Tate haaveita

Niinkuin otsikkokin sanoo, olen suunnitellut pitkään ottavani tatuoinnin. Se on edelleen harkinnan alla, mutta laitanpas tähän kuvia ideoista mitä on kertynyt viimeisen vuoden aikana!:)

Kuvat: tattoologist.com

Maaginen päivä, indeed.

Tänään se sit tapahtui, näin ihka ensimmäisen synnytyksen! Lähinnä se meni vaan silmät pyöreinä katsoessa vieressä miten se tapahtui. Siis ei voi sanoin kuvailla, melko uskomatonta! Kaikkeen me naiset ollaankin kykeneviä!! Miehet on kyllä meidän rinnalla vähän mitättömiä. ;D Toki lopputuloksen aikaansaamiseksi tarvitaan se mies, mutta että nainen kantaa lapsen ja suoriutuu vielä loppuhuipennuksesta. 

En ole siis ikinä nähnyt mitään noin ihmeellistä, (omalla tavallaan kaunista) ja hienoa! Olen häkeltynyt, sydän pakahtuneena pariskunnan onnesta.. Jotenkin se nyt kyllä konkretisoitui mulle, koko homman kulku. Ja kaikkine raadollisuuksineen. Se ei ollut kovin helppo, sillä vauva meinasi jumittua siihen "suulle", sillä hänellä oli napanuora tiukasti kahteen otteeseen kaulan ympärillä, ja siksi ulos pääseminen oli hidasta. Onneksi kaikki sujui lopulta hyvin. :o)

Ei mun vauvakuume ainakaan laantunut. On se kipu kaiken sen arvoista, varmasti.

WhaaaAAT??

weheartit.com

Ette ikinä arvaa mitä eilen tapahtui. Kerroin vähän mun fiiliksistä S:lle tästä harjoittelusta ja vauvoista. Sanoin muun muassa että tuntuu vaan jotenkin turhauttavalta odotella. Samppa sit sanoi mulle kaiken päätteeksi että kyllä me voidaan alkaa sitä vaavia yrittämään ensi kierrosta jos MINÄ haluan! Siis tuo tuli täysin puskista. Olen antanut siis hänelle aikaa ajatella, ollaan sulateltu, keskusteltu.. Enkä olisi uskonut sen poikivan tällaista! =D Olen kyllä hieman onneni kukkuloilla! Ihan ku tää ois nyt unta. Oon siis todella onnellinen. Mutta tää yksi kierto tässä välissä oli kyllä tosi hyvää taukoa, on voitu ajatella puolin ja toisin asioita. 

Ei vaan silti voi nyt käsittää tätä miten S on kypsytellyt ajatusta. <3

Kirjoittelen myöhemmin yksityiskohdista!

weheartit.com

Vauvakuumetta...

Toinen päivä synnärillä. En päässyt vielä näkemään tositoimia, vaikka salissa synnytettiinkin aamuvuoron aikana. Harmi!! Tehtiin perusjuttuja työvuoron aikana: hoidettiin vauvoja, punnittiin, otettiin bilirubiiniarvoja, juteltiin äitien kanssa yms. Pääsin myös lastenlääkärin kotitutustarkastukseen ja näin ekaa kertaa synnyttäneiden naisten alapäitä! Heh. Ei sinänsä että siinä mitään hauskaa olisi, mutta mua on kieltämättä haluttanut nähdä miltä ne oikeasti tommosen rääkin jälkeen näyttävät. =D Noh, lopputulos ei kaikilla ollut yhtä kaunis, mutta siis joistain ei kyllä edes huomannut että olisivat paria päivää aiemmin synnyttäneet! Kyllä se toosa siis ainakin ulkoisesti palautuu.. Mutta sisäiset ongelmathan ne vasta kettumaisia onkin. 

Suurin osa äideistä kuitenkin puhelee synnytyksestä positiivisin mielin, kenelläkään ei tähän mennessä (n.20 äidistä) ole jäänyt traumoja synnytyksestä. Lupaavaa. Kivunlievitykset ovat niin hienoja keksintöjä, että parhaimmassa tapauksessa synnytys voi olla lasten leikkiä vain! Ei kipuja.. mutta ajoituksenhan on oltava melko hyvä.

Oon kyllä taas vauvakuumeen kourissa. Huh.

Vauvvojen tuoksua!

Eka päivä synnärillä takana! Olipas melko outoa astella sinne työvaatteissa. Päivä oli perehdytystä ja heti aamusta opeteltiin kylvettämään vastasyntyneitä. Mulla meinas oikeesti tulla tippa linssiin siinä niitä pyöritellessä. =') Ei sillä hetkellä voinu muuta kuin hymyillä, ne on niin ihania. Ihan ku ois ollu jossain hattarassa niitä hoitaessa. Kaikki huolet ja murheet vaan unohtu... Mutta sitten kolikon kääntöpuolena tuli Se tunne. Että minäkin haluan. Mutta nyt olen sata prosenttisen varma siitä, että se tunne sitten tulevaisuudessa kun saa oman pienokaisen, tulee olemaan maailman ihmeellisintä ja ihaninta! Mikään ei oikeasti tunnu paremmalta kuin pidellä sylissä sitä parin kilon tuhisevaa mötkälettä ja tuoksutella vauvvaa. Äitihormonit todellakin nosti päätänsä. Kirpaisi ajatella keskenmenoa ja jossitella mielessä missä vaiheessa olisin menossa jos raskaus olisi jatkunut. =(

Mua vähän jännittää mitä ajatuksia tää harjoittelu tulee saamaan aikaan tulevina viikkoina. Olen ensimmäiset kaksi viikkoa äiti+vauva puolella osastolla, jonka jälkeen siirryn naistentautien pariin. Joten näiden ekojen viikkojen aikana pääsen mm. seuraamaan synnytyksiä silloin kun niitä on! Hui. Toivon kyllä että niitä tulisi eteen.. mutta olen varma että liikutun sellaisen nähdessäni! =) 

Silti seuraavista 7kk tulee pitkiä, odotellessa.

82,50€

Eletään kierron puoliväliä, tunnen kuinka se on täällä. Ja me ohitetaan se, kylmästi.

Aion toki pysyä päätöksessäni. Kaikki tämä kuitenkin kirpaisee. Eilettäin meille tuli Sampan kanssa riitaa ennen nukkumaanmenoa... Loppujen lopuks hän tokaisi, että pitäisikö hänen vieläKIN olla pahoillaan tapahtuneesta. Huoh. Emmä ole sitä koskaan vaatinutkaan, mutta tuntuu vaan pahalta. Jos sitä pahinta ei olisi tapahtunut, meille olisi tulossa pieni vauva. Kaksi viikkoa kaksi päivää sitten se vaan tapahtui, the worst case scenario. Se vaan vietiin multa.

Olen onnistuneesti kuitenkin lykännyt viimeisen viikon asiaa mielestäni. Ekat päivät tapahtuneen jälkeen ovat hiukan sumussa, olin niin surullinen. Tällä hetkellä asiasta ovat muistuttaneet kolme helvetin laskua sairaalasta, miettikää.... Tää kaikki tuli maksamaan mulle tarkalleen 82,50 vitun euroa. En tajua miten kahdesta lääkärin ultrauksesta on tullut kolme laskua, kukin 27,50€. Kyllä kirpaisee, voin sanoa. En voi käsittää miten kallista se olikaan! Huomenna aion kyllä selvittää mikä helvetti tämä viimeinen lasku oikein oli, joka tänään työnnettiin mun postiluukusta sisään! ARGHHHHH.

Skarppasin vähän koulussa ja selvisin viime viikosta. Sain 2 tenttiä jopa läpi. Tosin 3 on vielä edessä. En tiedä mitä tästä tulee. Ensi viikolla aloitan synnäri harjoittelun, ja se on ahdistanut mua päivä päivältä enemmän. Olen jopa miettinyt että en menisikään sinne. =(

Mietintämyssy

Keskusteltiin Sampan kanssa syvällisemmin. Mun täytyy nyt ehkä antaa vauva-ajatusten levätä hetken... =( Mietittiin että jos siirrettäis tätä yrittämistä loppu vuoteen, joululle? Silloin ainaki kaikki ois varmaa, mun omatkin opiskelut ois paljon pidemmällä.. jos aion niitä opiskeluja vielä edes jatkaa. Olen miettinyt myös välivuoden mahdollisuutta. Hmm.

Samalla kun S saa haluamansa "hengähdystauon", voin minäkin tehdä haluamiani asioita ja keskittyä itseeni. Vaikka Samppa oiskin ollut nyt valmis yrittämään, niin mun mielestä aika ei ehkä ole kuitenkaan kypsä. Siis pelkään vaan ettei S ole valmis, vaikka toisin sanookin. Puoli vuotta sinne tänne. Haluan että hän on vauvasta 110% varma. Me mentiin kyllä hässimäänkin, mutta ajateltiin nyt sitten ehkäistä jatkossa... Eipä tästä nyt voi mitään seurata, meneillä kp 7 ? / 28. Tms. Eikä kyllä hässitty vauva mielessä, oli ihan eri hässimistä tämä! Heh. =o) Vauvantekopuuhien lomassa on jotenkin ehtinyt jo hiukan "unohtaa" toisen, tai sen kiihkeän vetovoiman mitä suhteena alkuaikoina tunsi. You know. Välillä tuli mietittyä vaan mikä kp on menossa ja milloin kannattaa lykkästä siemeniä itämään! Karua mutta totta. Sitä vauvaa vaan ajatteli niin paljon, että siitä tuli melkeinpä pakkomielle.

Tällä hetkellä kuitenkin, lopulta omasta tahdosta, siirrän asian tulevaisuuteen odottamaan. Sovittiin että jouluna aletaan taas kokeilemaan onnea. Kuka tietää vaikka hiukan aiemminkin.. Varmasti voi tulla haikea mieli kun menen synnärille työharjoittelemaan muutaman viikon päästä, en oikein tiedä mitä tunteita se herättää minussa. Tuleeko se tunne, että mun on saatava oikeesti se lapsi pian? Pelottaa. Yritän pitää kontrollin. =D

Kaipa sitä vois tänne kuulumisia sit kertoilla aina väliin aiheeseen liittyen. Yritysblogiksihan tämän perustin, josta toivoin kehkeytyvän odotus- ja kenties vauvablogikin! Ehkä vielä jonain päivänä.. 

Bloggailen kun tuntuu siltä. xoxo

Viikonloppuja...

On sellanen hiukan hunningolla olotila. Ehkei niin hiukankaan... Yriteltiin selvitellä välejä Sampan kanssa eilettäin kun äiti lähti täältä. Ilta meni jotain siinä tingatessa ja sit se nukahti sohvalle. Aamulla se lähti sit taas ku suuttu mulle, nimittäin röökaamisesta. En oo pitkään aikaan poltellut, mutta viime aikoina sit olen. En oo koskaan ollu mikään tupakinpolttaja varsinaisesti, koska mulla ei oo mitään vaikeuksia lopettaa sitä. Se on lähinnä huono stressinlievityskeino! Mutta se ei voi ymmärtää sitä. Ja tottakai mua vituttaa että joku yrittää olla mun elämäni herra, ja käskeä mitä saan tehdä ja mitä en. 

Eilettäin se kuitenkin pahoitteli tapahtunutta ja kuinka idiootti se on ollut. Ei ollut käsittänyt kuinka raskaaski sen keskenmenon otin, ja kuinka typerä se oli kun meni heti sen jälkeen laukaseen niitä juttuja, ettei halua yrittää enää. Kaipa se oli ollu joku paniikkireaktio tms. On kuulemma halukas yrittämään edelleen, mutta en antanut sille mitään vastausta mihinkään. Mua vituttaa äärettömästi tollanen käytös. Vie VähäN luottamusta.

En tiedä yhtään mitä haluun tehdä. Eikä me todellakaan olla hässitty sen asian eteen vielä, enkä tiedä hässitäänkö edes. Kaikkihan tuntuu taas vaihteeksi olevan kiinni musta.

R-A-I-V-O

Eilen katottiin äitin kanssa netistä tämmönen järkyttävä rääkkäysvideo. Malesialainen äiti pahoinpitelee pientä n. vuoden ikäistä vauvaansa! Siis anna mun kaikki kestää. En kestä. Tuli itku ja tuli kyllä käsittämätön raivo tuota naista kohtaan, miettikää kuinka paljon maailmassa on tällaista pahuutta?!! Ja silti he saavat tulla äideiksi, kerta toisensa jälkeen......

http://vivas.fi/jarkyttava-video-aidista/?fb_comment_id=fbc_10150854010939719_21786469_10150855228384719#f1e1db4acd777a8

Haaste nro 2

Nyt kun mua heitettiin jo toisella haasteella, parempi kai alkaa vastailemaan näihin. ;) Itselläni tosin huono nyt heittää tätä eteenpäin kun nuita lukijoita ei ole kertynyt liiaksi! Tämä haaste on kuitenkin peräisin Lilyltä!

Tässä kuitenkin vastauksia kysymyksiin!

1. MIKSI BLOGGAAT?

Kaipa mulle tuli jokin halu ilmaista näistä fiiliksiä, joita en voi jakaa kenenkään kanssa. Voin anonyyminä kirjoitella melkeinpä mistä vaan, se tuntuu vapaalta. Parhaimmassa tapauksessa saan vielä ihania, positiivisia kommentteja joiltan blogiin eksyviltä. =o)

2. KEILLE BLOGGAAT?

Ensisijaisesti ajattelin blogia perustaessa ettei tänne ikinä eksyisi ketään lukemaan ja kommentoimaan mun juttuja, joten itsellenihän tätä alunperin aloin tekemään. Ja tottakai bloggaan itselleni, yritän "puhdistaa" mieltä kaikesta tästä tunnepaskasta mitä korvien välissä liikkuu. Mutta jos näistä jutuista on jotain hyötyä muillekkin ihmisille, parhaimmassa tapauksessa saadaan vertaistukea puolin ja toisin, niin mikäs sen hienompaa! Blogit rules!

3. MIKÄ TEKEE SINUT ONNELLISEKSI?

Tällä hetkellä en osaa oikein iloita mistään tän sekasorron keskellä.. mutta on asioita mitkä tekee mut onnelliseksi. Ainakin mulla on perhe, läheiset, Samppa.. koirakaveri joka saa mut aina iloiseksi! Hyvä ruoka ja suklaa saa melko usein onnelliseksi. Oon onnellinen että oon myös terve. Perussettiä.

4. ENTÄ VIHAISEKSI?

Elämän epäreiluus. KOULU! Idiootit, itsekkäät ihmiset kuten opettajani koulussa! Ihmisten kiittämättömyys kuten eilen kaupassa sai taas sitäkin todistaa: Nuori raskaana oleva tyttö oli äitinsä kanssa kaupassa, ja hän huusi kovaan ääneen siellä kuinka äiti ei saa ostaa sitä ja tätä ja että nyt lähetään vit*uun täältä kaupasta. Oli Todella lähellä etten tuohuksissani mennyt sanomaan tytölle, että kunnioittaa äitiänsä Hieman enemmän ja antaa muille kaupassaolijoille ostorauhan! Huoh.

5. PALJASTA JOKU NOLO TEMPAUKSESI?

Tää on kyllä paha. Ei sillä etteikö noloja juttuja ois tapahtunut, mutta mitään kauheen kingiä ei tuu mieleen. Oon pyrkinyt aina oleen muutenkin herättämättä huomiota.

6. KERRO KODISTASI 17 SANALLA?

Öö.. Iso, turvallinen, saunallinen, sijaitsee korkeimmassa kerroksessa hienoilla merinäköaloilla, maksaa vitusti, kodikkaan sekasortoinen sisältäen kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman. ? Heh! Nyt varmaan mietitte mikä porvari täälläki asustaa! Todellisuudessa pienellä paikkakunnalla asuessa hienoja asuntoja saa suht halvalla, ja noh, kaksihan tätäkin maksaa. =D Seliseli.

7. ODOTITKO HAASTETTA?

En, mutta positiivisesti yllättynyt! =)

8. LEMPPARI VUODENAIKASI?

Ehdottomasti loppu kesä ja syksy kun ilmat viilenevät, mutta ei ole vielä loskapaskaa ym!

9. LEMPPARI JÄTSKI?

Tiiättekö, oon syöny ihan rutosti jädeä viime aikoina. Ja niin mähöltä kuin kuulostaakin, niin viime aikoina on mennyt paketti tolkulla TWIX-jätskiä! LOL =D

10. LEMPPARI ESINEESI?

Jos nyt ei laiteta tähän mitään K-18 juttuja (HAHA!)... Niin se vois olla vaikka yks jättimäinen magee taulu mun makkarin seinällä. Ehkä voisin joskus ottaa siitä kuvan!

11. LEMPPARI TEKEMISESI?

Nautin jumpalla käymisestä, jostain kunnon kuolema-koittaa-Body pump sessio! Pistää mukavasti palan kurkkuun ja veret kiertämään!

Uni

Onneksi mulla on vapaata loppu viikko. En millään jaksais mitään. Muutamaan ryhmätyöhön väkerrän osani, sillä en nyt kehtaa luokkakavereita jättää pulaan. Kaikki muu, mistä koituu vaan mulle paskaa niskaan saa jäädä. 

Äiti tuli mun luo muutamaksi päiväksi. Toi samalla mun pikkusen koiran kylään, joka nykyään asuu porukoilla. Se ei oikein sopetunut kaupunkilaiselämään. =(( Mun kämppäkin on ihan hajotuksen kauhistus. Eikä mua vaan jaksa kiinnostaa.

Samppa on töissä ja isällään. Huoh.

Näin viime yönä ekaa kertaa unta vauvasta. Se oli aika creepy. Unessa äitini ojensi syliini pienen pienen keskosvauvan, joka oli poika. Se hädin tuskin edes näytti vauvalta kun oli niin onnettoman pieni. En tiedä oliko se unessa minun vai kenen, Samppa oli kuitenkin vieressä ja rupesi vain itkemään. Heräsin aamulla todella sekavana ja pöhnäisenä. Huh.

Päivän piriste

Rakastan Toosa tv:tä!<3 Olen itkenyt niin paljon viime aikoina, että nämä pätkät ovat ainoita mitkä ovat huomaamatta saaneet hymyn pilkahduksia naamarilleni.

Sikke paljastaa elämän salat

Hittisarjaa Iholla laitetaan ihan Halvalla

Tsekatkaa nyt ainakin noi kaks, ihan huippua viihdettä! =)

Fuck everything.

Tuntuu että kaikki oli äsken hyvin ja nyt löydän itseni pohjalta. Olo on lohduton. Keskenmeno täydensi vain kaikkea tätä katastrofia elämässäni. Se olisi voinut olla yksi pelastava tekijä, ainakin se sai minut tuntemaan onnellisuutta. Sitä olin halunnut. Nyt koulustressi painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Olin eräänlaisessa "palaverissa" koululla, kuvittelin että palaveri olisi rakentava. Vastassani olikin 4 ihmistä jotka painostivat minua suorittamaan kursseja mahdollisimman nopeasti. Ei kaikkia ihmisiä vaan voi iskeä samaan muottiin ja lyödä tahtia missä ajassa kaikki asiat suoritetaan. Anteeksi vain, mutta olen yksilö!!

weheartit.com

Sain myös arviota, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Mieti, se tunne kun täysin tuntematon ihminen arvioi sinua ihmisenä. Tuntematon, joka ei tiedä tasan MITÄÄN sinusta ihmisenä. Voin sanoa, että se ei tunnu hyvältä. Koulutehtäviä VOI ARVIOIDA. EI ihmisiä, joita ei tunne! 

weheartit.com

Keskustelu meni siis sanomattakin päin helvettiä. Niinkuin kaikki muukin elämässäni tällä hetkellä. Ei todellakaan nostattanut motivaatiotani. Ei ei.. Tuntuu että olen elämäni pohjalla, voiko tämän pohjemmas mennä? 

Ihmettelen suuresti, miten hoitoalan ammattilaisetkin osaavat käyttäytyä niin epäammattimaisesti? Olen nähnyt toki käytännössä persoonia, jotka eivät todellakaan sovellu alalle, mutta että niitä ihmisiä on myös kouluissa opettamassa meitä. Opettamassa miten tulla hoitajaksi, kun itse ovat täysiä paskoja. Tekisi mieli oikeasti paljastaa jo missä koulussa olen, jotta kukaan ei ikinä harkitse hakevansa sinne. Itse kun aion vakavasti harkita lyöväni hanskat tiskiin tämän opinahjon osalta. Luulin, että tärkeintä tällä alalla on ihmistuntemus ja halu AUTTAA muita ihmisiä. Harmillisen usein näkee vain sitä, kuinka arvioidaan, analysoidaan, litistetään, alistetaan ja haukutaan. Ja tätä kaikkea kutsutaan TUKEMISEKSI. 

Kukaan ei nykypäivänä tunnu arvostavan rehellisyyttä. Ei negatiivista eikä positiivista. Jos sanot asioita suoraan asiallisesti. Sinut halutaan hiljentää. Tärkeintä on olla tekopyhä mielistelijä, sulautua valtavirtaan ja olla hiljaa. On tietyt nappulat joilla koneet pyörii, yhteiskunnan koneet. Jos heittäydyt kapulaksi rattaisiin, on tietyt ihmiset jotka yrittävät potkia sinut pois tieltä. Tulee melko arvoton olo. Ihmisen arvo kun nykypäivänä koostuu suurimmaksi osaksi siitä, mitä teet työksesi / kuinka etevä opiskelija olet, kuinka hyvin teet työsi ja kuinka paljon teet työtä. Ajanlaskun sana on TYÖ. Ja tärkeintä että teet sitä paljon, hiljaa ja hyvin.

Näinä hetkinä mietin miksi helvetissä hakeuduin tälle alalle?! En koe oloani mitenkään tärkeäksi tai että panostani arvostettaisiin edes vähän. Hoitotyö kun on "kutsumus", eihän siitä haluta edes maksaa hyvää palkkaa! Hoitajien pitäisi niska limassa pyyhkiä perseitä, ja sairaanhoitajien olla vastuussa lisäksi monesta muusta asiasta (kuten lääkehoidosta!), eikä siitä haluta maksaa edes riittävästi! Naurettavaa. Meidän pitäisi haluta tehdä tätä työtä melkein ilmaiseksi, onhan se sentään kutsumus. 

Ehkä pitääkin alkaa miettimään muita mahdollisuuksia. Vaikka sitä, jos tekisi jotain mistä nauttisi oikeasti. Pääseehän sitä helpommallakin. Varmasti. Jotain missä ei tarvitse aina miettiä, mihin suuntaan pitää pyllistellä. 

weheartit.com

Viha

Noniin, vihdoin sekin kidutussessio ohi. Hyi helvetti että vihaan ensinnäkin niitä sisätutkimuksia, ja toiseksi niitä gynekologeja jotka ei osaa niitä helläkätisesti tehdä!!! Voi perkele. Seuraavalla kerralla haluankin mies gynelle kun kaikki niitä kehuvat niin helläkätisiksi!! Vuoto alkaa hiipua ja kohtu tyhjenee ilman sen kummempia apuja. Hyvä niin. Oikeanpuoleista munasarjaa ei saatu näkyviin, ei tiedetä syytä. Ehkä oli vain suolen mutkan takana, ehkä vaan jotain muuta. Vasen löytyi ja siellä oli ainakin follikkeleita kypsymässä. Ei näkynyt myöskään kystia tai myoomia. Kuulemma jos sellaisia olisi siellä oikealla, niin näkyisivät kyllä. Joten ehkä siihen tietoon voi luottaa sit.

Ärsyttävintä koko käynnissä oli se, että kesken tutkimuksen huoneeseen hiihti joku harmaahapsinen kätilö. Muka avustamaan gyneä, vaikka mitään avustettavaa ei ollut. Siinä se sit tuijjotti, mun haaroväliin. Oli todella miellyttävää, NOT!! Kun gyne kyseli kauanko oltiin yritetty vauvaa, niin se harmaahapsi alkoi selittää tiukkaan sävyyn että: "Sinä olet tyttö kuule niin nuori vielä, voivoi, ei sais olla noin kiirettä niitten lastentekoon! Nauttisit nyt vain ajasta sen poikaystävän kanssa plaplapla." Siis anteeksi, mitä?! Sanoin vain, että olen kyllä 22 vee ja eiköhän se ole ihan yksilöllistä milloin on valmis vanhemmaksi. Ei helvetti että jäiki hieno fiilis. Se vitun Samppakaan ei sitten voinu tulla mukaan, vaan olin niinku joku teiniäiti jota tuomitaan joka puolella. 

Oon niin vihainen.

Hmph.

Muutaman tunnin päästä pitäs lähtee sinne naistentautien polille ronkittavaks. Ja antamassa verinäyte. Tuntuu niin turhalta... Antasivat mun olla nyt rauhassa. Vatsa on ollut tosi kipeä jotenkin, eikä ajatus siitä ultrasta tee olosta yhtään parempaa. Pelottaakin, mitä jos ne löytää sieltä oikeasta munasarjasta jotain? Jos ne ylipäätään tällä kertaakaan löytää koko munasarjaa. (Luin netistä, että syitä voi mm. olla endometrioosi! Jos toinen munasarja ei näy ultrassa) No huh hu, selittäski ne kummalliset kivut ja tuntemukset. Ei se gyne viimeks ääneen kuitenkaan mitään sanonu tai kyselly oireista. Hmph. Ahdistaa.

Samppakaan ei käyny kattomassa mua eilen tai kyselly mikä mun vointi. Lähetti vaan jotain viestiä että haluu lykätä tätä vauvanyritystä tulevaisuuteen. No shit? Ihan ku oisin jotenkin arvannut. Enemmän oon ehkä vihainenkin nyt sille siitä, ettei se ole ollut mun tukena. En oo saanut mitään lohtua IRL keneltäkään. Joku ihmisenalku on vaan valunut valtoimenaan ulos musta, eikä kukaan lohduta kotona. Tekis vaan mieli jäädä kotiin sänkyyn makaamaan, olla kipee. En tahtois mennä kouluun. =(

Raskausoireet (kuten hillitön tissien arkuus) hävisi todella nopeasti, heti eilettäin. Säikähdin jopa, kun rinnat eivät enään aristaneet. Hcg vaan romahti veressä... Toisaalta hyvä että se kerralla romahti ihan alhasiin lukemiin, luonnon pitäis hoitaa tää homma, eikä mitään ylimääräistä apua tarvita. Tuntuu että kohtu on supistellut paljon, viime yönäkin tunsin sellaista ihme nykimistä alavatsalla. =( 

Suru

Jotenkin kauhee epätoivo, suru ja ahdistus. Ihana combo. Keskustelin sit asiasta äitini kanssa, ehkä ainoa ihminen jolla tällaisessa tilanteessa kannattaa uskoutua, sillä tunteehan hän minut läpikotaisin. En ensin aikonut kertoa hänelle mitään, mutta kun Samppa osoittautui tommoseksi nössöksi ja jätti mut tähän tilanteeseen yksin, niin mitä mä voisin? Ahdistua kuoliaaksi yksin?? Sampasta ei ole kuulunut mitään sitten eilisen tempauksen. Se on jossain. Eikä sitä näköjään kiinnosta mun vointi. Äiti puolestaan alkujärkytyksestä toivuttuaan yritti lohduttaa. Mutta melko pian se jo oli silleen, että koita tyttö ryhdistäytyä ja ala lukemaan tulevaan tenttiin. Että eihän tää tyyliin meinaa mitään.

Tulee sellainen tunne, ettei mulla ole oikeutta surra! Tämä päiväkin on mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Sain unen päästä kiinni kolmelta yöllä, heräsin aamulla silmät turvonneina melkein kiinni. Pelkästä itkemisestä. Eilinen päivä on epämääräistä mössöä ajatuksenkulussani, sisälti paljon pelkoa ja surua. Sanoin Sampalle eilen sairaalassa, että mua pelottaa kun gyne passitti mut osastolle ja sanoi epäilevänsä kohdunulkoista. Samppa vaan tokas et "Mut eihän sua pitäs pelottaa kun hengaat täällä niin paljon muutenkin!" Viittasi siis töihin ja työharjoitteluun. Mua ärsyttää se, että ihmiset olettaa tommosia vaan siksi että musta tulee sairaanhoitaja. Etenkin Samppa! Totta helvetissä mulla on oikeus pelkoon vaikka oisin mikä. Miehet.. En voi uskoo kuin idiootti se on. Ei siis herunut paljon säälipisteitä. Hoitaja puolestaa naistentautien osastolla oli kultainen, ja silitteli mua pahoitellessaan tapahtuneesta. =/

Tämä päivä on ollut fyysisesti kivulias. Kohtu selkeästi supistelee kun tulee sellaista tärinäkivun tyyppistä kramppailua alavatsalle. Ja eilenhän vuosin melko lailla kuin hana olisi aukaistu, sama on jatkunut mutta tänään onkin tullut kauheita hyytymäklimppejä. Eli sieltä se limakalvo valuupi. Toivottavasti nyt tyhjenee kunnolla ettei tarvita mitään kaavintoja! Sitähän se gyne huomenna varmaan haluaa katsoa. =((

Mutta palatakseni suruun, niin äitikin vaan oletti, että no kun raskaus oli niin alussa ettei se vaikuttas muhun paljoa. Ehkä se nyt vaikutti kun se oli suunniteltu ja olin totutellut jo kuukausia ajatukseen. Tuudittautunut siihen ajatukseen vauvasta.

Siellä osastolla oli tosiaan samassa synnyttäneet, abortin tehneet naisen ym naistentauteihin lukeutuvat. Melko ihmeellinen osasto sinänsä, mutta paikkakunnan sairaala ei ole kauhean iso. Oli siksi hiukan ikävää maata siellä, enkä todellakaan halunnut jäädä sinne yön yli. Omankin visiittini aikana syntyi kaks lasta, sen kyllä kuuli. Toinen  oli seinän takana kun eka kiljuttiin niin perkeleesti, ja sen jälkeen vauva rääkyikin. Se oli jotenkin tosi absurdia. Mainitsin sen jälkeen Sampalle että se vauva on kaiken ton huudon ja kivun arvoista, aivan varmasti. Se ei sanonut mitään. Sai varmaan kunnon sätkyt. Huoh.

It's better to cry than to be angry..

Tää keskenmeno taisi olla nyt pieni särö meidän parisuhteeseen. Samppa säikähti siitä siinä määrin, ettei kuulemma haluaisi ihan heti olla yrittämässä uudelleen. Onhan tässä jo muutama kuukausi sitäkin ennen ollut jo pettymyksiä, mutta tää oli vaan piste iin päälle. Toki vaikka eilinen oli hirveä, niin eihän hänen tarvinnut niitä toimenpiteitä ja tuntemuksia käydä läpi? Enkä minäkään siellä valittanut, itseasiassa todella reippaasti yritin olla. Enkä halunnut Sampan edessä olla mikään itkupilli. Sitten kuin varmistelin kotimatkalla siltä, että yritetäänhän me uudestaan, niin se heittäytyikin todella vaikeaksi. Lopulta sain lypsettyä ulos, että ei hän nyt olekaan valmis yrittämään tällaisten kiertojen jälkeen. Ja hän on kuitenkin MIES, ja sillä on kaikista kivuttomin rooli tässä asiassa! Ei jumal....

weheartit.com

Hän ei sairaalassa kyllä paljastanut mitään, mitä hän ajatteli. Heti sieltä ulospäästessä, oli ihan kuin vihainen minulle. Tuli entistä vahvemmin tunne, että onko minun kehossani jotain vikaa? Että anna palaa, mun syytä kaikki. Tunnelmat oli siis kireät, eikä se lohduttanut mua. Se yritti kaiken lisäksi puhella kaikesta muusta kuin tapahtuneesta ja vältteli aihetta kaikin keinoin. Kotiin päästyä halusin levätä, ja Samppa halusi kattoo komediaa mikä tuli telkusta. Tuli kyllä olotila, että oli yksin.

En tiedä onko tämä nyt jokin sen selviytymiskeino, vai tarkoittiko se oikeasti tuota. Loukkaannuin nimittäin ihan helvetisti. Eikä se voinu ymmärtää että miksi. Miksi miesten pitää olla niin vitun tolloja?! Anteeksi että yleistän, mutta tiedän jo muutamankin tollon miehen. Eikä tollot osaa samaistua toisen ihmisen tunteisiin, ei vaikka rautalangasta niille sitä väännettäis. Miten se osapuoli usein on juuri MIES, jolla menee se pupu pöksyihin?

weheartit.com

Mun läheisen ystävän mies teki todelliset temput sille aikanaan. He yhdessä päättivät alkaa esikoista yrittämään, ja hän raskautuikin heti ekasta kierrosta. Muutama viikko tämän tiedon jälkeen, mies jätti hänet. Sitä ennen olivat olleet melkein 3 vuotta yhdessä. Eikä hän koko raskausaikana suostunut keskustelemaan asiasta eikä palaamaan yhteen, edes sulattelun jälkeen. Uskomattoman idiootti jätkä oli se. Ystäväni kuitenkin kiltisti tahtoisi hänen näkevän poikaansa, mutta hän itse haluaa harvoin nähdä lastaan. Huh huh. Itse en varmaan antas tommosen mulkun nähdä poikaa.

Mut eipä taida meidän vauvahommat saada nyt toviin tuulta siipien alle. Neuvolaankin soitin ja peruin tietty sen ajan, ja kerroin et näin on nyt käynyt. Arvatkaa mitä se täti tokas? =D "Luonto korjaa kyllä omansa pois, koska se ei ollut kehityskelpoinen." Ööö, joo thänks. 

Kivut on pysyny poissa grammasien para-tabsien voimalla. Huomenna mun pitää mennä vielä kontrolliin antaan verinäyte, ja gyne haluaa vielä ultrata. Ei saanut eilen näkymään mun oikeanpuoleista munasarjaa. Ei tiennyt miksi. Pitää varmaan googlata että mistä sekin voisi johtua! Näin kuitenkin itse kun hän ultrasi vasemman puoleista munasarjaa, pituudeltaan 8,9cm ja siellä näkyi mustia eri kokoisia täpliä, eli follikkeleitä kypsymässä! =) Se oli ainakin hyvä uutinen. Se itse ultraus oli vain todella tylyn tuntoista kauheissa alavatsakivuissa. Ja se kestikin melkein 20min! Aivan hirveetä. Toivottavasti huomenna olisi helpompaa. =(

Kyynel :'/

Niinhän siinä kävi, että se osoittautui keskenmenoksi. Päivystyksen kautta gynen polille ja osastolla makasin usean tunnin. Ultrattiin ja gyne totesi että keskenmeno kyseessä. Voihan itku, ollut todella sekava päivä. Olen joutunut monen lekurin ronklattavaksi ja useamman kerran joutuivat sisätutkimuksia tekemään, olo todella hirveä henkisesti. Alavatsakivut olivat myös jotain järkyttävää ja ultraus oli täyttä tuskaa! Onneksi sain kipulääkettä lihakseen osastolla ja vointi on parempi. Vuoto silti todella runsasta. Ensin epäilivät kohdun ulkoista, mutta onneksi näillä näkymin ei ole! Mies taisi pelästyä enemmän kuin minä, ei oikein halua edes keskustella. Ja minä kun juuri kaipaisin sitä, keskustelemista. Tulee nyt niin sekavaa settiä, että pakko mennä lepäämään. Palailen myöhemmin..

Kuva googlesta.

Voi ei!

Voi ei kuinka säikähdin! Vessakäynnin yhteydessä pyyhin verta! Sitä ei vielä ainakaan tippase housuihin asti, mutta pyyhittäessä tulee. Voi kamalaa. Onkohan tämä keskenmeno?! Googlettelin vähän onko normaalia että vuotaisi vähän verta.. Ristiriitaista, voi olla ja voi olla että ei ole! Alavatsaa kipuilee ehkä vähän. En tiedä mitä ajatella. ='(

Rv 5+5 Paska opiskelija

Mullon sellanen huono opiskelija- fiilis. Olen vietellyt tässä muutamaa vapaa viikkoa ja ensi vkolla on loppu rutistuksen paikka. Olin kuitenkin unohtanut yhden tärkeän jutun mihin mun ois nimenomaan pitänyt mennä viime vkolla, jotta saan yhden kurssin suoritusmerkinnän. Ja siis fuck me, olin unohtanut sen tässä raskaushuumassa!!! Siis mitä mä nyt sanon sille maikalle? Se ei ole edes lähettänyt vihaista s-postia mulle asiasta kun sitä varmaan vituttaa niin paljon. Jos mun opiskelut ois opettajista kiinni nii meikä ois varmaan melko ulkona tuolta oppilaitoksesta! Kaikkien opiskelijoiden pitäs olla samassa muotissa eikä omia (ainakaan kyseenalaistavia) mielipiteitä koulunkäynnistä saisi olla. Jos jotkut oppilaat putoaa kelkasta, niin niille lyödään se "paska opiskelija"- leima otsaan.

weheartit.com

Mulla on ollut vähän vaikeuksia ykkös vuoden jälkeen pysyä kelkassa, ja muutama kurssi & tentti on rästissä. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Mut en ymmärrä mitä kauheeta siinä on, ettei valmistu ajallaan? Kaikki ei voi tosiaan olla yhtä hyviä kun se luokan parhain ja etevin oppilas. Tulee vaan helvetinmoinen stressi itelle tästä kaikesta, eikä kiinnosta tehdä mitään. Ja sit sulle vaan jauhetaan että "sua ei kiinnosta tämä koulunkäynti". Ihan ku jotain painostusta että lähe lappaseen täältä koulusta ku et pärjää. Viime työharjottelunki aikana painoin duunia yli 70 h vuodeosastolla neljässä viikossa työharjoittelun 160 h:n lisäksi! Että ei oo motivaatiota ei...

weheartit.com

 

Tätä raskauttakaan ei nyt voi vetää takataskusta opettajille, koska en todellakaan haluu kertoo niille. Ne vaan teennäisesti onnittelis, ja sitten selän takana voivottelis. Enkä haluu että ne tietää mitään ylimääräistä musta.

Tekis mieli vaan luovuttaa. Mutta toisaalta näitä hetkiä tulee usein. Eikä mun ylpeys antas periksi, oonhan halunnu tätä koko pienen ikäni. Ehkä nää hormonimyrskyt saa mun pään sekasin. Siks se tuleva helvetin keskustelu ens vkolla tulee varmaan menee niiiiiin hyvin. NOT.

Rv 5+4

Tänne on saapunut väsymys. En tiedä johtuuko tää tästä helvetinmoisesta (anteeksi kielenkäyttöni mutku vituttaa) flunssasta vai mistä, mutta täällä se nyt on. Olen nukkunut koko viime viikon yli 8 h öitä suunnilleen, joten ei tässä mitään univelkaakaan ole. Väsyttää vaan niin, että vois nukahtaa istualteen. 

Raskausoireet tuntuvat melkein loistavan poissaolollaan! Tissit ovat olleet koko ajan kipeät, ja aamuisin ne ovat erityisen pinkeät..? Kohdun seuduilta vihloo silloin tällöin niinkun olen kirjoittanutkin, mutta mitään etovaa oloa ei juuri ole ollut! Odotan todellakin koska se kuuluisa pahoinvointi alkaa, omg. Vihaan maailman eniten nimittäin oksentamista, sain siitä jotku ihme traumat lapsena. Vai oliko se sit teini-iässä kun piti krapulapäissään antaa välillä ylen. =D Jokatapauksessa, harva siitä puuhasta pitää. Luin jostain netistä taas, että se pahoinvointi alkas joskus rv 7+ ? Vai onko se sit ihan yksilöllistä...

Jänskättää kyllä tulevat viikot. 2,5 vkon päästä on suunnilleen se eka neuvola ja sen jälkiin se varhaisultra. Toivottavasti kaikki menee hyvin. 

Tässä hiukan lauantai päivän episodia... 

Tänään kaupassa ollessa sattui todella outo juttu. Aamulla mietiskelin erästä tyyppiä, sanotaan nyt vaikka Kalleksi, jonka kanssa mulla oli suhteen tynkää ennen tätä nykyistäni eli Samppaa. Mietin vaan mitä Kallelle kuuluu, sillä hänen näkemisestään on kulunut vuosia. Suhde loppui todella nopeasti, sillä olimme molemmat tulisia luonteita. Vaikkakin Kalle oli reippaasti minua vanhempi, ainoa hieno asia suhteessa oli uskomaton seksielämä. Mutta uskokaa vaan, se ei kanna pitkälle arjessa. 

Kallella oli kaiken lisäksi 2-vuotias lapsi hämmentämässä kuvioita. Noh, lapseen suhteemme ei kyllä kaatunut mutta joka tapauksessa. Tänään Prismaan astellessamme haahuilin jollain dvd hyllyllä keskittyneenä, kun Samppa oli hakemassa omia juttujansa. Vähän ajan päästä vieressäni seisoi Kalle! Näytin varmaan hauskalta, mutta ei se nyt mieluisa ylläri ollut. En nimittäin harrasta eksien kanssa kaveeraamista, missään muodossa. En ole koskaan harrastanut. Siinä tekopirteästi kyselin mitä kuuluu, eikä vissiin kauheen hyvää kuulunu. Äijä oli sinkkuna, näytti lihoneelta ja yritti lopuksi vielä iskeä mut takaisin. Öhh, heiluttelin sitten nimetöntä vähän nokan edestä, että juna meni jo. =D

weheartit.com

Se nimittäin lähti ovet paukkuen aikanaan, enkä sen jälkeen avannutkaan enää ovea, saatikka vastannut puheluihin. Kukaan aikuinen ihminen ei käyttäydy noin. Mut annoin kyl ymmärtää et elämä hymyilee. En tosin kehdannut raskaudesta kertoa, ois voinut kirpasta. Ilmeestä näki muutenkin, että jotain ois voinut ehkä tehdä aikanaan toisin. Mut mulle tuli hyvä mieli, aika ilkeetä! Kaiken lisäks se vielä lopuksi siinä tokas, että ei sit vissiin kannata enää tekstailla sulle. Hän on siis tekstaillut pari vuotta vanhaan numerooni, ja viestejä en tietenkään ole saanut. =D Sanoin vaan, et jatkossa ei varmaan kannate niitä lähetellä. Toivotin hyvät jatkot ja that's it! Elämä on kummallista välillä.

weheartit.com

 

Olen kylläkin maailman onnellisin, että mulla on ihana rakas Samppaseni<3 Ja me saadaan rakkauslapsi, hihi. Enkä ole mikään "toinen nainen", uusi naisystävä tai äitipuoli. Mitä olisin suhteessa Kallen kanssa. Kallella oli lapsi, josta kyllä välitin. Mutta se teki minusta äitipuolen. Kalle sanoi myös aikanaan ettei tiedä haluaako lapsia enempää! Mikä olis ollut mua kohtaan väärin. Eikä Kallen exä, eli lapsen äiti, pitänyt musta ollenkaan. Olin vaan joku "toinen nainen". Siitä suhteesta lähtien olen karttanut uusioperheitä, enkä toivo sellaista omalle kohdalle tulevaisuudessa. Siihen liittyy liikaa osapuolia, rikkonaisuutta. 

weheartit.com

Rv 5+3

Oon tullut jo melkoiseen flunssaan, hu huh. Viime yö oli melko tuskaa kun oli niin tukkoinen olo ja lihaksia särki. =( Eilettäin sain jonku ihme itkukohtauksenkin ja ukkeli oli vähän hämillään, heh. Kaipa se oli tää kipeä olotila ja huoli pikkuisesta. Päädyttiin kuitenkin miehen kanssa siihen tulokseen, että meen varhaisultraan, ihan vaan varmistuksen vuoksi. Tänä aamuna sit tilasin Terveystalolta ajan ja saatiin se soppelisti loppu kuulle! <3 Sillon viikkoja pitäs vähintään olla kasassa 7+ ellei jo 8+. Oon niin happyhappy joyjoy! 

Eilisestä shoppailusta ei tullut oikein mitään loppu peleissä, kun mun olotila oli niin flunssainen ja jotenkin kuumeinenkin. En jaksanut sit kävellä loputtomasti kauppoja läpi ja meni hermot. Siinä vaiheessa kun tuli menkkamaista jomotusta alavatsaan, niin päätin et nyt riitti ja kotia kohti. Myös tää hillitön turvotus teki tepposet päänupille kun yritti sovitella jotain vaatekappaleita, ei mikään näyttänyt hyvältä. Iski pienimuotoinen depis, ja taisin sovituskopissa tirauttaa hormonimyrskyissäni muutaman krokotiilinkyyneleenkin! LOL. =D 

Viime yönä koin myös ihmeellisiä kramppeja alavatsalla, kouristuksenomaisia. Säikähdin hiukan, mutta sit ne meni onneksi ohi. Kenties kohdussa tapahtuu jotain? Ei voi tietää. Odotan kuitenkin tota varhaisultraa nyt kun kuuta nousevaa, ja oon kakit housuissa tietty et löytyykö sieltä edes mitään! =D Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, niinhän se menee. Toivotaan että niillä ois yksityisellä niin hyvät vehkeet, että ultraus on tarkka. Koska nythän on juttua siitä, että ultraan vois mennä jo tyyliin rv 5+ ja silti näkyis alkio, syke ja pussi! Mut en kyllä silti haluis mennä noin varhain, on niin epävarmaa silloin.

Mukavaa perjantaita =o)

Rv 5+2

Tänään aikeissa on lähteä shoppaamaan tulevan kesän hääkekkereihin asua. Äiti ja sisko makutuomareina, saapa nähdä mitä löydetään. Ei todellakaan mitään tiukkaa ja kovin tyköistuvaa, ainakaan vatsan seudulta! Olenkin jo puhellut kovasti maximekoista ja kuinka ne ovat nyt IN! Saapa nähdä lämpeneekö äiti. =D En todellakaan aio istua koko päivää jossain tukalassa asussa niissä häissä. Turvotus on varmaan melko kiva silloin kun raskausviikkoja on kasassa 10!

Tässä jotain pikaisesti väsästtyä kollaasia siitä, mitä olen suunnitelltu asuksi sinne häihin. Jotain simppeliä ja kaunista. Ja ennenkaikkea mukavaa päällä!=D Lindexillä oli kaikennäkösiä ihania maxi mekkoja.

Tällä hetkellä mulle menee yhdet ainoat oman kaapin tiukahkot farkut jalkaan, kaikki muut tuntuu todella pinkeiltä vatsan seudulta. Paitsi jotkut lökäfarkut sit erikseen, mutta ei sellasissa viitti kulkee joka paikassa. Löysin H&M:ltä alesta jotkut mammafarkut resorivyötäröllä, ja voi vitsi ne tuntuu kivoilta. Odotan jo että pääsen sukeltaan niihin joskus sit. =D

Viime päivinä mulla on kyllä käynyt mielessä tää raskauden autuus, että oisko pikkasen hirveetä jos jotain oikeesti sattuis. Siis että jos tuliskin keskenmeno. Siinä sais varmaan hetken kokoilla itseensä, koska on päässyt jo melkolailla ajatukset harhailemaan vauvamaailmassa. En halua olla tän asian suhteen pessimisti, sillä jos niin kävis niin pettyisin ja murtuisin aivan varmasti. Olisin ajatellut sitä ennen mitä tahansa. Kaikkia vauvaohjelmia katsoessa niissä on aina niitä pariskuntia jotka on yrittäneet vuosikausia kunnes vihdoin he saavat vauvan. Ja siis joillain on lukemattomia keskenmenoja takana, jopa todella pitkillä viikoilla ollessa. Se olisi karmeaa. Mun mummolla kuoli aikoinaan lapsi muutaman viikon ikäisenä, ilman mitään syytä. Joten eikai se pelko häviä edes lapsen syntymän jälkeen, että mitä jos jotain tapahtuisikin.

Anyway, nyt vähän suupieliä ylöspäin ja shoppaan. =P Mukavaa torstaita kaikille!

Pieniä ihmeitä

Kuka on seurannut AVA:lla näytettävää Pieniä ihmeitä- sarjaa? Jos AVA ei näy, niin Katsomon netti tv:stä sen ainakin näkee, ihan huippu! Todella koskettava dokumentti sarja Briteistä eräästä synnytyssairaalasta=)

Kouluhajotus ja sen pakoilua vauvamaailmassa

Täältä tenttikirjojen äärestä vielä hei. En kestä tätä koulua, oikeesti. Kuka voi ymmärtää näitä anatomian monimutkaisuuksia?! Kaiken lisäksi vielä vaikeimpia aiheita mun mielestä meneillään kun puhutaan aivotoiminnasta, hormonitoiminnasta, verenkierrosta ja mistä lie! Noh, oli sydän asiatkin melko haastavia. Anatomia & fysiologia on ehkä yks ahdistavimmista aineista. Meidän tentitkin koostuu ainoastaan esseistä, kamoon! Ei meistä mitään lääkäreitä kuitenkaan leivota, niin ei ehkä tarttis olla niin älyttömiä nää kurssit. Puuh. Mua hajottaa koulu. Mitenköhän kestän palata takas koulun penkille mammalomalta, jos sinne saakka pääsen? Mulla ois sen jälkeen vielä alle vuosi koulua, tosin suurin osa pelkkää suuntautumista ja työharkkaa, mut anyway. Kuinka moni teistä lukijoista opiskelee ja odottaa tai yrittää vauvaa tällä hetkellä?? =)

Moni odottaa myös sitä, että valmistuu ennenkun pistää pullat uuniin. Ehkä pelkäänkin muiden ihmisten moralisointia tässä, kun en ehdi koulua kuitenkaan päättää ennen kun vauvan pitäs saapua maailmaan. Tiedän kyllä monia meidän koulusta ja luokaltakin jotka ovat äippälomalla para'aikaa, mutta eihän kouluansa venyttäviä katsota niin suopeasti. Siis ainakaan opettajien näkökulmasta, niillä on joku älytön kiire saada kaikki valmistumaan ajallaan. Ainakin mun tutor opettaja on omien sanojensa mukaan huolissaan mun koulunkäynnistä jo nyt, kun mulla on muutama tentti ja kurssi jäänyt roikkumaan näiden parin opiskeluvuoden aikana! Ho hoijaa. Saapa nähdä kuinka se pomppii riemusta kun kuulee tästä uutisesta.. not. Mulla on itseasiassa eräs palaveri tulossa jossa puidaan opon ym kanssa mun opintosuunnitelmaa ja sitä että valmistuisin ajallani. Heh, en aio tosin vielä paljastaa tätä mun jymy-yllätystä. Saavat nähdä sen sitten syksyllä kun palaan kouluun, oon vähän ilkee! =D Mutta ei se mun mielestä ole kuitenkaan koko maailman asia, että oon paksuna. Eikös? Mikä velvollisuus mulla on niille kertoa, ellei se estä mun koulunkäyntiä tms. Mutta mulla on sitä kouluaki nyt niin vähän, varmaan 1,5 vkoa koulupäiviä yhteensä toukokuun aikana.

Kävin tänään leikkauttamassa otsiksen takas, onpa taas vähän ilmettä. Pienikin muutos tekee oikeesti ihmeitä, ja piristää mukavasti. Mulla on aina ollut melkein sama malli hiuksissa, pitkähköt vaalean blondit hiukset ja otsis. =) Värjäilen tietyin väliajoin vaan tyven blondiksi, tekis mieli kyllä käydä joskus kampaajallakin vaihtamassa värilookia mutkun se on niin hiton kallista! Niissäki voitas kyllä vähän ajatella opiskelijoita ja vähävaraisia.... Mua on alkanut kuitenkin miellyttämään Meri-Tuulin ihana uusi tukan liukuvärjäys (?)  En löytänyt hyvää kuvaa, mut jos ootte kattonu "Meri-Tuulin ja Saran metropolit"- ruokaohjelmaa, niin siinä sen näkee ainaski. =)

Tää aihe taas lähtee myös lapasesta, mut mikäs siinä. =D Kampaajalta lähties poikkesin Suomalaiseen kirjakauppaan hakeen vähän koulujuttuja, ja siinä samalla sit päätin selailla vauvakirjoja. Miks ne on muuten kirjakaupassa niin paljon kalliimpia kun että tilaat ne netistä vaikkapa adlibriksestä! Mut löysin kyllä mun ultimate favorite vauvakirjan, minkä sit tulevaisuudessa haluan. Siis nettiselailun perusteella ei todellakaan kantsi tilata vauvakirjaa... Niin ja se kirja oli tosiaan nimeltään "Kulta pieni" ja maksoi Suomalaisessa jotain 35e! Kuvitelkaa, ja adlibriksen sivuilla 19,90e! Huikea ero.. Toi kirja oli siis kyllä todella hyvä verrattuna muihin mitä siellä oli tarjolla. Tuo kirja oli nimittäin melko paksuhko ja kattava. Tilaa on kuville ja pidemmillekkin teksteille. Tosi kiva!

Toinen kirja minkä bongasin sieltä, oli "Muumi - Isovanhempien rakkaat muistot", mikä ylläripylläri oli 15 egeä halvempi jälleen ablibriksessä. Mulle syntyi heti idea, että annan ton kirjan samalla vanhemmilleni kun kerrotaan sit joskus myöhemmin tästä vauvauutisesta! Siihen kerätään kummankin puolen suvun tietoa ja kuvia isovanhemmista, isoisovanhemmista jne. Heidän fiiliksistään kuullessaan lapselapsesta ym.! Tosi ihana muisto itselle ja lapselle itselleen tulevaisuudessa. Siinä siis vinkkiä muillekkin tuleville mammoille. =o) Ihana kun pari päivää sitten oli palkkapäiväkin, painoin kiitettävän määrän työtunteja kuukausi aikaa ja nyt oli kyllä hyvä mieli. On varaa sit tuhlailla johonkin vauvajuttuihinkin jatkossa ja pistää vähän säästöön...

Kuva googlesta!

Rv 5+1

Huomenia! Mun pitäs kyllä olla lukemassa erääseen anatomian tenttiin eikä notkua koneella. Heräsin tänä aamuna ihanaan kurkkukipuun ja räkään poskella. Vddu, flunssahan se sieltä tulla jollottaa. Ens viikolla meen takas koulun penkille vähäksi aikaa ennenku lähden työharjottelemaan synnärille! =) Saapa nähdä saako vauvakuume potkua vai tuleeko pupu pöksyyn, kun joudun synnytyssaliin avustamaan. =D Olen kyllä sairaanhoitajaopintojeni alusta asti mietiskellyt että voisin suuntautua kätilöksi, nyt siitä pitää ottaa selvää.

Raskausoireista sen verran, että tällä hetkellä seuraksi on tullut vain hillitön TURVOTUS. Oh yeah! Eniten tässä raskausajan olemuksessa onkin arvelluttanut se vaihe, kun nainen näyttää pelkästään hyvin syöneeltä. Ja sitä vaihettahan tulee kestämään melko kauan, ennenkun vatsa pyöristyy. Eilettäin äiskä kävi tässä meidän luona ja valittelin nälkääni sekä pitsanhimoani. Hän ystävällisesti vain vilkaisia vatsaani tiukassa topissa ja hihitteli että onkohan tarpeen, voihan turvotus! Ei se onneksi mitään tajunnu, koska ei se osaa odottaa tätä. Ois tehny kyllä mieli tokasta että nii-i, se on tää raskausaika tämmöstä turvotusta. =D Mutta reppana ois saanu slaagin kummiski, enkä haluu vielä paljastaa.

Meillä oli taas ukkelin kanssa vaihteeksi riitaa, mutta onneksi seki on nyt duunissa. Huomaa kyllä heti, että jos vähänki enemmän vapaa-aikaa niin riitoja syntyy. Ihan ku ei ois muuta tekemistä... Mut antaapa olla nyt, jospa se tästä asettus. 

Mietin edelleen sitä neuvolaan soittamista, että pitääköhän ne mua ihan tyhmänä jos näin varhain soittelen sinne? Ois kyllä hyvä saada joku aika valmiiksi kun toukokuu tulee kyllä olemaan melko kiireinen meikäläisenkin osalta, sekä kesäkuu. Loppu kesää en edes ole paikkakunnalla! Mitenköhän sitten menetellään? =O

EDIT. Otin asiasta selvää ja soitin heti neuvolaan, sanoivat että ihan hyvä kun soittelen ajoissa. Sain ensimmäisen ajan 22.5 kun rv 8+0 (?) kasassa silloin. Jippee!=) Neuvolantäti kuulosti kivalta, kyseli jo nyt mikä on ollut vointi. Hihi.

www.google.com / Anne Geddes

Moikka masutyyppi

Kuinka moni kirjoittelee raskausajastaan itselleen ylös? Oon pohtinut tätä, ja päädyin tilaamaan itselleni Moikka masutyyppi - raskausajan kalenterin.  Vaikutti hauskalta tavalta kirjoitella asioita ylös, kun että rustaisi johonkin tylsään vihkoseen. Ja jäähän tuo kirjanen sitten muistoksi odotusajasta. =) Vaikka vaikuttihan toi vähän imelältä kirjaselta, mutta toivotaan nyt että on hintansa väärti!

Kuvat googlesta!

Yk, kp, dpo .. eiku rv 5+0!

Hassua että yk:t, kp:t ja dpo:t ovat vaihtuneet raskausviikoiksi. Ei vaan voi oikein ymmärtää.. =) Tänään nyt olisi sitten laskurin mukaan raskausviikkoja se 5+0 kasassa. Hurjaa. Tällä hetkellä pikkuinen on vain 0,5-1 mm pituinen riisinjyvänen kohdussani! 

Eilinen ja tämä päivä on menny suht hyvässä olotilassa, ollut vain menkkamaista jomotusta ja pieniä vihlaisuja silloin tällöin. Tuntuu että mielialat tosin heittelee ja on tullu miehekkeen kanssa riitaa vähän väliä pienistä asioista. Ehkä kummatkin ovat hiukan hämillään tilanteesta ja se purkautuu jonkinlaisena stressinä ulos, perhaps... Tuntuu että miehelle tämä lapsi asia ei ole vielä niinkään konkretisoitunut, hän ei välittänyt ostamistani vauvan vaatteistakaan. =D Ei osaa kuulemma vielä ajatella asiaa, että 9 kk:n päästä sylissä oikeasti on joku jolle ne vaatteet puetaankin. 

Onko kenelläkään mielipiteitä Superfoodien käytöstä raskausaikana? Itse olen ennen raskautta käyttänyt mm. macaa, goji marjoja, tulsia ja chia siemeniä. Tosin luin netistä jotain kauhuscenaarioita kuinka maca olisi aiheuttanut keskenmenon rv 20 jollekkin naiselle! No en aio ottaa kyllä mitän riskejä. Chian siemeniä tosi käytän jatkuvasti koska ne edesauttavat vatsan toimintaa ja sisältävät runsaasti terveellisiä rasvahappoja luonnollisessa muodossa. Ei siis todellakaan vaarallisisa. 

Entäs monivitamiini? Kuinka moni käyttää jotain ravintolisävalmistetta? Itse olen syönyt nuita monivitskuja jo varmaan vuoden ajan ja lisäksi D-vitamiinia 55ug päivässä. Olen tosin miettinyt että pitäisikö sen monivitamiinin olla jokin raskaana oleville tarkoitettu, sillä tämän hetkisessä napissa on myös esim. A-vitamiinia mitä ei suositella kai raskaana oleville. A-vitamiinin yliannostus voi kuulemma aiheuttaa jopa epämuodostumia sikiölle, wooooot? =D Onkohan taas hätävarjelu liiottelua tää mun touhu... heh.