tulevasta synnytyksestä. Turhautunut ja tympääntynyt kuvaa varmaan nyt oloa parhaiten. 

Palataanpa asiaan kun ollaan viisaampia. 

torstai 21. heinäkuuta 2016

Rv 41+0


Noniin, oliskohan vika raskausviikko meneillään?!! Eilen soiteltiin Äpolilta että maanantaina EKAAN yliaikaiskontrolliin, niitä kun on olemassa kuulemma useampia, sillä odotellaan rauhaksiin että vauva lähtis syntymään. No ei tuu tapahtuun sanon minä. :D Epäkypsää kohdunkaulaa kun ei haluta lähteä sörkkimään. Mikähän mun kehossa on "vikana" kun se ei kypsytä sitä kohdunkaulaa?? Mulla on tullut sitä limatulppaa jonkin verran, mutta senkin tulo on nyt hiipunut lähes kokonaan viime päivinä. :( Hieman arvelluttaa tää yliajalla oleminen, onhan vauvalla varmasti turvallista edelleen kohdussa jne. Mut viisaammathan ne näitä päätöksiä puolestani tekee. 

Mun vanhemmilla on myös vika lomaviikko ensi viikolla, joten nyt todella nostaa päätään myös stressi siitä, kuka hoitaa Nuuttia kun lähden synnyttämään. Jos en siis saa lasta ulos ensi viikon aikana. Eikä pelkästään se ulos saaminen, vaan meneehän siellä sairaalassakin päiviä sen jälkeenkin! Mun vanhempi siskohan oli tosiaan täällä 2,5 vkoa ja lähti viime sunnuntaina kolmen viikon reissuun ulkomaille, hän ei siis päässyt mukaan synnytykseen. Nuorempi siskoni on heinäkuun alussa lähtenyt  Etelä-Suomeen omien töidensä vuoksi. Mulla ei edelleenkään ole niitä hyviä ystäviä kotipaikkakunnalla jotka voisivat hoitaa Nuuttia/joiden kanssa Nuutti olisi niin sinut että voisi olla tyyliin yötäkin. Eikä kyllä ole oikeastaan muuallakaan enää. Sampan luonakaan N ei ole ollut ikinä yötä, joten sekin on hienosti poissuljettu ajatus! 

Kyllähän tässä jostain aina saa stressinpoikasta aikaiseksi. Saisi masamyöhänen nyt vaan alkaa harkitseen sitä synnytystapahtumaansa, täällä käydään kärsimättömiksi ja mamma on ainakin ihan ylikypsä henkisesti. <3

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Rv 40+4


Huomenta vaan, täällä on ihan hyvin nukuttu yö takana. Helteiden jälkeen oon tosiaan saanut taas nukuttuakin, mutta tänäänhän ne helteet kuulemma taas alkaa... Huoh. Ois voinut tässä välissä vaikka jakaantua, niin olo ois astetta helpompi. Viime Äpolikäynnin jälkeen on tullut pientä verensekaista tihkuvuotoa, ja eilettäin ihan reilusti 3-4krt sellaista limansekaista vuotoa. Varmaan peräisin limatulpasta, mutta sitähän voi vuotaa vaikka viikkotolkulla ilman sen kummempaa. Menkkajomotusta oli myös vatsalla eilen, mutta sehän tietysti loppui iltapäivällä sitten taas kuin seinään! Kävin edellisenä päivänä varta vasten lenkillä (30min), jotta ärsyttäisin oloani, mutta tuo oli kaikki ilmeisesti mitä sain aikaiseksi. Enää en vaivaudu! :D 

Eilen kävin neuvolassa ja sielläKIN terkan eka reaktio oli "Ai mää ajattelin jo että jospa oisit menny synnyttämään!" NII-IN, oisin jos oisin voinut! :D Puhumattakaan miljoonasta muusta uteliaasta sukulaisesta, jotka onneksi häiriköivät suurin osa äitiäni kysellen joko vauva on syntynyt. Ihan kivahan se on että ollaan kiinnostuneita, mut suurin osa heistäkään ei kyllä oo ollut kiinnostunut mun voinnista noin muuten koko raskausaikana. Nyt näiden uteliaiden sukulaistanttojen mielestä on vaan niin jännää, kun syntyy lapsi jonka isästä kenelläkään ei ole mitään hajua ja jota vastaan kaikki ovat olleet. En ole varma haluanko julkaista edes vauvasta ihan heti kuvia sosiaaliseen mediaan, jossa kasvot on paljastettuna. Olen siitä ristiriitaisissa olotiloissa, vaikka enhän minä voi vauvaa vauvan isältä "suojella". Jos hän haluaa nähdä kuvia, johan hän ne jotakin kautta onkii itselleen? Saatikka voi tehdä kuten on uhkaillut jne. Ehkä teen kuten parhaalta tuntuu siinä vaiheessa sitten. En ole tähänkään mennessä antanut hänen häiritä elämääni, joten miksi miettisin aikaa vauvan syntymän jälkeen. Njäh.

Torstaina mulla on tälle viikolle jo toinen neuvola-aika, jossa terkka aikoi tehdä sitten lähetteen Äpolille ensi maanantaiksi. Pitää kai vaan toivoa että toi limatulpan valuminen tarkoittaisi sitä, että kohdunkaula kypsyy ja ois valmis edes sille käynnistyksen aloittamiselle sitten! Stay tuned, sisters!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Rv 40+0

Laskettu päivä. Se maaginen päivä, nythän vauva voi syntyä "minä hetkenä hyvänsä". Hah. Voi että oon skeptinen! Ei mitään tuntemuksia mahdollisesta synnytyksen lähenemisestä. EI MITÄÄN. Vauva polskii masussa niinkun kuuluukin, ja paikat on visusti kiinni ilmeisestikkin. No mikäs tässä ollessa, olotila on ihan OK. Masu ei ole mikään valtava edelleenkään, painoarviohan oli 2900g nyt kun kävin ä-polilla. Eli vaavilla on sopivasti varaa vielä kasvaakkin parin viikon aikana. :) 

Rv 41+3 pitää käydä jälleen äitipolilla. Toivotaan että sitten sais jäädäkkin, kun tätä välimatkaa kummiskin on tässä kodin ja sairaalan välillä kivasti. Aikoivat sitten harkita sitä ballongin asennusta, HUOH. Kerroin, että mulla on karmea kokemus siitä ballongista. Sen asennushan oli silkkaa kidutusta, kuin kohdunsuu olisi väkisin revitty auki ja sinne pumpattu joku järjetön pallo puristamaan, jonka seurauksena alkoi välitön jäätävä kipu vatsalla. Supistuksiahan se mulla aiheutti muistaakseni vuorokauden ajan, mutta paikat ei todellakaan auenneet ja seuraavana päivänä se otettiinkin onneksi pois! Äpolilla ihmeteltiin kokemustani suuresti, sen kun ei yleensä pitäisi tuntua "juuri miltään". WHOOT?!! Kuulemma alle prosentilla on sellainen hermotus kohdunsuulla, mikä aiheuttaisi moisia tuntemuksia kuin itselläni. No ehkä kuulun siihen alle prosenttiin?!! Tuskin nyt ihan tyhjästä valitan jos sen ei kuuluisi sattua! Mutta joka tapauksessa, se on kuulemma luonnollisin menetelmä käynnistellä synnytystä, joten siihen on ilmeisesti edelleen taivuttava. Ainakin kokeilemaan...
Oisko vaan niin paljon helpompaa kun asiat menis itsestään, oisko se taas liikaa vaadittu kohdallani.:( Luonto vois nyt hoitaa asiansa niinkun on tähänkin asti! 

Synnytys pyörii siis kieltämättä mielessä monesti päivässä: milloin se alkaa, oliko tuo jokin tuntemus, supistaa? ei supista?, argh..! Raivostuttavaa. Ihan kun parin viikon ajanjakso olisi nyt ikuisuus mielessäni. :D Oon ehtinyt toki muutakin tehdä mietintämyssyltäni. Me on käyty maauimalassa N:n kanssa yksi ihana hellepäivä, vietetty aikaa porukoilla grillaillen ja saunoen ja huomenna ois markkinapäivä. Ihania kesäpäiviä ollut ja tulee vielä lisää. :) Kaiken kaikkiaan elämä on aika ihanaa just nyt.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Rv 39+5


Tätä aamua on odotettu, joskin pahoin pelkään että joudun vielä palaamaan kotiin. Meen sinne sairaalan kontrolliin. :/ Eilen oli vaikea päivä kaikinpuolin. Olotila on hyvin tukala ja kuppi meni kuvainnollisesti sanottuna nurin. Välit vanhempieni luona kiristyi vanhemman siskoni ja äitini kanssa, taustalla vanhat vakiintuneet riidanaiheet, joita en juuri nyt jaksa puida. He saivat minut kuitenkin lähes hulluuden partaalle kunnes tajusivat että on ehkä aika antaa just nyt vaan OLLA. Manasin heitä jo alimpaan helvettiin ja käskin vanhemman siskoni pysyä kaukana synnytyksestäni. Nuutti oli järkyttynyt "kohtauksestani". Olin kyllä itsekkin, mutta rauhoituin kun sain N:n syliini. Me itkeskeltiin sylikkäin ulkona tuulenvireessä yli puoli tuntia tapahtuneen jälkeen. Olin juuri sinä päivänä luvannut viedä N:n maauimalaan uimaan ja aioin pitää kaikesta edeltäneestä huolimatta lupaukseni. Myös olotilastani huolimatta, hellettä kun puski ties missä lukemissa. Sinne mentiin sitten äitini ja siskoni kanssa. Tärkeintä että N oli onnellinen, ja olihan hän. Eikä ihme kyllä kysellyt nukkumaan mennessäänkään raivoamisestani. Itkeskeli vaan että tahtoo äidin mukaan sairaalaan. :'/ Turhaa en kyllä sairaalaan jää makaamaan, en kestä olla mitään kahta viikkoa erossa Nuutista!!

Tämä aamu valkeni lukemattomien heräämisten jälkeen tuskaisen hikisenä. Täälä kämpässä on vaan niin vitun kuuma suoraan sanoen että en kestä. Joka rööri on auki ja ilma seisoo paikallaan! Oi tätä Suomen kesää! Jos ei sada vaakasuorassa niin sit paahtaa taivas aukealta ja kuolee kuumuuteen. Juu mikään ei oo hyvä ei. Tässä olomuodossa märissä lakanoissa +30 asteessa alasti pyöriminen ei vaan kohenna jotenkin tätä olotilaa, kumma kyllä! Mulla on jotenkin tosi pöhnäisen paha olo. Mut enpä oo nukkunu enää viikkoihin hyvin. Tää kuumuus vaan tekee tästä vielä asteen kiduttavampaa. Vauva on myös ollut masussa huomattavasti hiljaisempi liikkumaan.

Me myös illalla "sovittiin" siskoni kanssa, sillä hän vaikutti olevan hyvin pahoillaan tapahtuneesta. Olen siis tänä aamuna menossa kontrolliin hänen kanssaan. Riitamme ydin liittyi kiteytettynä asiaan, jossa multa ois tässä tilassa jälleen vaadittu jotain, johon en vaan enää jaksa vaivautua. En ole tässä tilassa enää kykenevä miellyttämään ketään muuta kuin Nuuttia ja itseäni. Olen kyllä yleisesti ottaen ajatteleva yksilö mielestäni ja pyrin miettimään läheisiäni, mutta onko just nyt liikaa, jos läheiseni ajattelisivat vaan sitä mun parasta ja saisin rauhassa keskittyä tulevaan koitokseen?? Mun mielestä se ei ole liikaa nyt. Isäni oli onneksi koko ajan puolellani ja takoi järkeä myös muiden päähän. Mun mielestä vanhempi sisareni etenkin asuu niin oman napansa ympärillä, että hänen kanssaan on välillä mahdoton olla samaa mieltä tietyistä elämän perusasioistakaan. Mun mielestä hänelle olisi enemmän kuin hyvä nähdä tämä synnytystapahtuma. Se, kuinka äitiys syntyy. Koska se ei synny helpolla! Ja sen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan, varsinkaan se oma napapiiri. Jospa se saisi hieman häntäkin ajattelemaan toisesta näkökulmasta itsekkyyttä. Osaan tietyllä tavalla samaistua moniinkin asioihin millainen hän on, sillä olinhan joskus itsekkin sellainen. Sitten musta tuli äiti. 

Oon siis ollut herkillä ja olen edelleen. Koen pienehkön henkisen romahduksen jos lääkäri täysteilaa käynnistykseni. Toivon että kohdunsuu olisi kypsynyt tarvittavan määrän ja että synnärillä ei ois ruuhkaa!! On niin vaikeeta jättää esikoinen vanhemmilleni hoitoon tietämättä kuinka pitkä reissu tulossa, NIIN vaikeeta että voisin senkin takia vaan itkeä krokotiilin kokoisia kyyneleitä. Mut pitää olla vahva, jotta N olisi myös vahvempi. 

Pianhan oon nyytin kanssa kotona N:n luona.. Ja kaikki on kuten pitääkin. Selviän tästä.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Rv 38+4


Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena, tietysti. Ei merkkejä tulevasta synnytyksestä. Eilen toki kun tuli touhuiltua kotihommia, supisteli vatsaa kovastikkin, mutta ei kivuliaasti. Tänään tiedossa olisi jalkahoitoa! <3 Ja huomenna pitäs tehdä Ikeaankin vielä reissu ja hakea hoitopöytä ym. Pinnasänky on myös vaiheessa, sillä se on osissa vintillä. Mun äiti on luvannut maalata sen ennen kokoamista, joten sitä odotellessa. Eilen mun porukat ja isosisko kokosi N:lle trampan pihalle, voi kuinka onnellinen N olikaan. :) Kyseessä on pienin versio, eli 2,5m halkaisijaltaan oleva trampoliini. Ihan soppeli pikku miehelle tänä kesänä.

Torstaina mulla on ilmeisesti ja toivottavasti vika neuvola-aika. Sitä seukilla viikolla onkin sit aika sairaalan Ä-polille, ja teen kaikkeni että synnytystä alettas käynnistämään. En jaksais hinkata tätä 120km välimatkaa enää ja oon niin väsynyt tähän olotilaan että en kestä enää. Nyt kun N:llekkin olis hoitajat kotona kun porukat lomalla vielä, niin ei tarviis stressata sitä kuka hoitaa lasta kun tulee aika lähteä synnytykseen. Mun mielestä se ois aika kohtuutonta että en tiedä mihin lapsen pistäisin vaikkapa keskellä yötä jos synnytys käynnistyisi. Mun äiti kun tekee 24h vuoroja ja isäkin on arkena töissä. Ystäviä mulla ei paikkakunnalla ole jotka voisivat auttaa, yksi ainoakin on itse raskaana nyt ja omaa lapsen, joten ei hänkään repee. Toinen asuukin sit taas sen 120km päässä.. -_- 

Miten ihmeessä tästä loppuraskaudesta saakin revittyä aina samanmoisen stressin? Kunpa voiskin olla vaan silleen, että oottelis rauhassa ja tyytyväisenä lähtöä. Jaksais olla kärsivällinen... Se on kuitenkin elämän mittakaavassa hetki vain kun vauva on täällä, keinolla millä hyvänsä.