Mitäs me?
Naiset ja eritoten äidit ovat selkeästi luotuja multitaskaamaan. Minun ON tehtävä useita asioita yhtäaikaa, sekä muun muassa katsottava 10-kuiseni touhuamisia, siinä "sivussa" kun luen anatomia&fysiologian tulevaan tenttiin. Mutta TÄTÄHÄN minä halusin?
En ole vielä alkanut opiskelemaan päätoimisesti, LUOJAN KIITOS! Vaan hoidan yhden rästiin jääneen tentin pois, toivon mukaan. Olen toiveikas mutta ihan helvetin epätoivoinen. Pänttäys on nimenomaan luokkaa: luen siinä sivussa kun leikin Nuutin kanssa suunnilleen.... Yritin lukea joululomalla minkä jaksoin kun porukat katsoivat välillä Nuuttia, mutta aihepiiri on yllättäen vaikeaa, eikä hermoston, veriryhmien, nestetasapainon jne anatomiset ja fysiologiset kiemurat hyppää yllättäen sinne korvien väliin ilman ajatusta! Ei auta kun yrittää parhaansa. Pelkään kuitenkin tulevaa syksyä jo valmiiksi, saan sillä ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Oon viimisen pari viikkoa oikeestaan ollu vaan kotosalla Nuutin kanssa. Uuden vuoden jälkiin pistin sen hiukan kukkivan ihastusrintamankin ihan kylmäksi omalta osaltani. Ehkä se oli sitten päivän selvää lohduketta. Siltä alkoi tuntua enkä voinut huijata itseäni pidemmälle. Ihminen oli kyllä todella ihana ja hieno persoona kaikin puolin! Tykkäsi musta ja vielä Nuutistakin, oikeasti. Mutta me oltiin kuitenkin erilaisia ja haluttiin myös eri asioita. Ja mietin Samppaa kaikesta huolimatta. Vaikka mun ja S:n välillä ei mitään olekaan, niin elättelen silti sisimmässäni jotain happily ever afteria.. Sorry! En siis saanut käännytettyä tästä blogista pumpulista harlekiinia..
Me on käyty kyllä uuden vuoden jälkiin Sampan kanssa kiivas keskustelu aiheesta tulevaisuus. Olen yrittänyt tiristää siltä ulos mitä helvettiä se elämältään haluaa, ajelehtia epämääräisesti? Sillä on lapsi, ja exä joka ei haluu päästä kusipäästä irti. Ha. Kieltämättä olen antanut ymmärtää S:n että olisin valmis ajattelemaan meitä vielä jos hän tulee puolitiehen vastaan. Ollaan kuitenkin tämänkin keskustelun jälkeen tultu vastaan todellisuutta.
Herään hyvin pian aina siihen todellisuuteen millainen ihminen Samppa onkaan. Me ei olla sillä aaltopituudella millä pariskunnan tulisi olla. Ehkä hän on liian nuori, jääräpää ja ylpeä ettei ole valmis "avautumaan? Me ei löydetä keskusteluyhteyttä, eikä mulle vaan riitä sepustukset pelkistä arkiasioista päivittäin. Viimeisimpänä kun olen puhunut Sampalle että muuttaisin toiselle paikkakunnalle ensi syksynä opiskelemaan vähän eri koulutusohjelmaan kun nykyiseni. Olen yrittänyt tiedustella mitkä on hänen tulevaisuuden suunnitelmat ja voitaisiinko niitä kenties ikinä yhdistää? Olen saanut vastaukseksi "tee ihan mitä lystäät, äläkä anna mun vaikuttaa mihinkään teidän suunnitelmiin". Niinhän ne perheet toimii? Tai välittävä perheenisä kun äiti sanoo muuttavansa yli 100km päähän lapsen kanssa?
Naiset ja eritoten äidit ovat selkeästi luotuja multitaskaamaan. Minun ON tehtävä useita asioita yhtäaikaa, sekä muun muassa katsottava 10-kuiseni touhuamisia, siinä "sivussa" kun luen anatomia&fysiologian tulevaan tenttiin. Mutta TÄTÄHÄN minä halusin?
En ole vielä alkanut opiskelemaan päätoimisesti, LUOJAN KIITOS! Vaan hoidan yhden rästiin jääneen tentin pois, toivon mukaan. Olen toiveikas mutta ihan helvetin epätoivoinen. Pänttäys on nimenomaan luokkaa: luen siinä sivussa kun leikin Nuutin kanssa suunnilleen.... Yritin lukea joululomalla minkä jaksoin kun porukat katsoivat välillä Nuuttia, mutta aihepiiri on yllättäen vaikeaa, eikä hermoston, veriryhmien, nestetasapainon jne anatomiset ja fysiologiset kiemurat hyppää yllättäen sinne korvien väliin ilman ajatusta! Ei auta kun yrittää parhaansa. Pelkään kuitenkin tulevaa syksyä jo valmiiksi, saan sillä ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Oon viimisen pari viikkoa oikeestaan ollu vaan kotosalla Nuutin kanssa. Uuden vuoden jälkiin pistin sen hiukan kukkivan ihastusrintamankin ihan kylmäksi omalta osaltani. Ehkä se oli sitten päivän selvää lohduketta. Siltä alkoi tuntua enkä voinut huijata itseäni pidemmälle. Ihminen oli kyllä todella ihana ja hieno persoona kaikin puolin! Tykkäsi musta ja vielä Nuutistakin, oikeasti. Mutta me oltiin kuitenkin erilaisia ja haluttiin myös eri asioita. Ja mietin Samppaa kaikesta huolimatta. Vaikka mun ja S:n välillä ei mitään olekaan, niin elättelen silti sisimmässäni jotain happily ever afteria.. Sorry! En siis saanut käännytettyä tästä blogista pumpulista harlekiinia..
Me on käyty kyllä uuden vuoden jälkiin Sampan kanssa kiivas keskustelu aiheesta tulevaisuus. Olen yrittänyt tiristää siltä ulos mitä helvettiä se elämältään haluaa, ajelehtia epämääräisesti? Sillä on lapsi, ja exä joka ei haluu päästä kusipäästä irti. Ha. Kieltämättä olen antanut ymmärtää S:n että olisin valmis ajattelemaan meitä vielä jos hän tulee puolitiehen vastaan. Ollaan kuitenkin tämänkin keskustelun jälkeen tultu vastaan todellisuutta.
Herään hyvin pian aina siihen todellisuuteen millainen ihminen Samppa onkaan. Me ei olla sillä aaltopituudella millä pariskunnan tulisi olla. Ehkä hän on liian nuori, jääräpää ja ylpeä ettei ole valmis "avautumaan? Me ei löydetä keskusteluyhteyttä, eikä mulle vaan riitä sepustukset pelkistä arkiasioista päivittäin. Viimeisimpänä kun olen puhunut Sampalle että muuttaisin toiselle paikkakunnalle ensi syksynä opiskelemaan vähän eri koulutusohjelmaan kun nykyiseni. Olen yrittänyt tiedustella mitkä on hänen tulevaisuuden suunnitelmat ja voitaisiinko niitä kenties ikinä yhdistää? Olen saanut vastaukseksi "tee ihan mitä lystäät, äläkä anna mun vaikuttaa mihinkään teidän suunnitelmiin". Niinhän ne perheet toimii? Tai välittävä perheenisä kun äiti sanoo muuttavansa yli 100km päähän lapsen kanssa?
Mene ja tiedä. Sehän se mun motto on.
