Rv 29+3

Mua hajottaa niin pahasti nämä tulevat kaksi tenttiä. 8.pvä olisi tentittävä syksyllä käyty farmakologia (istuin kurssin toista kertaa uusiksi!) ja en oleta että tulossa on yhtään helpompi tentti, sillä kurssin piti sisätautien erikoislääkäri. Siis f*** me. On todella tyylikästä jättää näitä kursseja rästiin, ja painia niiden kanssa sitten ihan paniikin vallassa. Toinen tentti on sisätaudeista, vaikea sekin, mutta siitä olisi selvittävä 16.pvä. Sen jälkeen mun ei tarvis kuin odotella vauvan tuloa ja ottaa rennosti! En vaan usko että se käy noin helposti, pelkään istuvani helmikuun uusintatentissä vielä uusimassa KUMPAAKIN tenttiä yhtäaikaa!

Siis en vaan käsitä tuota farmakologiaa. Se on ihan helvetin vaikeaa. Sekö nyt asettui mun sairaanhoitajan urani kompastuskiveksi? En nimittäin aio istua kyseisellä kurssilla enään ikinä. 

Tulin porukoilta kämpille muutama päivä sitten, ja tässä on ehditty jo perheriitaa haastamaan jälleen S:n kanssa. Kun ei suju niin ei suju sitten. Toi 24/7 pelaaminen tietokoneen edessä tekee sen aivosolun rippeistä näemmä ihan mössöä!! Nytkin kun se sai silmät auki niin avasi tietsikan ja alko hakkaamaan sitä. Se on ostanu kaiken lisäksi jotkut hifistely kuulokkeet itelleen mitkä päässä se ei kuule ulkopuolista maailmaa ollenkaan. Jos sille jotain haluaa sanoa, niin se pitää mennä huutamaan sen korvan juureen. Arghhhh....

Ajattelin KE paeta jälleen porukoille kun olen käynyt neuvolassa. Jos siellä sais rauhassa lukea tohon paskaan tenttiin ja ehkä äitikin vois jotenkin prepata. Täällä musta tuntuu että kaikki S:n tekeminen vaan lähinnä ärsyttää maksimaalisesti kun itse pitäs keskittyä kouluhommiin. 

Rv 29+0

77 päivää jäljellä? 

OMG. Miksi se kuulostaa noin vähäiseltä päivissäkin jo? 

Olin eilen sukuloimassa ja näin myös raskaana olevaa serkkutyttöäni. Oli mukava purkaa olotilaa jollekin, joka oikeati ymmärtää! Meidän lasketuilla ajoilla kun ei ole kuin muutaman viikon väli, minun kuitenkin tulisi teoriassa pusertaa pulla ulos ensin... 

Raskausoireista sen verran, että nivuseni ovat olleet nyt useamman viikon todella kipeinä. Haaristelu missään muodossa ei tunnu kovin kivalta. :-D Käsillä painaessa kipua ei tunnu, mutta muuten venyttäessä kyllä. Vaivahan johtunee kun paikat nimenomaan venyy. Tai näin kummitätini minua ojensi eilen kun nähtiin (hän on äititysneuvolan terkka). Hän myös "kopeloi" vatsaani eilen kun valittelin että alavatsani kivistelee aamuisin. Myös sivuttaiset vatsalihakset ovat kipeinä kun venyvät niin kovin, ja vielä pitäisi jaksaa venyä enemmän... Kivistelyt ovat siis supistuksia ja kuulemma vaarattomia niin kauan kun se tunne ei hiivi alakertaan ja ala oikeasti siellä pakottamaan. 

Mulla piti tänään olla neuvola, mutta neuvolan terkka olikin saikulla ja aika siirtyy. HUOH. Mua on alkanut jopa vähän tympäsemään se terveydenhoitaja, koska se selittää suurimmaksi osaksi omista asioistaan siellä käynneillä. Viimeksi yritin ottaa puheeksi vähän vihjailleen mun parisuhdetilannetta, mutta hän sivuutti asian nopeasti jollain omalla asiallaan. Eipä juuri tee mieli enään edes yrittää vihjata sille mistään. Ja ne vähäisetkin asiat mitä olen itsestäni sille kertonut, se ei tunnu niitä millään kerralla muistavan. Jotenkin itse kun on omaksunut kuinka hoitajana tulisi kuunnella potilasta, mutta tässä tapauksessa terkkari kyllä toimii juuri toisin ja pistää potilaat kuuntelemaan sen asioita. (Mun luokkakaverikin käy samaisella terkalla ja on kuulemma selittänyt sille samat asiat kuin mullekkin, siis omasta elämästään...)

No joka tapauksessa. Joulusta sen verran, että mulla ja S:lla oli ainakin enemmän rakkauden täytteisempi joulu kuin viime vuonna. Sain siltä jopa kultaisen kaulakorun lahjaksi, jossa on 5 timanttia! Eikä siinä kaikki, vaan kun menin uteliaisuuttani katsomaan kyseisen liikkeen nettisivuille korun hintaa..... Silmät tippuivat päästäni. Se maksoi liki 450 euroa. Hmm. Mulla ei ole ollut ikinä niin arvokasta korua. Tiesin kyllä ettei sillä ole rahasta pulaa, mutta alunperin en odottanut sen hankkivan mulle mitään joululahjaksi. Ja sitten se ostikin jotain tosi ökyä! Huh. Kaipa mun pitäis olla vähän hellempi sitä kohtaan välillä. :-D

Nyt pitäis alkaa pakertamaan yhtä kouluhommaa. Tammikuussa odottelee myös kaksi tenttiä, mitkä on oikeasti päästävä läpi. Että töitä tiedossa..

Ihanaa joulua kaikille!

Blogi hiljenee muutamiksi päiviksi, sillä täälläkin rentoudutaan ja rauhoitutaan joulun viettoon! :-) 

Huomenna pöydät notkuu herkkuja ja mua harmittaa vaan ajatus kun en tiedä jaksanko syödä juuri mitään! :-D Tuntuu että masuun ei nykyään mahdu kuin muutama lusikallinen kerrallaan, on sen verran ahdasta tullut!

S:n kanssa soviteltiin puhelimitse ja hän on matkalla tänne mun vanhempien luo joulun viettoon myös. 

Hyvä näin.

Ihanaa joulua siis kaikille! <3

Rv 28+1

Uusi viikko ja jälleen ollaan lähempänä h-hetkeä. Tätä jännitystä ei välttämättä kestä enään kuin kymmenisen viikkoa! Vaikka en tiedä toivonko että vaavi syntyisi ennen laskettua aikaa... Olen alkanut pelkäämään synnytystä melkoisesti. :-D

Olen vietellyt loikoisaa oloa kotona porukoilla. S:n kanssa en pahemmin ole ollut yhteyksissä, mutta sen mitä olen, niin on käynyt selväksi että herra on nauttinut kun on saanut valvoa ja elää kuten on halunnut ilman nalkutusta. Viimeksi eilen päivällä soitin sille kun tiesin että on päässyt aamuvuorosta, noh siellähän se oli vetämässä niitä kuuluisia päikkäreitä ja oli sekaisin kun seinäkello, en saanut selvää puheesta. Ei se tosin viitsinyt soittaa koko päivänä takaisinkaan tai lähettää edes viestiä. Jes. Perussettiä siis.

Tiedossa tuskin on mitään ällöromanttista joulua ja yhdessäoloa - tänäkään vuonna. Viime jouluna mökötettiin toisella puolen maailmaa ja sen seurauksena erottiin uutena vuotena väliaikaisesti. En ikinä ois uskonut tuolloin, että tänä jouluna asiat on NÄIN. Odotan kyllä rakkauslasta, sillä tätä pientä ihmistä kohtaan mun rakkaus on rajatonta. <3 

Olen muuten kokkaillut lanttu- ja porkkanalaatikoita, jauhelihapullia, unelmatorttuja ym jouluksi! :-P Onneksi on edes joku paikka missä on hyvä olla, nimittäin on niin rentoutunut olo täällä vanhempien luona poissa kaupungin pöllyistä! 

Vaikka toki sitä toivoisi että päällimmäisenä olisi tämä mielessä....

... ja sitten tämä.

Kuvat: weheartit

Rv 27+5

Kävin siellä sokerirasituksessa eilettäin ja iltapäivällä menin neuvolaan. Paastoarvo kolmesta arvosta oli siis juuri rajalla, eli 5,3, ja sain diagnoosiksi gestaatiodiabeteksen. PLAH. Se tästä nyt vielä oikeasti puuttuikin. Nyt alkaa sokeriseurannat ym. Verenpainekin huiteli missä lie tuon diagnoosin jälkeen kun alkoi niin vituttamaan. Siis jos arvo olis ollut 0,1 vähemmän niin olisin säästynyt tältäkin!

Tänään mittaillessa sokereita arvot on kyllä olleet tosi hyviä.. Tunti ruokailusta aina noin viiden pintaan, että sinänsä ei tää nyt mitään vakavahkoa ole. Mutta toki kertoo mun taipumuksesta sairastua vaikkapa tulevaisuudessa sitten diabetekseen. Meillä on isän puolen suvussa aikamoinen rasite. Toki lapsellakin on suurempi riski, sillä myös S:n pikkuveljellä on 1.tyypin diabetes. 

Anyway, olen porukoilla tällä hetkellä ja hyvä näin. Alko välit S:n kanssa kiristyä taas siihen malliin että pieni timeout on paikallaan. En tiedä kyllä miten tätä tilannetta täältä käsin ratkoo, mutta toissa iltana yritin kertoa sille näistä asioista mitkä mua jurppii. Ei se oikein jaksanut ymmärtää mua ja mentiin siihen samaan vatvomiseen. Nostin ylös myös sen perhevalmennuksen minne S ei suostu lähtemään, että musta se on todella itsekästä siltä. Ei tunnu kivalta kun toinen ei halua ottaa mitään vastuuta vielä mistään ja elää omassa pikku kuplassaan. Kaikki tuntuu vaan niin vaikealta välillä. Luulis että sekin olis vähintä mitä se tekis tän raskauden eteen, että tulis kiltisti sinne perkeleen valmennukseen. 

S:n mielestä kaikki menis hyvin jos vaan oltas hiljaa ja touhuttas omiamme. En vaan saisi vaatia siltä mitään tai haluta parisuhteelta yhtään enempää mitä se nyt on valmis antamaan tälle. Yhä useammin mietin mitä oonkaan nähnyt siinä? Nykyään kaikki negatiiviset asiat korostuvat positiivisia enemmän. Stressaan vaan kun en vielä tiedä miten asiat ovat sitten muutaman kk:n päästä kun vauvakin on täällä... Meneekö ne jopa huonompaan suuntaan tästä? :-S En tarkoita että "antaisin periksi", mutta miten kaikki voikin nyt takuta näin pahasti! Vaadinko liikaa? Pitäisi ilmeisesti tyytyä vaan siihen kun miehet ovat miehiä... 

Saapa nähdä millainen joulu meillä nyt sitten tulee olemaan, ollaanko samassa paikassa edes viettämässä sitä... 

Rv 27+3

Tuntuu että stressi alkaa taas purkautua kun on enemmän omille ajatuksille tilaa. Siihen kun lisää tämän hormonimyrskyn aiheuttaman tunneskaalan, niin joo-o. 

Eilen kun tulin kotiin jouluostoksilta iltapäivällä, S datasi alushousut jalassa eikä kämpässä ollut tapahtunut tikkua ristiin. Tiskit levällään, sänky petaamatta, vaatteita siellä täällä jne. Mulla on tapana kotona ollessa järjestää paikat jos on aikaa, vaikka ne päivän aikana sottaantuiskin uudestaan. S:lla ei kuitenkaan ole kyseiseen tarvittavaa aloitekykyä, ei se kai edes huomaa kaaosta ympärillään?

Sitten tultiinkin aiheeseen ruuanlaitto. Aloin tekemään sit heti ensivalitusten jälkeen ruokaa kun en ollut koko päivänä syönyt, ja laitoin riisit ja kanat tulille. Mulle on tullut vittumainen tapa sanoa S:lle että "Aletaanpa tekemään Manulle illallista". :-D Täälläpäin on ainakin sellainen sanonta, jos halutaan viitata että jollekin pitää aina ojentaa kaikki valmiina nenun eteen... S ei jostain syystä tietysti tykkää tästä. Kun ruoka oli valmis, oltiin riidelty jo siihen pisteeseen että itkin räkä poskella ja hämmensin wokki vihanneksia keittiössä, kun S vouhottaa vieressä nauraen ettei ymmärrä mikä mulla oikein on ja mitä yritän sille selittää. Ei ehkä auttanut asiaa. Sitten kun se ei tajunnut lopettaa mun pyynnöistä huolimatta aloin kirkua jo tätä tukalaa olotilaa, että mulla oli vatsa kipeä (niinkuin olikin) että painuis nyt minne kerkeää siitä ja jättäis mut rauhaan. Vauva varmaan aisti mun älyttömän stressitilanteen, koska vatsaa supisteli ja vauva potki ihan jatkuvasti pitkän aikaa kunnes rauhoittui...

En antanut S:n syödä ruokaa, vaan sai mussuttaa paskoja kolmioleipiänsä. Evil me. Mutta eilen vaan mitta täyttyi.

Sen jälkeen se lähtikin isänsä luo jälleen hinkkaamaan keskusyksikköänsä ja palasi klo 2 yöllä hilaten tuon saatanan ison pömpelin tänne asuntoon veljensä kanssa. Johon siis heräsin. Ja nukkumaan se tuli neljältä aamuyöllä, eikä vastannut mulle kun tokaisin että on silläkin nukkumaanmenoajat. Se ei ole kahden viikon aikana yhtään kertaa tullut mun kanssa nukkumaan, vaan aina joskus aamuyöllä! Mua vituttaa, että se jää joka ilta johonkin isällensä tai mummolaan notkumaan, jonka jälkeen se dataa yömyöhille ennenkuin tulee nukkumaan. MEidän rytmit on siis täysin päinvastaiset. Nytkin oon herännyt kirjoittamaan tätä valitusvirttä klo 8 aamulla, kun Samppa tulee heräämään joskus kahden maissa päivällä. Mun V-käyrä on jo valmiiksi korkealla. 

Tulee niin mielenkiintoista kun vauva syntyy, mitenköhän S:n vuorokausirytmit menee sillon? Mietin myös, että lähteeköhän se silloinkin joka ilta mummolaan tai isille nyhjöttämään KOSKA eihän se voi hoitaa vauvaa kun se tarvii tissiä tai muuta vastaavaa??? Luulen että sen argumentit tulee olemaan juurikin tuota luokkaa... Että hän voi tehdä niitä asioita silloin kun haluaa, koska eihän vauva ole riippuvainen samalla tavalla hänestä kuin minusta! 

Pakko lopettaa tää valitus ja kehittää muuta tekemistä tän vitutuksen tilalle.

Rv 27+2

Just kun oon hehkuttanut kuinka meillä on mennyt ihan ookoo S:n kanssa, niin loman alettua taas on saatu soppa keitetyksi tietysti.

Tai minähän sitä aina keittelen, Sampan mukaan. Koska minä olen se joka valittaa ja marmattaa turhista, eikä se vaan kuulemma ymmärrä mitä selitän. 

Viimeisen kahden viikon aikana olen ollut koulussa ja S töissä. Kotona S:aa ei kuitenkaan ole juuri näkynyt. Se on joko ennen aamuvuoroon menoa tai iltavuoron jälkeen mennyt ISIN luo kokoamaan jotain helvetin keskusyksikköä tietokoneeseensa, mikä on elämää suurempi asia ilmeisesti. Se on myös hankkinut uusimman Nintendon, ja viihtyy ahkerasti uusien peliensä parissa jos sattuu kämpillä oleilemaan. 

Olen siis tehnyt kiltisti kotityöt ja päiväruuat. Tänään vaan jotenkin ratkesin liitoksistani. Olo on ollut jotenkin tukala mahan kanssa viime päivät, eikä Samppaa ole kiinnostanut pätkääkään mun vointi, kun eihän HÄN vaaaaan voi ymmärtää tätä olotilaa! Viime yönä kun se tuli kotiin puoli kolmen maissa, mainitsin sängyssä kuinka vatsaa taas kivistää, S käänsi nokan toisen suuntaan puhumatta mitään ja alkoi kuorsata. Ei oltu sinä päivänä juteltu mitään tai nähty koko päivänä.

Olen yrittänyt tosiaan nieleskellä monia juttuja mitkä on ärsyttänyt, ja ollut silleen että nythän tää menee hyvin. Mutta ei näköjään onnistu.... 

On piirteitä mitkä vituttaa suunnattomasti Sampassa... Se ei osaa laittaa vaatteitansa kaappiin, se ei pese pyykkiä, se syö liikaa kolmioleipiä (YÄK!), se ei osallistu ruuanlaittoon, se ei tee oikeastaan mitään täällä taloudessa jos sitä ei käske tai siis nätisti pyydä. Se oli ruuvannut väärät lamputkin vääriin huoneisiin täällä kämpässä. 

Kilahdin myös hiukan joululahjoista sille tänään. Ostin sen eronneille porukoille Pentikiltä lyhdyt joululahjoiksi, toinen äidille ja toinen isälle, mitkä oli sen mielestä turhaa. Noh, enhän onneks tuhlannutkaan niihin kun sen 65 saatanan euroa. Ja jätkä sanoo että miksi vaivaudun?! HUOH. Se on niin munapää joskus etten vaan kestä. V-käyrä huitelee siis jossain todella korkeissa lukemissa.

Olisin tänään lähtenyt mun vanhempien luoksen suutuspäissäni ellei mulla ois MA sokerirasitusta. Lähden sitten maanantaina enkä tiedä tuunko edes takas ennen joulua.. Ja herra saa viettää joulunsa missä lystää. Tältä tuntuu taas vaihteeksi....

Rv 27+1 JOULULOMA!

HURRAA!! Siis en vois olla onnellisempi! Joululomalle lompsis ja sitä kautta ilmeisesti äippälomallekin! :-)) Tammikuussa viuhahdan muutamia kertoja koululla ja siinäpä se!

Tänään oli se enkun tentti ja se oli 6 sivua pitkä! Kauheeta teksinymmärtämistä sivu tolkulla, ja toki kaikki lääketieteellistä sanastoa... Melko haastavaa oli siis jopa mulle, joka luuli olevansa suht hyvä enkussa. Jouduin istumaan siellä tasan 4h mikä kokeelle oli annettu aikaa, enkä siltikään ehtinyt ihan kaikkiin tehtäviin vastata. :-( Luulin että sieltä ois päässy melko äkkiä pois mutta vähänpä tiesin.

By the way, tässä mahakuvaa pitkästä aikaa...

Rv 27+1 <3

Kävin just perjantain saunavuorossa yksin kun Sampan piti mennä iltavuoroon. Muistelin kun viimeks käytiin yhdessä saunomassa tän talon saunassa kesällä 2011 just ennen kun mun piti lähteä inttiin ja olin todella kuosissa.. Ihastelin hoikkunutta kroppaani pukuhuoneen kokovartalopeilistä tuolloin, tällä kertaa näky oli vähän toista! :-D Joka toinen päivä mulla on niin sotanorsu olo että pois alta, tänään on ollut juurikin tuollainen päivä. Vatsaa on supistellut illan aikana jatkuvasti, mutta ei silleen kipeesti. Tuntuu myös että ruoka ei sula mahalaukusta millään ja on jotenki vaikee olla koko ajan. Hyvinä päivinä ei edes tunnu siltä että ois raskaana! Melkosta vuoristorataa siis!

Ainaki oon päässy jenkkiksistä eroon - hetkellisesti! :-D

Nyt lyöttäydyn sohvalle ihan lahnaksi loppu illaksi...

Rv 27+0

Oon miltein selvinnyt viimeisestä kouluviikosta, huomenna tiedossa vielä englannin tentti ja sitten alkaa joululoma. Toisaalta ollut jopa haikeaa, koska en tammikuussa ole juurikaan koulussa ja yhteinen 2,5 vuoden matka oman luokkani kanssa päättyy. :-/ Onneksi mulla ei kouluun palatessa ole juurikaan kursseja enään, suurin osa vaan harjoittelua ja sitä kirottua opparin vääntöä. 

Toivottavasti mun ja S:n välit pysyy hyvinä myös mun jäädessä kotiin. Kuitenkin H-hetki lähestyy koko ajan ja toivoisin että ollaan S:n kanssa sit hyvillä mielin lähdössä synnyttämään ja aloitetaan uusi vaihe elämässä yhdessä. Viime aikoina meillä on mennyt ainakin suurimmaksi osaksi hyvin, mutta molemmat on myös olleet melko väsyneitä koulusta ja töistä, joten ei oo jäänyt puhtia turhista kitisemiseen. 

Uskomatonta että 28. raskausviikko alkaa nyt! Viime päivinä on käynyt mielessä myös, että kohtako tää raskaus on ohi?! Voi eii ! :-D Nyt kun vauva liikkuu paljon, masu on pyöreä ja fyysinen olo hyvä, niin kyllähän tästä voi jo nauttia. :-) Tulee siliteltyä usein masua ja jopa juteltua, vauva tuntuu vastailevan potkuilla. Myös musiikkiin poitsu tuntuu reagoivan aina.

H&M:sta ostoksia vauvalle :-)

Aion viikonloppuna tehdä viimeisiä joululahjaostoksia ja käydä ehkä porukoilla mutkan. On hiukan alkanut tympäsemään tämä joulun materiakeskeisyys.. Kaikille perheessä olen lahjat hankkinut, mutta on jotenkin typerää miettimällä miettiä mitä materiaa toiselle voisi ostaa... Ehkä ymmärrän S:n ahdinkoa kun se on tähän mennessä vitsaillut ettei lahjoja hanki. Pakotin sen ostamaan äidillensä The body shopista 40e lahjapakkauksen, koska se ei ole kuulemma ikinä hankkinut äidillensä mitään! Ja äiti jos joku mun mielestä tarvitsee jonkin palkinnon vuoden höösäyksestä. :-D 

Kummitytölle tunika joululahjaksi.

Palaillaan taas!

Rv 26+4

Hei vaan, täällä on kotiuduttu reissusta ja yritetään orientoitua viimeiseen kouluviikkoon! Koville ottaa, ei nimittäin kiinnostaisi pätkääkään viettää kasista neljään päiviä istuen tylsillä kursseilla... On myös tuskaisaa istua kovilla koulun penkeillä mahan kanssa. Tuntuu että vauva potkii tai huitoo kylkiluihin aina istuessa ollessani ja selkä kipeytyy muutenkin tönöttämisestä. 

Tampereella shoppaillessa pitkät kävelyt kaupungilla ei myöskään tuntuneet kovin hyviltä. Kaipa ne sitten oli jonkin sortin supisteluja mitä sateli (tosin suht kivuttomia), mutta vatsa oli ihan kivikovana jatkuvasti. Oli siis tuskaisaa yrittää shoppailla ja kaiken lisäksi jos vatsaa ei kivistänyt, niin oli järjetön pissahätä joka puolen tunnin välein. Äh, hirveetä valitusta mutta kaipa oon vaan väsynyt. 

Mun ja Sampan välit on olleet lämpimämmät, itseasiassa on ollut ihan rakkautta ilmassa nyt reissun jälkeen. Sillä tuntui olevan mua ikävä ja olen huomannut, että kun en motkota itsekään sille jatkuvasti jostain, niin on paljon lempeämpi tunnelma talossa. Tätähän se on. Joustamista, puolin ja toisin. Olen luja luonne ja vaadin paljon toiselta, siksi kai se "periksi antaminen" tuntuukin niin vaikealta. 

Mun luokkakaveri sanoi tänään mulle, että onpa mulla pieni masu viikkoihin nähden! Hmm. Mun kohdun pohjan korkeuden mitta tosin huitelee hiukan ylimmän käyrän yläpuolella? :-D Tosin se mitta on kuukauden takaa, että mielenkiinnolla odottelen seukki neuvolakäyntiä. Itseasiassa sen olisi pitänyt olla tänään, mutta se nyt siirtyi koulun vuoksi, enkä ole saanut vielä uutta aikaa. :-( Vauveli kuitenkin liikkuu ahkerasti ja jumppaa pitkin päivää. Viime yönä heräsin ekaa kertaa kovaan muljahteluun, mutta nukahdin pian uudestaan. 

Pitää joululomalla ryhdistäytyä ja ladata kuviakin tänne. Nää on nyt vaan tällaisia tylsiä kertomuksia arjen keskeltä taas.. Liibalaaba. :-D Hyvää viikkoa kaikille!

Rv 26+1

Tää lähtee nyt äidin kanssa joulushoppailuille eteläisempään Suomeen, joten palailen kun tuntuu siltä! :-)

S:n ja mun yhteiselo on alkanut rullaamaan ihan ok. Ei suurempia konflikteja... Ehkä se tästä! Flunssakin alkaa helpottamaan ja vauveli potkii kovasti masussa. <3

Ihanaa viikonloppua teille blogiin eksyjille!

Rv 25+4

Ei tekis mieli edes blogata koska tiedossa on taas pelkkää marmatusta. En vaan kestä jauhaa tätä oman pääni sisällä.

Mun äiti luulee, että Sampan pään yllä on jokin sädekehä, eikä se usko että se nyt on NIIN ärsyttävä mitä annan ymmärtää. 

Meidän edellisviikkohan oli ensimmäinen täällä yhteisessä asunnossa. Oikeastaan koko viikko meni sumussa koska olin niin kipeä, että jouduin menemään lopulta päiväksi jonottamaan päivystykseenkin vaan, että saan lääkärintodistuksen koululle pätevöittämään poissaolojani. Ja tästäkin huolimatta sain vääntää muutamasta poissaolotunnista kättä enkun opettajani kanssa todella, että pääsin takaisin kurssille!

Enivei. Olin siis kipeä ja Samppa ei. Siis ei vielä tuolloin, mutta tällä hetkellä on. Siis HA HA HAA sanon minä. Todella ilkeää, mutta saapahan sekin tuntea nahoissaan tämän helvetillisen virustaudin! Se nimittäin vähät välitti viime viikolla mun olotilasta, ja kirsikkana kakun päällä haastoi vaan riitaa kun mun kurkku oli kipeimmillään. Toivoin salaa ja kirosin että S:llekin tulisi tämä tauti, mitäpä sitä kiertelemään. Se ei vaan ole ikinä juuri saanut näitä tauteja mitä oon sairastanut, mm. kesällä oksennustautia (minkä toivoin myös niin kovin tulevan hänelle... mutta kappas ei tullutkaan), ja sitä kautta sillä ei tunnu olevan empatiakykyä sairaita ihmisiä kohtaan. Tällä hetkellä olen siis totaali ignoorannut myös hänet, ja hänen kurjan olotilansa.

Me ollaan lähinnä koko viimeinen viikko äksyilty ja äyskäröity toisillemme. Ei hellyydenosoituksia, ei Mitä kuuluu -kyselemisiä, ei mitään. Nukkuminen samassa sängyssäkin on lähinnä vituttanut. Lauantaina lähdettiin porukoille viemään muutosta ylijäänyttä sänkyäni ja oltiin siellä sunnuntaihin. Porukat olivat itse äidin siskon luona sunnuntaihin, joten vietettiin S:n kanssa "laatuaikaa" vuorokausi. Meni tosi putkeen... Saatiin riita aikaseks ennen reissuun lähtöä, mistä seurasi mykkäkoulua yli vuorokauden. Saunoin yksin, nukuin eri huoneessa yksin jne. Great weekend, indeed.

Sunnuntaina tosin yritin selvitellä välejä, mutta Samppaa nyt ei paljoo kiinnostanut. Joten ei syntynyt juuri yhteisymmärrystä. Se muuten yks ilta nauro ääneen, kun riidan lomassa heitin ajatuksen jonnekin kolmannelle osapuolelle keskustelemaan hakeutumisesta. Ja tokaisi, että EI IKIMAAILMASSA lähtisi mihinkään sellaiseen. Ja toisekseen mun ei kiinnosta paskaakaan väkisin raahata tuota äijää mihinkään neuvolan järjestämään perhevalmennukseen. Sehän oli alunperin sitäkin vastaan, ja oon tullut siihen tulokseen, että jos herra kerran tietää jo kaiken ennalta liittyen vauvan syntymiseen ja hoitamiseen niin FINE. En vaan jaksa aikusta miestä väkisin raahata mihinkään, jos se kerran tuntuu niin vastenmieliseltä!

Huoh. Nyt se örrimöykky heräs käheän äänensä kanssa kyselemään "Onko strepsillssejä vielä?" Vttu ois käyny apteekissa ITSE! Niinhän mäkin tein kun olin kipeä!

Rv 25+2 Vastauksia kysymyksiin

Kilu ja Minttu oli heittänyt haasteella, kiitos siitä! Vastailen nyt teidän kysymyksiin, mutta jätän haasteen kierrättämisen muille. Kirjoitusinspiraationi jotenkin kärsii tällä hetkellä väsymystilan vuoksi.

Mintun kysymykset kuuluvat näin:

1. Missä olit 5 vuotta sitten?
Asuin vielä kotipaikkakunnallani ja kävin lukioa. Nuo ajat ovat kyllä kiitettävästi hämärtyneet kun niitä alkaa muistelemaan. Halusin kovasti jo muuttaa pois kotoa...


2. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?
Olen varmaan Pirjo-perusäiskä ja pyöritän niin huushollia kuin painan kolmivuorotyötä jossain vuodeosastolla niska limassa. :-D Toivon mukaan jaloissa ei pyöri mitään älytöntä lapsilaumaa ja arki pysyy vielä kontrollissa. Olis myös kiva jos olisin saavuttanut jotain treenauksenkin saralla siihen mennessä.

3. Elämäsi suurin saavutus?
Varmaan ylipäätänsä se, että olen itsenäinen ja pystyn huolehtimaan omasta elämästäni (käyn koulua, raha-asiat ovat kunnossa, ruokaa kaapissa, katto pään päällä jne.) Koska kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin, esim. lapsuuden ystävälläni joka ei tee mitään ja on täysin yhteiskunnan armoilla... Hänen luonaan käydessäni suhteutan vähän omiakin asioitani tärkeysjärjestykseen.

4. Oletko koira- vai kissaihminen?
Molempia. :-)

5. Kenen kanssa asut?
Jos ei ole vielä käynyt ilmi, niin erään vatipään kanssa nykyään.

6. Oletko koskaan harrastanut kilpaurheilua?
No nuorempana olen kilpaillut mm. hiihdossa, yleisurheilussa ja jääkiekossa.

7. Pidätkö käsitöistä?
EN.

8. Mitä pelkäät?
Että kuolen siihen synnytykseen!

9. Omistatko ajokorttia?
Kyllä.

10. Millaista musiikkia kuuntelet?
S:n mielestä masentavaa ja melankolista. Jepjep.

11. Onko sinulla lapsia? Jos on, kuinka monta?
Ensimmäinen tuloillaan. :-)


Sitten ne Kilun kyssärit:

1. Mistä pidät itsessäsi eniten?
Siitä, että suhtaudun moniin asioihin avoimesti ja avarakatseisesti. Monesti huomaan kuinka moni ihminen on ajatusmaailmaltaan melko rajoittunut...

2. Mitä muuttaisit itsessäsi, jos voisit?
Varmaan tulista ja temperamenttista luonnettani hillitymmäksi.

3. Viimeisin shoppailusi?
Äidille joululahjaksi viimeisen päälle fiini fööni! <3

4. Tärkeintä puolisossa?
Kliseisesti luotettavuus ja tietysti rakastettavuus? Ilman rakkautta ei kyllä ole mitään...

5. Haluatko naimisiin?
Ehkä. Se ei ole mulle niin kovin tärkeä virstanpylväs elämässä kylläkään. Enkä kuulu kirkkoon, joten kirkkohäitä ei ole tiedossa tässä elämässä.

6. Elämäsi paras hetki?
Kun raskaustestissä oli kaksi punaista viivaa osoittamassa positiivista tulosta!

7. Mikä on turhin tavarasi?
Monikin. Niitä on varmaan liikaa enkä saa edes yhtä mieleen! :-D En välitä mistään turhanpäiväsistä sisustushömppä jutuista, mitkä vie vaan tilaa ja muuttaessa ottaa päähän!

8. Mistä on hyvä viikonloppu tehty?
Saunomisesta, rentoutumisesta, hyvästä ruuasta ja seurasta tietty.

9. Muuttaisitko nimeäsi, jos voisit?
En. Äiti on valinnut mulle nimen jonka se on halunnut mulle antaa, ja hyvä niin. :-)

10. Minne haluaisit matkustaa?
No tällä hetkellä vanhempien luokse. :-D Kotiin on aina ikävä! Olen kierrellyt kyllä maailmaa lyhyeen ikääni mennessä tarpeeksi, siksi mulla ei varmaan suurta hinkua olekaan sinne.. Tällä hetkellä on ihan hyvä olla täällä tukikohdassa vaan. :-)

11. Millainen olet ystävänä?
Luotettava ja lojaali. En tykkää että kavereiden asioista juoruillaan, mitenkään päin.