Rv 11+0

Terkut jouluähkyn ja yötyön keskeltä! Meillä vietettiin jouluaattoa vasta tänään kun vuorotyöläisten joulu on vähän mitä on.. No jouluherkut nautiskeltiin tänään, hyvää oli! Maukkainta oli suolattu poro ja mummon sienisalaatti, unohtamatta äipän peruna-lohisalaattia. Nam!! Meillä ei siis nautita ihan perinteisen kaavan jouluruokaa.. Vaikka sitäkin pöydästä löytyy. En ole oksentanut myöskään pariin pvään, joten jes!

Jouluaattoyönä harjoiteltiin vähän töissä uuden ultralaitteen käyttöä ja työkaverin kaa vilkastiin mitä siellä masun suojissa näkyy. No yksi pieni sinttihän siellä näytti kovasti huitovan käsiä ja jalkoja.:') Mikä hassu, hassu hetki.. Siitä seurasi myös tietynlainen mielenrauha. Minun pieni taistelijavauva, tahtoo niin kovasti syntyä meille kaikista epätodnnäköisyyksistä huolimatta. Hän on tervetullut, äiskä oottelee ja N tulee oleen ihan paras isoveikka.<3

Mukavaa joulunaikaa kaikille! Täällä maataan väsymystä pois ja voidaan pahoin, edelleen. Mikään ei tunnu helppaavan olotilaa, no ensi vuonna viimestään.;)

Rv 10+2

Oli kyllä viikot sekaisin kun aloin tänään miettiin missä mennään. Kumma homma miten paljon vähemmän sitä voi stressata toista odottaessa? Vaikka toki tiedostaa että raskaus on riskejä täynnä. Niitä on silti turha stressata etukäteen, että "mitä jos.." Mun pää ei kestäis enää sellasta jossittelua! Asiat kohdataan sitten kun ne tulee eteen ja sillä sipuli.

Mun perhe tietää raskaudesta, myös isä. Hänen ensireaktionsa oli ollut tyyliin "ei sitä nyt kahta kannata yksin alkaa hoitamaan." Mutta sehän oli odotettavissa, ja oikeastaan kaikkien muidenkin reaktio on ollut sama. Useammat työkavereistanikin tietävät asiasta ja parhain kommentti oli että "no ehdithän sää vieläkin sen abortin tehdä." Öö aijaa, sanoinko tosiaan jossain vaiheessa meneväni tekemään sen?? Juuri kun olin todennut lyhyesti ja ytimekkäästi että odotan, odotan yksin ja olen päätökseni tehnyt. En tiedä oliko henkilöllä korvia ollenkaan sit.. Loukkaannuin hieman. 

Vatsa on pullahtanut esiin, housut kiristävät. Se vaan on pullahtanut, tunnen ja näen sen. Mutta se menee silti täysin lievän "jouluturvotuksen" piikkiin. :D Mua myös ummettaa ihan suunnattomasti! Ekaa kertaa elämässäni suunnilleen. N:n odotuksessa taisin juoda kahvia aikalailla läpi raskausajan, niin se piti vatsan toiminnassa. Nyt kun oon kuukauden ollut juomatta kahvia, niin vatsa laiskistunut puoleen entisestä. Karmee tunne, kun yleensä joka päivä saa istua hotelli helpotuksessa. En tiedä, oon yrittänyt nakertaa luumuja ja juoda nestettä. Pitää vissiin turvautua kohta lisälaksoihin. Ja mitähän on vielä tiedossa kun tässä vaiheessa jo näin ummettaa, äh.

Väsyttää ja etoo edelleen.. Ehkä sekin on silti vähän helpottanut entisestä. Nyt mulla alkaa kolmen päivän vapaat ennen joulun yötyöputkea ja pitää koittaa levätä. Ajateltiin myös käydä moikkaan joulupukkia napapiirillä. :)

Mukavaa joulunodotusta ihanille lukijoille! <3

Rv 9+6

Täällä on ollut hetkittäin nyt "OK" olotila, vaikka laatta onkin lentänyt tuttuun tapaan. Pitää vaan muistaa syödä säännöllisesti. Jos syöminen jää siihen pisteeseen kun on todella huono olo, seuraa oksennus. Väsymys on ja pysyy edelleen. Rintoja särkee niin että tuntuu kuin koko rintalasta olisi hakattu. Rinnat on entisestään isommat ja nännipihatkin levinneet ihan.. Tuntuu ihan ku ne ei ois omat ollenkaan!! :D

Kävin tänään verikokeissa, missä seulottiin trisomia tms.?? Ja jotain muutakin ilmeisesti. Niin ja pissatestit sukupuolitautien testausta varten, Ultra-aika tuli myös eilen ja se on 5.1.2016 sitten. Sitä odotellessa...

Eka neuvola takana. Ei kehumista. Paino on taas aika korkea ja tuun oleen kauhee norsu kesään mennessä. Ei voi kun sinnitellä. Mulla on vaan jotenki maailmanlopun fiilis tästä raskaudesta, siis siinä mielessä, että tuntuu kuin kadottaisin kroppani taas. Tilalle tulee vieras möhömaha joka ahistaa kuukausi kuukaudelta enemmän ja lopulta kaikki huipentuu (taas) siihen perseen kahtia halkeamiseen. Ellei vatsan. Siis voi hyvää päivää, en kestä ajatella. Vauvan voisin ottaa, mutta en tätä raskausprosessia. Tää on niin vika kerta.

Mulla on taas työputki menossa ja oon joutunut yhdelle työkaverille paljastamaan asian, kun yövuorossa voin pahoin. Inhoan selittelyä, en haluaisi selitellä kenellekkään mitään. Tekis mieli huutaa koko maailmalle että jättää mut rauhaan. Stressaa tää työkin kun pitäs jaksaa opiskella ruotsia ja tehdä hulluja työputkia kaiken tän keskellä. Nuuttikin on kipee, taas. Mutta ei mikään kotiin jääminenkään houkuta. Tarvisin vaan lunkimpia työputkia.:/

Ystäväni joka käyttää Tinderiä kertoi selanneensa M:n siellä. Mitä sen ukon päässä oikeesti voi liikkua?! Miten se voi jatkaa elämäänsä ja alkaa selaileen tinderistä heti uutta???! En vittu käsitä. Ja mua vaan kuvottaa! En tosiaan halua kuulla siitä ukosta enää ikinä mitään, joten parempi että jatkaakin valitsemallaan tiellä!

Kohta on joulu. Sekin menee töissä, yötöissä. Eli sumussa mennään.. Ensi vuoden ois parempi olla hieman valoisampi kun tää loppu vuosi.:(

Voi elämä tätä olotilaa. Ellotus jatkuu ja on tosi paha olo koko ajan.:( No tällehän ei varmaan loppua näy vielä viikkokausiin. Tän pahoinvoinnin seurauksena mun henkinen kantti kärsii myös.. Kaikki tuntuu vaikealta ja väkisin vääntämiseltä. Ajoittain jopa tää ihmisen alku mun sisällä.. Se tuntuu välillä vastenmieliseltä. Luulen että johtunee tästä mun olotilasta nyt vaan.. Alan väsyä kun koko ajan  pitäs olla pää pöntössä!

Perjantainahan piti olla se varhaisultra. No eipäs ollutkaan kun lääkäri perui ajan. Päätin sitten olla menemättä koko ultraan ja kävin neuvolassa juttelemassa terkan kanssa. Meen sitten np-ultraan kun sen aika on, varmaan joskus kuukauden päästä? Neuvolassa päästin ulos sellasen vollotuksen tästä mun tilanteesta että oksat pois. Onneksi tuttu terkka suhtautui niin ihanasti, että sekin meinas itkettää vaan lisää itsessään.. (Hormonit!!)

Nyt vaan toivon kädet ja jalat ristissä ettei siellä ole kahta! En vaan kestäis sitä, en selviäis siitä. Joten toivotaan ettei mua kohdella niin julmasti. Väsyttää ihan julmetusti ja koitan nukkua aina kun mahdollista. Tosin se on mahdollista vaan N:n päikkäriaikaan päivisin. Tekis mieli vaan itkeä ja puhista.. On niin väsynyt olo ja kaikin puolin paska! Alotin taas työputken, joten on taas olsennuksessa pitelemistä jokunen vuorokausi. Arggg... Niin, ja löysin oikeasta rinnastani ison patin, mikä on kipeä. Pitäiskö huolestua? No huolestuin joka tapauksessa.

P niinkuin pahoinvointi

Se on täällä taas. Pahoinvoiva olo on läsnä nyt oikeastaan 24/7. Heräsin viime yönä kahden maissa siihen, kun oli paha olo.. Lopulta ei auttanut kun nousta ylös ja syödä vähän jotain ja se onneksi helpotti jotta pääsin unille takaisin. En ole kertaakaan vielä oksentanut, mutta kaikki tuoksut tekee melkeinpä pahaa. Tuoremehu, mandariinit, smoothiet ja bulgarialainen jogurtti menee suht helposti alas. Kyllä se tosiaan äkkiä unohtuu miltä tää raskaana oleminen tuntuu, mutta mun puolesta vois olla viimenen kerta. Tietysti kun arkea pyörittää yksin, niin tällainen puolikunto itsellä vaikuttaa heti kaikkeen. Oon ärtyneempi ja väsyneempi N:n kanssa, ja tuntuu etten jaksa mitään töiden lisäksi. Tekis mieli vaan maata ja nukkua... Joo, ja tää väsymys. Ugh. -_-

No piti saada vähän valittaa. Perjantai on silti pian täällä!