Meillä noustiin aamulla tukea vasten seisomaan. Nuutilla tuntuu olevan kiire päästä jo kahdella jalalla liikkeelle. Oivoi, kun ei se korvien väli ihan samaa tahtia sit pysy mukana vielä et mitä sais tehdä ja mitä ei. Ja sit pyllähdellään miten sattuu. :D
Kieltämättä ensimmäisenä kävi myös mielessä (heti hurraa huutojen jälkeen :D), että eipä nähnyt Samppa tätäkään "ihmettä" tänä aamuna.. Ne ensimmäiset kerrat on aina ensimmäisiä.
EDIT.
Käytiin Nuutin kanssa ruokakaupassa isossa Prismassa, siellä on epätodennäköisintä törmätä kehenkään tuttuun. Kappas jo parkkipaikalla Samppa veljensä kanssa kurvaa viereen. Ajattelin vaan oikeesti että voi *****. Toki se ihan muina miehinä vaan hymyili ja kysy että mitä Nuutti, ja arvatkaa vaan kuinka kulmien takaa Nuutti tällä kertaa sitä katsoi. Ihan kun ei tunnistaisi ollenkaan, eikä vilauttanut hymyn hymyä! N on selkeästi viime viikkoina vierastanutkin enemmän, ja minä en saa häipyä näköpiiristä koska muuten tulee kova hätä/parku/ryömiminen äidin perään... Joka tapauksessa juuri kun olin jo hiukan sinut taas itseni ja maailman kanssa, se vaan pysähtyi ja raivo nousi pintaan. En oikeastaan edes muista koko kauppareissusta mitään, sillä siinä agression vallassa heitin kärryyn vain tarvittavat ja kaahasin kotiin. Tätä on mun elämä. Sampalla on se toinen, "vapaampi" elämä. Toki se jää paitsi monesta, mutta eihän se tajua sitä..
Kieltämättä ensimmäisenä kävi myös mielessä (heti hurraa huutojen jälkeen :D), että eipä nähnyt Samppa tätäkään "ihmettä" tänä aamuna.. Ne ensimmäiset kerrat on aina ensimmäisiä.
EDIT.
Käytiin Nuutin kanssa ruokakaupassa isossa Prismassa, siellä on epätodennäköisintä törmätä kehenkään tuttuun. Kappas jo parkkipaikalla Samppa veljensä kanssa kurvaa viereen. Ajattelin vaan oikeesti että voi *****. Toki se ihan muina miehinä vaan hymyili ja kysy että mitä Nuutti, ja arvatkaa vaan kuinka kulmien takaa Nuutti tällä kertaa sitä katsoi. Ihan kun ei tunnistaisi ollenkaan, eikä vilauttanut hymyn hymyä! N on selkeästi viime viikkoina vierastanutkin enemmän, ja minä en saa häipyä näköpiiristä koska muuten tulee kova hätä/parku/ryömiminen äidin perään... Joka tapauksessa juuri kun olin jo hiukan sinut taas itseni ja maailman kanssa, se vaan pysähtyi ja raivo nousi pintaan. En oikeastaan edes muista koko kauppareissusta mitään, sillä siinä agression vallassa heitin kärryyn vain tarvittavat ja kaahasin kotiin. Tätä on mun elämä. Sampalla on se toinen, "vapaampi" elämä. Toki se jää paitsi monesta, mutta eihän se tajua sitä..