Rv 29+3

Mua hajottaa niin pahasti nämä tulevat kaksi tenttiä. 8.pvä olisi tentittävä syksyllä käyty farmakologia (istuin kurssin toista kertaa uusiksi!) ja en oleta että tulossa on yhtään helpompi tentti, sillä kurssin piti sisätautien erikoislääkäri. Siis f*** me. On todella tyylikästä jättää näitä kursseja rästiin, ja painia niiden kanssa sitten ihan paniikin vallassa. Toinen tentti on sisätaudeista, vaikea sekin, mutta siitä olisi selvittävä 16.pvä. Sen jälkeen mun ei tarvis kuin odotella vauvan tuloa ja ottaa rennosti! En vaan usko että se käy noin helposti, pelkään istuvani helmikuun uusintatentissä vielä uusimassa KUMPAAKIN tenttiä yhtäaikaa!

Siis en vaan käsitä tuota farmakologiaa. Se on ihan helvetin vaikeaa. Sekö nyt asettui mun sairaanhoitajan urani kompastuskiveksi? En nimittäin aio istua kyseisellä kurssilla enään ikinä. 

Tulin porukoilta kämpille muutama päivä sitten, ja tässä on ehditty jo perheriitaa haastamaan jälleen S:n kanssa. Kun ei suju niin ei suju sitten. Toi 24/7 pelaaminen tietokoneen edessä tekee sen aivosolun rippeistä näemmä ihan mössöä!! Nytkin kun se sai silmät auki niin avasi tietsikan ja alko hakkaamaan sitä. Se on ostanu kaiken lisäksi jotkut hifistely kuulokkeet itelleen mitkä päässä se ei kuule ulkopuolista maailmaa ollenkaan. Jos sille jotain haluaa sanoa, niin se pitää mennä huutamaan sen korvan juureen. Arghhhh....

Ajattelin KE paeta jälleen porukoille kun olen käynyt neuvolassa. Jos siellä sais rauhassa lukea tohon paskaan tenttiin ja ehkä äitikin vois jotenkin prepata. Täällä musta tuntuu että kaikki S:n tekeminen vaan lähinnä ärsyttää maksimaalisesti kun itse pitäs keskittyä kouluhommiin. 

Rv 29+0

77 päivää jäljellä? 

OMG. Miksi se kuulostaa noin vähäiseltä päivissäkin jo? 

Olin eilen sukuloimassa ja näin myös raskaana olevaa serkkutyttöäni. Oli mukava purkaa olotilaa jollekin, joka oikeati ymmärtää! Meidän lasketuilla ajoilla kun ei ole kuin muutaman viikon väli, minun kuitenkin tulisi teoriassa pusertaa pulla ulos ensin... 

Raskausoireista sen verran, että nivuseni ovat olleet nyt useamman viikon todella kipeinä. Haaristelu missään muodossa ei tunnu kovin kivalta. :-D Käsillä painaessa kipua ei tunnu, mutta muuten venyttäessä kyllä. Vaivahan johtunee kun paikat nimenomaan venyy. Tai näin kummitätini minua ojensi eilen kun nähtiin (hän on äititysneuvolan terkka). Hän myös "kopeloi" vatsaani eilen kun valittelin että alavatsani kivistelee aamuisin. Myös sivuttaiset vatsalihakset ovat kipeinä kun venyvät niin kovin, ja vielä pitäisi jaksaa venyä enemmän... Kivistelyt ovat siis supistuksia ja kuulemma vaarattomia niin kauan kun se tunne ei hiivi alakertaan ja ala oikeasti siellä pakottamaan. 

Mulla piti tänään olla neuvola, mutta neuvolan terkka olikin saikulla ja aika siirtyy. HUOH. Mua on alkanut jopa vähän tympäsemään se terveydenhoitaja, koska se selittää suurimmaksi osaksi omista asioistaan siellä käynneillä. Viimeksi yritin ottaa puheeksi vähän vihjailleen mun parisuhdetilannetta, mutta hän sivuutti asian nopeasti jollain omalla asiallaan. Eipä juuri tee mieli enään edes yrittää vihjata sille mistään. Ja ne vähäisetkin asiat mitä olen itsestäni sille kertonut, se ei tunnu niitä millään kerralla muistavan. Jotenkin itse kun on omaksunut kuinka hoitajana tulisi kuunnella potilasta, mutta tässä tapauksessa terkkari kyllä toimii juuri toisin ja pistää potilaat kuuntelemaan sen asioita. (Mun luokkakaverikin käy samaisella terkalla ja on kuulemma selittänyt sille samat asiat kuin mullekkin, siis omasta elämästään...)

No joka tapauksessa. Joulusta sen verran, että mulla ja S:lla oli ainakin enemmän rakkauden täytteisempi joulu kuin viime vuonna. Sain siltä jopa kultaisen kaulakorun lahjaksi, jossa on 5 timanttia! Eikä siinä kaikki, vaan kun menin uteliaisuuttani katsomaan kyseisen liikkeen nettisivuille korun hintaa..... Silmät tippuivat päästäni. Se maksoi liki 450 euroa. Hmm. Mulla ei ole ollut ikinä niin arvokasta korua. Tiesin kyllä ettei sillä ole rahasta pulaa, mutta alunperin en odottanut sen hankkivan mulle mitään joululahjaksi. Ja sitten se ostikin jotain tosi ökyä! Huh. Kaipa mun pitäis olla vähän hellempi sitä kohtaan välillä. :-D

Nyt pitäis alkaa pakertamaan yhtä kouluhommaa. Tammikuussa odottelee myös kaksi tenttiä, mitkä on oikeasti päästävä läpi. Että töitä tiedossa..

Ihanaa joulua kaikille!

Blogi hiljenee muutamiksi päiviksi, sillä täälläkin rentoudutaan ja rauhoitutaan joulun viettoon! :-) 

Huomenna pöydät notkuu herkkuja ja mua harmittaa vaan ajatus kun en tiedä jaksanko syödä juuri mitään! :-D Tuntuu että masuun ei nykyään mahdu kuin muutama lusikallinen kerrallaan, on sen verran ahdasta tullut!

S:n kanssa soviteltiin puhelimitse ja hän on matkalla tänne mun vanhempien luo joulun viettoon myös. 

Hyvä näin.

Ihanaa joulua siis kaikille! <3

Rv 28+1

Uusi viikko ja jälleen ollaan lähempänä h-hetkeä. Tätä jännitystä ei välttämättä kestä enään kuin kymmenisen viikkoa! Vaikka en tiedä toivonko että vaavi syntyisi ennen laskettua aikaa... Olen alkanut pelkäämään synnytystä melkoisesti. :-D

Olen vietellyt loikoisaa oloa kotona porukoilla. S:n kanssa en pahemmin ole ollut yhteyksissä, mutta sen mitä olen, niin on käynyt selväksi että herra on nauttinut kun on saanut valvoa ja elää kuten on halunnut ilman nalkutusta. Viimeksi eilen päivällä soitin sille kun tiesin että on päässyt aamuvuorosta, noh siellähän se oli vetämässä niitä kuuluisia päikkäreitä ja oli sekaisin kun seinäkello, en saanut selvää puheesta. Ei se tosin viitsinyt soittaa koko päivänä takaisinkaan tai lähettää edes viestiä. Jes. Perussettiä siis.

Tiedossa tuskin on mitään ällöromanttista joulua ja yhdessäoloa - tänäkään vuonna. Viime jouluna mökötettiin toisella puolen maailmaa ja sen seurauksena erottiin uutena vuotena väliaikaisesti. En ikinä ois uskonut tuolloin, että tänä jouluna asiat on NÄIN. Odotan kyllä rakkauslasta, sillä tätä pientä ihmistä kohtaan mun rakkaus on rajatonta. <3 

Olen muuten kokkaillut lanttu- ja porkkanalaatikoita, jauhelihapullia, unelmatorttuja ym jouluksi! :-P Onneksi on edes joku paikka missä on hyvä olla, nimittäin on niin rentoutunut olo täällä vanhempien luona poissa kaupungin pöllyistä! 

Vaikka toki sitä toivoisi että päällimmäisenä olisi tämä mielessä....

... ja sitten tämä.

Kuvat: weheartit

Rv 27+5

Kävin siellä sokerirasituksessa eilettäin ja iltapäivällä menin neuvolaan. Paastoarvo kolmesta arvosta oli siis juuri rajalla, eli 5,3, ja sain diagnoosiksi gestaatiodiabeteksen. PLAH. Se tästä nyt vielä oikeasti puuttuikin. Nyt alkaa sokeriseurannat ym. Verenpainekin huiteli missä lie tuon diagnoosin jälkeen kun alkoi niin vituttamaan. Siis jos arvo olis ollut 0,1 vähemmän niin olisin säästynyt tältäkin!

Tänään mittaillessa sokereita arvot on kyllä olleet tosi hyviä.. Tunti ruokailusta aina noin viiden pintaan, että sinänsä ei tää nyt mitään vakavahkoa ole. Mutta toki kertoo mun taipumuksesta sairastua vaikkapa tulevaisuudessa sitten diabetekseen. Meillä on isän puolen suvussa aikamoinen rasite. Toki lapsellakin on suurempi riski, sillä myös S:n pikkuveljellä on 1.tyypin diabetes. 

Anyway, olen porukoilla tällä hetkellä ja hyvä näin. Alko välit S:n kanssa kiristyä taas siihen malliin että pieni timeout on paikallaan. En tiedä kyllä miten tätä tilannetta täältä käsin ratkoo, mutta toissa iltana yritin kertoa sille näistä asioista mitkä mua jurppii. Ei se oikein jaksanut ymmärtää mua ja mentiin siihen samaan vatvomiseen. Nostin ylös myös sen perhevalmennuksen minne S ei suostu lähtemään, että musta se on todella itsekästä siltä. Ei tunnu kivalta kun toinen ei halua ottaa mitään vastuuta vielä mistään ja elää omassa pikku kuplassaan. Kaikki tuntuu vaan niin vaikealta välillä. Luulis että sekin olis vähintä mitä se tekis tän raskauden eteen, että tulis kiltisti sinne perkeleen valmennukseen. 

S:n mielestä kaikki menis hyvin jos vaan oltas hiljaa ja touhuttas omiamme. En vaan saisi vaatia siltä mitään tai haluta parisuhteelta yhtään enempää mitä se nyt on valmis antamaan tälle. Yhä useammin mietin mitä oonkaan nähnyt siinä? Nykyään kaikki negatiiviset asiat korostuvat positiivisia enemmän. Stressaan vaan kun en vielä tiedä miten asiat ovat sitten muutaman kk:n päästä kun vauvakin on täällä... Meneekö ne jopa huonompaan suuntaan tästä? :-S En tarkoita että "antaisin periksi", mutta miten kaikki voikin nyt takuta näin pahasti! Vaadinko liikaa? Pitäisi ilmeisesti tyytyä vaan siihen kun miehet ovat miehiä... 

Saapa nähdä millainen joulu meillä nyt sitten tulee olemaan, ollaanko samassa paikassa edes viettämässä sitä... 

Rv 27+3

Tuntuu että stressi alkaa taas purkautua kun on enemmän omille ajatuksille tilaa. Siihen kun lisää tämän hormonimyrskyn aiheuttaman tunneskaalan, niin joo-o. 

Eilen kun tulin kotiin jouluostoksilta iltapäivällä, S datasi alushousut jalassa eikä kämpässä ollut tapahtunut tikkua ristiin. Tiskit levällään, sänky petaamatta, vaatteita siellä täällä jne. Mulla on tapana kotona ollessa järjestää paikat jos on aikaa, vaikka ne päivän aikana sottaantuiskin uudestaan. S:lla ei kuitenkaan ole kyseiseen tarvittavaa aloitekykyä, ei se kai edes huomaa kaaosta ympärillään?

Sitten tultiinkin aiheeseen ruuanlaitto. Aloin tekemään sit heti ensivalitusten jälkeen ruokaa kun en ollut koko päivänä syönyt, ja laitoin riisit ja kanat tulille. Mulle on tullut vittumainen tapa sanoa S:lle että "Aletaanpa tekemään Manulle illallista". :-D Täälläpäin on ainakin sellainen sanonta, jos halutaan viitata että jollekin pitää aina ojentaa kaikki valmiina nenun eteen... S ei jostain syystä tietysti tykkää tästä. Kun ruoka oli valmis, oltiin riidelty jo siihen pisteeseen että itkin räkä poskella ja hämmensin wokki vihanneksia keittiössä, kun S vouhottaa vieressä nauraen ettei ymmärrä mikä mulla oikein on ja mitä yritän sille selittää. Ei ehkä auttanut asiaa. Sitten kun se ei tajunnut lopettaa mun pyynnöistä huolimatta aloin kirkua jo tätä tukalaa olotilaa, että mulla oli vatsa kipeä (niinkuin olikin) että painuis nyt minne kerkeää siitä ja jättäis mut rauhaan. Vauva varmaan aisti mun älyttömän stressitilanteen, koska vatsaa supisteli ja vauva potki ihan jatkuvasti pitkän aikaa kunnes rauhoittui...

En antanut S:n syödä ruokaa, vaan sai mussuttaa paskoja kolmioleipiänsä. Evil me. Mutta eilen vaan mitta täyttyi.

Sen jälkeen se lähtikin isänsä luo jälleen hinkkaamaan keskusyksikköänsä ja palasi klo 2 yöllä hilaten tuon saatanan ison pömpelin tänne asuntoon veljensä kanssa. Johon siis heräsin. Ja nukkumaan se tuli neljältä aamuyöllä, eikä vastannut mulle kun tokaisin että on silläkin nukkumaanmenoajat. Se ei ole kahden viikon aikana yhtään kertaa tullut mun kanssa nukkumaan, vaan aina joskus aamuyöllä! Mua vituttaa, että se jää joka ilta johonkin isällensä tai mummolaan notkumaan, jonka jälkeen se dataa yömyöhille ennenkuin tulee nukkumaan. MEidän rytmit on siis täysin päinvastaiset. Nytkin oon herännyt kirjoittamaan tätä valitusvirttä klo 8 aamulla, kun Samppa tulee heräämään joskus kahden maissa päivällä. Mun V-käyrä on jo valmiiksi korkealla. 

Tulee niin mielenkiintoista kun vauva syntyy, mitenköhän S:n vuorokausirytmit menee sillon? Mietin myös, että lähteeköhän se silloinkin joka ilta mummolaan tai isille nyhjöttämään KOSKA eihän se voi hoitaa vauvaa kun se tarvii tissiä tai muuta vastaavaa??? Luulen että sen argumentit tulee olemaan juurikin tuota luokkaa... Että hän voi tehdä niitä asioita silloin kun haluaa, koska eihän vauva ole riippuvainen samalla tavalla hänestä kuin minusta! 

Pakko lopettaa tää valitus ja kehittää muuta tekemistä tän vitutuksen tilalle.

Rv 27+2

Just kun oon hehkuttanut kuinka meillä on mennyt ihan ookoo S:n kanssa, niin loman alettua taas on saatu soppa keitetyksi tietysti.

Tai minähän sitä aina keittelen, Sampan mukaan. Koska minä olen se joka valittaa ja marmattaa turhista, eikä se vaan kuulemma ymmärrä mitä selitän. 

Viimeisen kahden viikon aikana olen ollut koulussa ja S töissä. Kotona S:aa ei kuitenkaan ole juuri näkynyt. Se on joko ennen aamuvuoroon menoa tai iltavuoron jälkeen mennyt ISIN luo kokoamaan jotain helvetin keskusyksikköä tietokoneeseensa, mikä on elämää suurempi asia ilmeisesti. Se on myös hankkinut uusimman Nintendon, ja viihtyy ahkerasti uusien peliensä parissa jos sattuu kämpillä oleilemaan. 

Olen siis tehnyt kiltisti kotityöt ja päiväruuat. Tänään vaan jotenkin ratkesin liitoksistani. Olo on ollut jotenkin tukala mahan kanssa viime päivät, eikä Samppaa ole kiinnostanut pätkääkään mun vointi, kun eihän HÄN vaaaaan voi ymmärtää tätä olotilaa! Viime yönä kun se tuli kotiin puoli kolmen maissa, mainitsin sängyssä kuinka vatsaa taas kivistää, S käänsi nokan toisen suuntaan puhumatta mitään ja alkoi kuorsata. Ei oltu sinä päivänä juteltu mitään tai nähty koko päivänä.

Olen yrittänyt tosiaan nieleskellä monia juttuja mitkä on ärsyttänyt, ja ollut silleen että nythän tää menee hyvin. Mutta ei näköjään onnistu.... 

On piirteitä mitkä vituttaa suunnattomasti Sampassa... Se ei osaa laittaa vaatteitansa kaappiin, se ei pese pyykkiä, se syö liikaa kolmioleipiä (YÄK!), se ei osallistu ruuanlaittoon, se ei tee oikeastaan mitään täällä taloudessa jos sitä ei käske tai siis nätisti pyydä. Se oli ruuvannut väärät lamputkin vääriin huoneisiin täällä kämpässä. 

Kilahdin myös hiukan joululahjoista sille tänään. Ostin sen eronneille porukoille Pentikiltä lyhdyt joululahjoiksi, toinen äidille ja toinen isälle, mitkä oli sen mielestä turhaa. Noh, enhän onneks tuhlannutkaan niihin kun sen 65 saatanan euroa. Ja jätkä sanoo että miksi vaivaudun?! HUOH. Se on niin munapää joskus etten vaan kestä. V-käyrä huitelee siis jossain todella korkeissa lukemissa.

Olisin tänään lähtenyt mun vanhempien luoksen suutuspäissäni ellei mulla ois MA sokerirasitusta. Lähden sitten maanantaina enkä tiedä tuunko edes takas ennen joulua.. Ja herra saa viettää joulunsa missä lystää. Tältä tuntuu taas vaihteeksi....

Rv 27+1 JOULULOMA!

HURRAA!! Siis en vois olla onnellisempi! Joululomalle lompsis ja sitä kautta ilmeisesti äippälomallekin! :-)) Tammikuussa viuhahdan muutamia kertoja koululla ja siinäpä se!

Tänään oli se enkun tentti ja se oli 6 sivua pitkä! Kauheeta teksinymmärtämistä sivu tolkulla, ja toki kaikki lääketieteellistä sanastoa... Melko haastavaa oli siis jopa mulle, joka luuli olevansa suht hyvä enkussa. Jouduin istumaan siellä tasan 4h mikä kokeelle oli annettu aikaa, enkä siltikään ehtinyt ihan kaikkiin tehtäviin vastata. :-( Luulin että sieltä ois päässy melko äkkiä pois mutta vähänpä tiesin.

By the way, tässä mahakuvaa pitkästä aikaa...

Rv 27+1 <3

Kävin just perjantain saunavuorossa yksin kun Sampan piti mennä iltavuoroon. Muistelin kun viimeks käytiin yhdessä saunomassa tän talon saunassa kesällä 2011 just ennen kun mun piti lähteä inttiin ja olin todella kuosissa.. Ihastelin hoikkunutta kroppaani pukuhuoneen kokovartalopeilistä tuolloin, tällä kertaa näky oli vähän toista! :-D Joka toinen päivä mulla on niin sotanorsu olo että pois alta, tänään on ollut juurikin tuollainen päivä. Vatsaa on supistellut illan aikana jatkuvasti, mutta ei silleen kipeesti. Tuntuu myös että ruoka ei sula mahalaukusta millään ja on jotenki vaikee olla koko ajan. Hyvinä päivinä ei edes tunnu siltä että ois raskaana! Melkosta vuoristorataa siis!

Ainaki oon päässy jenkkiksistä eroon - hetkellisesti! :-D

Nyt lyöttäydyn sohvalle ihan lahnaksi loppu illaksi...

Rv 27+0

Oon miltein selvinnyt viimeisestä kouluviikosta, huomenna tiedossa vielä englannin tentti ja sitten alkaa joululoma. Toisaalta ollut jopa haikeaa, koska en tammikuussa ole juurikaan koulussa ja yhteinen 2,5 vuoden matka oman luokkani kanssa päättyy. :-/ Onneksi mulla ei kouluun palatessa ole juurikaan kursseja enään, suurin osa vaan harjoittelua ja sitä kirottua opparin vääntöä. 

Toivottavasti mun ja S:n välit pysyy hyvinä myös mun jäädessä kotiin. Kuitenkin H-hetki lähestyy koko ajan ja toivoisin että ollaan S:n kanssa sit hyvillä mielin lähdössä synnyttämään ja aloitetaan uusi vaihe elämässä yhdessä. Viime aikoina meillä on mennyt ainakin suurimmaksi osaksi hyvin, mutta molemmat on myös olleet melko väsyneitä koulusta ja töistä, joten ei oo jäänyt puhtia turhista kitisemiseen. 

Uskomatonta että 28. raskausviikko alkaa nyt! Viime päivinä on käynyt mielessä myös, että kohtako tää raskaus on ohi?! Voi eii ! :-D Nyt kun vauva liikkuu paljon, masu on pyöreä ja fyysinen olo hyvä, niin kyllähän tästä voi jo nauttia. :-) Tulee siliteltyä usein masua ja jopa juteltua, vauva tuntuu vastailevan potkuilla. Myös musiikkiin poitsu tuntuu reagoivan aina.

H&M:sta ostoksia vauvalle :-)

Aion viikonloppuna tehdä viimeisiä joululahjaostoksia ja käydä ehkä porukoilla mutkan. On hiukan alkanut tympäsemään tämä joulun materiakeskeisyys.. Kaikille perheessä olen lahjat hankkinut, mutta on jotenkin typerää miettimällä miettiä mitä materiaa toiselle voisi ostaa... Ehkä ymmärrän S:n ahdinkoa kun se on tähän mennessä vitsaillut ettei lahjoja hanki. Pakotin sen ostamaan äidillensä The body shopista 40e lahjapakkauksen, koska se ei ole kuulemma ikinä hankkinut äidillensä mitään! Ja äiti jos joku mun mielestä tarvitsee jonkin palkinnon vuoden höösäyksestä. :-D 

Kummitytölle tunika joululahjaksi.

Palaillaan taas!

Rv 26+4

Hei vaan, täällä on kotiuduttu reissusta ja yritetään orientoitua viimeiseen kouluviikkoon! Koville ottaa, ei nimittäin kiinnostaisi pätkääkään viettää kasista neljään päiviä istuen tylsillä kursseilla... On myös tuskaisaa istua kovilla koulun penkeillä mahan kanssa. Tuntuu että vauva potkii tai huitoo kylkiluihin aina istuessa ollessani ja selkä kipeytyy muutenkin tönöttämisestä. 

Tampereella shoppaillessa pitkät kävelyt kaupungilla ei myöskään tuntuneet kovin hyviltä. Kaipa ne sitten oli jonkin sortin supisteluja mitä sateli (tosin suht kivuttomia), mutta vatsa oli ihan kivikovana jatkuvasti. Oli siis tuskaisaa yrittää shoppailla ja kaiken lisäksi jos vatsaa ei kivistänyt, niin oli järjetön pissahätä joka puolen tunnin välein. Äh, hirveetä valitusta mutta kaipa oon vaan väsynyt. 

Mun ja Sampan välit on olleet lämpimämmät, itseasiassa on ollut ihan rakkautta ilmassa nyt reissun jälkeen. Sillä tuntui olevan mua ikävä ja olen huomannut, että kun en motkota itsekään sille jatkuvasti jostain, niin on paljon lempeämpi tunnelma talossa. Tätähän se on. Joustamista, puolin ja toisin. Olen luja luonne ja vaadin paljon toiselta, siksi kai se "periksi antaminen" tuntuukin niin vaikealta. 

Mun luokkakaveri sanoi tänään mulle, että onpa mulla pieni masu viikkoihin nähden! Hmm. Mun kohdun pohjan korkeuden mitta tosin huitelee hiukan ylimmän käyrän yläpuolella? :-D Tosin se mitta on kuukauden takaa, että mielenkiinnolla odottelen seukki neuvolakäyntiä. Itseasiassa sen olisi pitänyt olla tänään, mutta se nyt siirtyi koulun vuoksi, enkä ole saanut vielä uutta aikaa. :-( Vauveli kuitenkin liikkuu ahkerasti ja jumppaa pitkin päivää. Viime yönä heräsin ekaa kertaa kovaan muljahteluun, mutta nukahdin pian uudestaan. 

Pitää joululomalla ryhdistäytyä ja ladata kuviakin tänne. Nää on nyt vaan tällaisia tylsiä kertomuksia arjen keskeltä taas.. Liibalaaba. :-D Hyvää viikkoa kaikille!

Rv 26+1

Tää lähtee nyt äidin kanssa joulushoppailuille eteläisempään Suomeen, joten palailen kun tuntuu siltä! :-)

S:n ja mun yhteiselo on alkanut rullaamaan ihan ok. Ei suurempia konflikteja... Ehkä se tästä! Flunssakin alkaa helpottamaan ja vauveli potkii kovasti masussa. <3

Ihanaa viikonloppua teille blogiin eksyjille!

Rv 25+4

Ei tekis mieli edes blogata koska tiedossa on taas pelkkää marmatusta. En vaan kestä jauhaa tätä oman pääni sisällä.

Mun äiti luulee, että Sampan pään yllä on jokin sädekehä, eikä se usko että se nyt on NIIN ärsyttävä mitä annan ymmärtää. 

Meidän edellisviikkohan oli ensimmäinen täällä yhteisessä asunnossa. Oikeastaan koko viikko meni sumussa koska olin niin kipeä, että jouduin menemään lopulta päiväksi jonottamaan päivystykseenkin vaan, että saan lääkärintodistuksen koululle pätevöittämään poissaolojani. Ja tästäkin huolimatta sain vääntää muutamasta poissaolotunnista kättä enkun opettajani kanssa todella, että pääsin takaisin kurssille!

Enivei. Olin siis kipeä ja Samppa ei. Siis ei vielä tuolloin, mutta tällä hetkellä on. Siis HA HA HAA sanon minä. Todella ilkeää, mutta saapahan sekin tuntea nahoissaan tämän helvetillisen virustaudin! Se nimittäin vähät välitti viime viikolla mun olotilasta, ja kirsikkana kakun päällä haastoi vaan riitaa kun mun kurkku oli kipeimmillään. Toivoin salaa ja kirosin että S:llekin tulisi tämä tauti, mitäpä sitä kiertelemään. Se ei vaan ole ikinä juuri saanut näitä tauteja mitä oon sairastanut, mm. kesällä oksennustautia (minkä toivoin myös niin kovin tulevan hänelle... mutta kappas ei tullutkaan), ja sitä kautta sillä ei tunnu olevan empatiakykyä sairaita ihmisiä kohtaan. Tällä hetkellä olen siis totaali ignoorannut myös hänet, ja hänen kurjan olotilansa.

Me ollaan lähinnä koko viimeinen viikko äksyilty ja äyskäröity toisillemme. Ei hellyydenosoituksia, ei Mitä kuuluu -kyselemisiä, ei mitään. Nukkuminen samassa sängyssäkin on lähinnä vituttanut. Lauantaina lähdettiin porukoille viemään muutosta ylijäänyttä sänkyäni ja oltiin siellä sunnuntaihin. Porukat olivat itse äidin siskon luona sunnuntaihin, joten vietettiin S:n kanssa "laatuaikaa" vuorokausi. Meni tosi putkeen... Saatiin riita aikaseks ennen reissuun lähtöä, mistä seurasi mykkäkoulua yli vuorokauden. Saunoin yksin, nukuin eri huoneessa yksin jne. Great weekend, indeed.

Sunnuntaina tosin yritin selvitellä välejä, mutta Samppaa nyt ei paljoo kiinnostanut. Joten ei syntynyt juuri yhteisymmärrystä. Se muuten yks ilta nauro ääneen, kun riidan lomassa heitin ajatuksen jonnekin kolmannelle osapuolelle keskustelemaan hakeutumisesta. Ja tokaisi, että EI IKIMAAILMASSA lähtisi mihinkään sellaiseen. Ja toisekseen mun ei kiinnosta paskaakaan väkisin raahata tuota äijää mihinkään neuvolan järjestämään perhevalmennukseen. Sehän oli alunperin sitäkin vastaan, ja oon tullut siihen tulokseen, että jos herra kerran tietää jo kaiken ennalta liittyen vauvan syntymiseen ja hoitamiseen niin FINE. En vaan jaksa aikusta miestä väkisin raahata mihinkään, jos se kerran tuntuu niin vastenmieliseltä!

Huoh. Nyt se örrimöykky heräs käheän äänensä kanssa kyselemään "Onko strepsillssejä vielä?" Vttu ois käyny apteekissa ITSE! Niinhän mäkin tein kun olin kipeä!

Rv 25+2 Vastauksia kysymyksiin

Kilu ja Minttu oli heittänyt haasteella, kiitos siitä! Vastailen nyt teidän kysymyksiin, mutta jätän haasteen kierrättämisen muille. Kirjoitusinspiraationi jotenkin kärsii tällä hetkellä väsymystilan vuoksi.

Mintun kysymykset kuuluvat näin:

1. Missä olit 5 vuotta sitten?
Asuin vielä kotipaikkakunnallani ja kävin lukioa. Nuo ajat ovat kyllä kiitettävästi hämärtyneet kun niitä alkaa muistelemaan. Halusin kovasti jo muuttaa pois kotoa...


2. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?
Olen varmaan Pirjo-perusäiskä ja pyöritän niin huushollia kuin painan kolmivuorotyötä jossain vuodeosastolla niska limassa. :-D Toivon mukaan jaloissa ei pyöri mitään älytöntä lapsilaumaa ja arki pysyy vielä kontrollissa. Olis myös kiva jos olisin saavuttanut jotain treenauksenkin saralla siihen mennessä.

3. Elämäsi suurin saavutus?
Varmaan ylipäätänsä se, että olen itsenäinen ja pystyn huolehtimaan omasta elämästäni (käyn koulua, raha-asiat ovat kunnossa, ruokaa kaapissa, katto pään päällä jne.) Koska kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin, esim. lapsuuden ystävälläni joka ei tee mitään ja on täysin yhteiskunnan armoilla... Hänen luonaan käydessäni suhteutan vähän omiakin asioitani tärkeysjärjestykseen.

4. Oletko koira- vai kissaihminen?
Molempia. :-)

5. Kenen kanssa asut?
Jos ei ole vielä käynyt ilmi, niin erään vatipään kanssa nykyään.

6. Oletko koskaan harrastanut kilpaurheilua?
No nuorempana olen kilpaillut mm. hiihdossa, yleisurheilussa ja jääkiekossa.

7. Pidätkö käsitöistä?
EN.

8. Mitä pelkäät?
Että kuolen siihen synnytykseen!

9. Omistatko ajokorttia?
Kyllä.

10. Millaista musiikkia kuuntelet?
S:n mielestä masentavaa ja melankolista. Jepjep.

11. Onko sinulla lapsia? Jos on, kuinka monta?
Ensimmäinen tuloillaan. :-)


Sitten ne Kilun kyssärit:

1. Mistä pidät itsessäsi eniten?
Siitä, että suhtaudun moniin asioihin avoimesti ja avarakatseisesti. Monesti huomaan kuinka moni ihminen on ajatusmaailmaltaan melko rajoittunut...

2. Mitä muuttaisit itsessäsi, jos voisit?
Varmaan tulista ja temperamenttista luonnettani hillitymmäksi.

3. Viimeisin shoppailusi?
Äidille joululahjaksi viimeisen päälle fiini fööni! <3

4. Tärkeintä puolisossa?
Kliseisesti luotettavuus ja tietysti rakastettavuus? Ilman rakkautta ei kyllä ole mitään...

5. Haluatko naimisiin?
Ehkä. Se ei ole mulle niin kovin tärkeä virstanpylväs elämässä kylläkään. Enkä kuulu kirkkoon, joten kirkkohäitä ei ole tiedossa tässä elämässä.

6. Elämäsi paras hetki?
Kun raskaustestissä oli kaksi punaista viivaa osoittamassa positiivista tulosta!

7. Mikä on turhin tavarasi?
Monikin. Niitä on varmaan liikaa enkä saa edes yhtä mieleen! :-D En välitä mistään turhanpäiväsistä sisustushömppä jutuista, mitkä vie vaan tilaa ja muuttaessa ottaa päähän!

8. Mistä on hyvä viikonloppu tehty?
Saunomisesta, rentoutumisesta, hyvästä ruuasta ja seurasta tietty.

9. Muuttaisitko nimeäsi, jos voisit?
En. Äiti on valinnut mulle nimen jonka se on halunnut mulle antaa, ja hyvä niin. :-)

10. Minne haluaisit matkustaa?
No tällä hetkellä vanhempien luokse. :-D Kotiin on aina ikävä! Olen kierrellyt kyllä maailmaa lyhyeen ikääni mennessä tarpeeksi, siksi mulla ei varmaan suurta hinkua olekaan sinne.. Tällä hetkellä on ihan hyvä olla täällä tukikohdassa vaan. :-)

11. Millainen olet ystävänä?
Luotettava ja lojaali. En tykkää että kavereiden asioista juoruillaan, mitenkään päin.

Rv 25+0

Hellurei. Täällä voidaan jo hiukan paremmin. En silti mennyt tänään kouluun, koska olihan lääkäri kirjoittanut sairaslomaakin tähän päivään saakka. Englannin opettaja kuitenkin kehoitti käymään kurssin uusiksi myöhemmin vaikka tunteja on viellä 24h!! Lähti melkoisen kriittinen viesti opettajalle bumerangina, eihän tämä järjestelmä oikeasti voi olla näin mätä?!! Jos mulla on muutama ylimääräinen poissaolo sallitun rajoista, niin se on so long!!? Ymmärtäisin vielä jos kyseessä ois joku eri kurssi jota en ole aiemmin opiskellut, mutta kamoon! En ole edes paska englannissa kaiken lisäksi, onhan sitä tullut 9 vuotta kahlattua..... Tää on niin naurettavaa. 

Toisekseen. Kävin toissa päivänä näyttämässä sitä mun entistä asuntoa eräälle nuorelle miehelle, koska välitysfirma mut siihen velvoitti. Vastassa olikin ihan mukava ja hyvännäköinen nuori mies. Kyseinen herra sitten viihtyi useammankin minuutin katsellen pientä kaksiota ja istahti vielä oikein kotoisasti mun tuoleille kyselemään ylimääräisiä. Siis musta, itsestä. Mua ei oo pitkiin aikoihin yritetty iskeä! :-D Olin verhoutunut sopivasti löysään lörttöpaitaan ja toppatakkiin, vauvamaha ei ilmeisesti paistanut. Tai ehkä raskaanaolevissa naisissa on jotain mystistä vetovoimaa?! Who knows! 

No kuinkas ollakaan, muutama tunti aikaa mua yrittää tavoittaa tuntematon numero. Ja lankojen toisessa päässä kyseinen herra Max. Olin toodella hämmentynyt. :-D Se alkoi jaarittelemaan vaan kuinka aikoo muuttaa siihen asuntoon ja enhän vaan nukkunut vielä ja joo juu jee... öööh... :-D Tuskin mä sitä tietoa tarvitsen vaan eiköhän se riitä kun itse firma on tietoinen muutosta. Heh.. Jaaritteluiden jälkeen yritin ystävällisesti päättää puhelun pian ja niin teinkin, vaikka toisella jäi selkeästi jaarittelut kesken. Siis ähhhhh, tätä mä just tarkotan. En halua kiusallisia tilanteita enään! Mut tän siitä taas sai näköjään kun vuokrafirma velvoittaa että mun puhelinnumeroa jaellaan kaikille halukkaille asunnon hamuajille! 

Siis eihän tässä muuten ois hätiä mitiä jos ois sinkku ja vauvamahaTON nuori nainen. :-D Niin koomista.... En voi lakata hihittelemästä itsekseni. Toivottavasti M ei ota enään yhteyttä! Samppa tulee olemaan niin mustis tästä tiedosta, en voi olla kertomatta sille kun se pääsee töistä! Kun kerran kerroin sille jo siitäkin tilanteesta kuinka en meinannut saada sitä herraa ulos sieltä mun asuntonäytöstä! xD Hmm.. Ehkä mun itsetunto kohosi myös hieman tän "yhyy oon läski ja raskaana" -ahdistuksen keskellä. :-D

Rv 24+5

Oon istunut yli 4 h aamusta päivystyksessä, jonne kouluterveydenhoitaja mut alunperin passitti... Eihän siellä mitään tehty. Lääkäri sanoi sen minkä jo tiesin, virukseen ei antibiootit pure. Että se siitä, päivä on ollu pilalla siis jo aamusta alkaen. Kuulemma pitkittynyt helvetillinen olotila voi olla osaksi raskauden kepposia kun limakalvot ovat herkät ja hemoglobiini alhainen ja plaplaplapal...

Sinne meni mun "lepopäivä". Toki lekuri kirjoitti loppu viikon saikkua mutta mulla ei ole varaa pitää sitä! Jep jep. Tän päivän sain sumplittua koulusta pois, huomisesta lähtien lennän kursseilta ulos. Että näin meillä, on sitten hienot systeemit!

Äitiyspakkauskin kolahti postiin. Pitänee tutustua siihen myöhemmin...

Rv 24+4

Voi veljet. Eilinen päivä muutettiin mun vanhempien avustukselle, ilman niitä mistään ei olis tullut mitään! Ja S vielä KEHTASI sitä ennen vängätä, ettei me todellakaan tarvita niiden apua. Siis voi elämä eetä tuo mies ottaa mua päähän. Äiti pakkasi suurimman osan tavaroista ja laittoi paikoilleen uudessa asunnossa. Musta ei juuri ollut hyötyä tässä helvetillisessä olotilassa. Meinaan mulla on varmaan joku jättimäinen mätäpaise kurkussa, siltä ainakin tuntuu!! Kurkku ei ikänä ole ollut näin kipeä, puhuminen sattuu, yskiminen vielä enemmän jne. Ekaa kertaa elämässä kurkkukipu on rajoittanut myös mun yöuniani. En ole nukkunut 2 yöhön juuri ollenkaan, vaan sen sijaan keitellyt teetä, yrittänyt itkeä (sekään ei onnistu kun sattuu kurkkuun niin maan perk..) ja kironnut elämääni uudessa osoitteessa jo alimpaan helvettiin. SILLÄ AIKAA kun S vetelee kauneusuniaan! Jep jep.

Olin todella stressissä eilen kun muutettiin, tuntui että mun nuppi hajoaa siihen paikkaan. Kaikki se tavaramäärä sinne paljon pienempään asuntoon jossa ei ole kuin yksi vaatekaappi! Tällä hetkellä nurkissa lojuu ikea säkkejä täynnä tavaroita ja vailla paikkaa, mutta Samppaahan se ei liikauta pätkän vertaa. Hienointa on se, ettei mulla ole varaa itsellä ostella mitään saatanan säilytystiloja MUN tavaroille!

Kun ihmeen kaupalla päästiin eiliseen iltaan ja uuteen asuntoon. Olin todella kuollut, niin henkisesti kuin fyysisesti ja edellisenä yönä saavuttanut unta huikeat 2h. Istuttiin sohvalle ja S alkaa tivaamaan, että jooh, kyllä hänen on saatava isompi televisio, eihän tosta 32" ole mihinkään. Ensin mulkaisin vain S:aa vihjaten tukkimaan turpansa, tästä televisiosta ollaan tingattu ennenkin, eikä se todellakaan ole hankintalistan kärjessä MUN mielestäni. No siitähän se vaan innostu kun huomasi vielä mun hirvittävän olotilan ja kurkkukivun, jonka vuoksi en voinut juuri avata suutani. Lopulta saatiin kunnon riita aikaseksi koska S jatkoi tivaamista ja mä aloin räyhätä käheän ääneni kanssa siihen pisteeseen, että mun kurkku oli ihan tulessa. Tämän jälkeen S alkoi vaan nyyhkyttämään kuinka ilkeä minä olen muka häntä kohtaan! Uskomatonta paskaa. Painelin nukkumaan klo 21 maissa ja S ilmoitti lähtevänsä mummolaan syömään. KYLLÄ VAIN! Sinne hän myös meni ja tuli kiltisti klo 23:30 aikoihin kuorsaamaan prinsessauniaan kun minä siirryin jälleen keittelemään teetä keittiön puolelle. Ainiin, kyllä se vielä kehtasi vittuilla nukkumaan tullessa että "Onko kurkku vielä kipeä?" Siis voi jumalauta. Mun ääni siis kuulostaa lähinnä möreän miespuolisen juopon ääneltä, joka on tenuttanut viimeiset 40 vuotta.

Tällä hetkellä oon vaan loppu. Toki tämä mun olotila kärjistää jälleen kaiken, koska en ole nukkunut pariin vuorokauteen. Kaikki asiat on huonosti. En tiedä olenko nyt jälleen kironnut jo valmiiksi meidän "uuden alun" ja jos tämä jatkuu, niin se ei tule jatkumaan hyvin.... Huomenna pitäis muka mennä kouluun, ei tuu kesää...

En tiedä koska pääsen nettiin kun meidän kämpillä ei ole vielä nettiä. Toki Samppa on hakenut äidiltänsä itsellensä nettitikun, jotta hän pääsee nettiin. Nytkin aamulla ensimmäisenä kun sai simmunsa auki niin siirtyi koneellensa datailemaan. Minä otin koneeni ja tulin tänne entiselle kämpilleni nettiin, sekä hakemaan loput ruuat jääkaapista mukaan. Pitäs varmaan lähteä apteekkiin hakemaan jotain ainetta millä sais puudutettua koko nielun, en kestä enään tätä oloa!

Palataan.

Rv 24+2

Tervehdys täältä koomasta muuton keskeltä. Suoraan sanottuna vituttaa taas kun pientä oravaa jolla on käpy jäässä.

Muuten tää vois menetelläkin, mutta kolme päivää kutitellut kuiva yskä ja kurkkukipu äityi nyt sitten ihan kunnon olotilaksi! Flunssa päällä: silmiä turvottaa, päätä jomottaa, korvaa särkee, kurkku tulessa ja yskin keuhkojani pihalle niin ahkerasti että oksennusrefleksillä on töitä! Että semmosta. Nyt sitten pitäis alkaa muuttamaan. Olen pyörinyt täällä kämpässä kun puolukka että mistä sitä alottas. Olen kyllä aloittanut mutta tämä tilannekatsaus muistuttaa katastrofia. Samppa meni töihin tänään eikä siitä nyt ole juuri muuta kuin kantoapua. Ei se osaa mun kamoja pakata... Äiti onneksi ehdotti jos se tulis huomenna muuttoavuksi, hyvässä lykyssä sais suurimman osan muutettua jos nyt jaksais pakata. Tuntuu vaan että tää olotila nyt hidastaa eniten tätä hommaa. ;-( Töistäkin jäi käteen vaan helvetin kipeä selkä ja nivuset. Vauvakaan ei ole viimeisen parin vurookauden aikana juuri jaksanut liikuskella..? Ei ainakaan ahkerasti, tänään ei vielä ollenkaan...

Pitäis ehkä kuulostella nyt omaakin vointia, että miten jaksaa. Mutta kun ois jaksettava vaan. Yhyy. Voispa hypätä aikakoneella joulukuun loppuun!

Näin taas viime yönä unta, että synnytin. Tällä kertaa se ei sattunut tippaakaan ja työnsin vaan vauvan hitaasti ulos! LOL :-D Mutta S:n reaktio vieressä tuotti pettymyksen, sillä se ei reagoinut unessa vauvan syntymään mitenkään! Ehkä tuokin siksi, koska olen pohtinut kovasti mielessäni miten S tulee reagoimaan synnytykseen ja etenkin tilanteeseen kun poika pullahtaa ulos meidän syliimme. Itselle se on varmaan maailman järisyttävin tilanne enkä varmaan voi pidätellä onnen kyyneleitä. :'-)

Mulla on jo niin ikävä vauvaa. Haluan äkkiä tän muuton alta pois ja asiat kondikseen, jotta voi keskittyä olennaiseen! <3

Rv 24+0

1/3 vuorosta lusittu, suuntana jälleen tylsä iltavuoro ja huomenna aamuvuoro. :-(

Hirvee muuttohajotus päällä. En tiedä miten selviän tästä!! ANGST. Kouluhommia en edes vaivaudu ajattelemaan ennenkuin kuu vaihtuu!!!

Rv 23+5

Menin viime PE porukoille ja Samppa tulikin sitten LA perässä, ja kotiuduttiin vasta tänään. Viime päivät on menny ihan hyvin ja ollaan saatu vaihteeksi juteltuakin rakentavasti. Oli ihana olla porukoilla kaiken sen rauhan keskellä, mun vanhemmat tuli vasta eilen kotiin pohjoisen reissultaan. Vauva alkoi lauantai-iltana muljuamaan niin voimakkaasti, että Samppa tunsi ekaa kertaa potkut vatsan päältä! Aww <3 Vatsa on myös alkanut hiukaan hytkymään kun vauva päättää oikein alkaa liikuskelemaan.

Tänään kaupunkiin tullessa käytiin ostamassa Ikeasta tulevaan keittiöön lamppu ja käytiin syömässä lihapullat ja muusit samalla. Sitten mentiin sinne tulevalle asunnolle asentelemaan jouluverhoja keittiöön. Ens viikonloppuna ois muutto edessä.. Mulla on ihan hyvä fiilis tällä hetkellä sen suhteen, mutta seki on niin päivästä kiinni! :-D 

Mulla ei oo tällä viikolla koulua, mutta ke,to & pe pitää käydä vielä tekemässä niitä työharjoittelun korvaavia tunteja osastolla. Siis voi helv.. kun tästä selviää niin se on ohi sekin! En kestä enää tätä työharjoittelua... ;-( 

Mutta taidanpa alkaa nyt pakkaamaan elämääni ikea kasseihin että sais tän muutonkin pian pois alta. Ja yritän olla stressaamatta koko aikaa kaikkea mahdollista..

Palataan. :-)

Rv 23+1

Oon taas vaihteeksi vittuuntunut ihan kaikkeen mitä elämässäni tapahtuu (paitsi tietenkin tähän kohtuani asustavaan poikalapseen). Tekis mieli vaan valittaa ja marmattaa kaikesta, ja sen taidan myös tehdäkin. Täähän on mun blogi ja pakkohan mun on jossain purkaa tätä paskaa sisältäni.

Mielialat tuntuu kyllä seilaavat ääripäästä toiseen, mutta en pysty ajattelemaan aina niin coolisti. Tää mun ja S:n viimisin riidanaihe sai mut loikkaamaan taas kilometrien päähän siitä. Jotenkin kaikki se epävarmuus ja ahdistus muutosta nousi taas pintaan. Vaikka S onkin ollut pahoillaan myöhemmin möläytyksestään, niin se tuntuu olevan mulle se ja sama nyt. Se on vaan usein niin idiootti etten kestä.

Kuulostaa varmaan älyttömän kypsältä valittaa S:stä jatkuvasti. Näen siinä nykyään vaan pelkkiä virheitä ja negatiivisia asioita?! Mutta tiedostan tämän ja luulen sen myös johtuvan siitä, ettei olla periaatteessa koko raskausaikana asuttu ja eletty yhdessä. Meidän oleminen on ollut nimenomaan sitä milloin molemmille on sopinut se. S ei ole jäänyt mun luo yöksi jos sen on seukki aamuna pitäny nousta töihin tms., koska silloin on mentävä ISIN tykö yöksi. S:llä on jatkuvasti rytmit niin päälaellaan verrattaen mun rytmeihin, että senkään puolesta me ei voida laittaa nukkumaan samaan kellonaikaan, vaan toisen pitäs höösätä jotain yli puolen yön! Joten senkään vuoksi me ei olla juuri nukuttu yhdessä. Sitten kun S jää tänne yöksi, niin usein ei tunnu miellyttävältä nukkua toisen vieressä vaan on ahdasta ja pitää sitten kehittää riita siitä, että toinen vie yli puolet sängyn tilasta. Siis aivan älytöntä. Ollaan siis most of the time niinkuin joku kinasteleva sisaruspari. Välillä koen S:n todellakin niin veljellisesti ettei mun tee mieli edes ajatella nukkumista enempää sen kanssa...

Nytkään ei olla nähty yli 3 päivään toisiamme. Sen piti eilen tulla kahden jälkeen mun luo töistä päästyään, mutta olikin päättänyt ottaa 5,5h päikkärit ja mulla oli siinä vaiheessa jo niin kyrpä otassa suoraan sanoen että en huolinut sitä tänne. Sekin, että aina aamuvuoron jälkeen sen pitää vaan päästä nukkumaan ja sitten se taas valvoo seuraavan yön? Mitenhän se ajatteli toteuttaa tätä vuorokausirytmiään vauvan saapuessa meidän elämään? Vituttaa vaan.

Tänään mun pitäs lähteä porukoille koulun jälkeen hoitamaan koiraa koska ne on reissussa, ja ilmeisesti olen menossa yksin talonvahdiksi. S lähetti viestissä juurikin että "aja varovasti!" Eli se siitä yhteisestä viikonlopusta näemmä. No en kyllä tiedä olisinko jaksanut sitä katsoakkaan. Ihan hirveetä, tiedän.

Selailen harvase päivä salaa jokakoti.fi:tä ja bongaan hyviä asuntoja, itselleni. Mun pää varmasti räjähtää ennen joulua ja tää blogi kokee jonkun lukijakadon kun muutan sinne loukkoon S:n kanssa. Kurkkua kuristaa, sydäntä puristaa jne.

Tässä tilanteessa kai joku järkevä haluaisi sanoa, että noni toi on niin selvää et muuta omaan kämppään ja sillä siisti. Ei asiat vaan ole noin yksinkertaisia. Jos haluan yrittää S:n kanssa, niin ei se onnistu näin. Ei tämä ole mitään oikeeta parisuhde-elämää. Tätä menoa olen pian yh-äiti, ja pidän S:ää toisena lapsenani. Great! Meen vaan tässä huonossa flow:ssa koko ajan ja tiedän löytäväni itseni jostain... Sittenpähän sen näkee prkl.

Ainiin ja P.S. Sampalla on tänään 23-vee syntymäpäivä. Ostin sille kauluspaidan Lindexiltä, vaikka se on aina jauhanut kuinka ei tykkää että sille ostetaan vaatteita. Eikä se varsinkaan pidä mun mausta. Velvollisuudentunteesta silti ostin sille JOTAIN. Tääki on niin tätä. Musta ois kiva että SENKIN mielestä ois kiva saada ja antaa lahjoja, mut eih. Aina pitää olla niin nihkeetä. 

Rv 22+6

Huomenta! Täällä valmistaudutaan taas koulupäivään ja kiinnostaa ku kilo * ! Että semmosta. :-) Mutta kohta tää on hetkeksi ohi...

Hain muuten tänään netin kautta sitä Kelan äititysavustusta, eli äitiyspakkausta! Kun maanantaina neuvolassa käydessä sain sen todistuksen raskaana olemisesta, vai mikä lie? Pakkaustahan ei voi hakea ennenkuin 154 pvää raskaanaoloa on täynnä.... Joka tapauksessa sinne meni hakemus, kuinkahan kauan kestää että pakkaus saapuu? Olen kyllä aikaisin liikenteessä nyt tämän asian tiimoilta. :-)

Neuvolassa ei ihmeempiä. Paino oli noussut ja nyt pitäs taas tarkkailla syömisiä... Ens TI on se sokerirasitus, siirsin sitä päivällä... 

Väsy painaa vaan taas. Tenttejäkin tulossa ja plah! Palataan....

Rv 22+5

Samuli Putro - Elämä on juhla

Rv 22+3

Tekis mieli taas vaan valittaa loputtomasti S:sta. Nähtiin eilen ja lopulta se tuli tänne "mun luo". Yritettiin jutella asioista mutta mun pitkävihaisuus ei tee hyvää meidän suhteelle. Välillä toivon, etten olisi tässä tilanteessa S:n kanssa, vaan ihan jonkun muun. Poden todella huonoa omatuntoa ajatellessani näin.

Tällä hetkellä vaan kaikki tuntuu ärsyttävän tuossa ukossa. Haikailen joskus näinä hetkinä mun exää, ja sitä aikaa kuinka erilaista kaikki oli. Mutta koska olin nuori ja tyhmä, tein sen mukaisia päätöksiä. Meidän yhteiselo oli kuitenkin todella mutkatonta, asuttiinhan yhdessäkin. Sen vuoksi varmaan vertaan S:ää jatkuvasti mun exään, ja siihen kuinka lapsen kengissä se vielä on kaiken suhteen. 

Vaikka meidän erosta on jo pian kolme vuotta aikaa, ollaan oltu silloin tällöin yhteyksissä viestien muodossa. Viimeiseen pariin kuukauteen en tosin ole kuullut hänestä mitään, epäilen että jos raskaushuhut on hiipineet hänenkin korviinsa? Se selittäisi hiljaisuuden.

Näin häntä elokuussa viimeksi, en tainnut uskaltaa mainita siitä täällä silloin. Olin raskaana, mutta kävin hänen luonaan erään shoppailureissuni yhteydessä toisessa kaupungissa. Toki hänen itsensä pyytämänä. Nykyään hän asuu omassa rivitalokolmiossa ja elää hyvin itsenäistä elämää. Kävin siis katsomassa asuntoa niin sanotusti, ja istuskeltiin sohvalla muutama tunti. Muistelen vieläkin monesti tuota hetkeä. Istuttiin vierekkäin, katsottiin toisia silmiin ja oltiin vaan.. Välillä vaan hiljaa ja välillä hymistiin niitä näitä, niinkun ennen vanhaan. Rakastin ennen tuon miehen tuoksua, ja hän myös osasi käyttää tyylikkäästi hajuvettä tekemään siitä entistä houkuttelevamman. Miksi tuoksut nostavat aina niin älyttömästi muistoja mieleen?!! Muistan kuitenkin kuinka mua alkoi melkein itkettämään se tuoksu, nautin vain sillä hetkellä siitä. Mutta mitään ei tapahtunut, ei edes halausta. Se tuntui jäähyväisiltä mulle. Tiesin, että olen raskaana ja kannoin jo isoa salaisuutta. En olisi voinut tehdä niin julmasti Samppaa kohtaan, että olisin ajatellut vain omaa kiihkoani ja hetken huumaa tässä pyhässä tilassa. Kaikki olisi sillä hetkellä ollut mahdollista, olisin saanut ihan mitä olisin halunnut. Se oli niin käsin kosketeltavaa ja houkuttelevaa.. Mielessäni peuhasin jo makuuhuoneessa, mutta olin vetänyt rajan itselleni. 

Kesän jälkeen S pyysi mua hankkimaan sille itselleen hajuvettä, että ostaisin jotain mikä mun mielestä tuoksuisi hyvältä. Tää on vähän noloa, mutta ostin juurikin sitä mitä mun exä käyttää. Mulle tuli siellä kaupassa jopa haikea ja vihainen olo, että ansaitsen kyllä edes sen, että saan tuoksutella tätä hajua! :-D Olen ihan tyhmä, mutta vaikka pelkäsin että pilaan muiston mun exästä, ei niin ole onneksi käynyt. Joskus tuo tuoksu jopa ajaa mut ennemmin S:n iholle kuin pois. Siitä tuoksusta on tullut mulle joku helvetin juttu, mistä en vaan voi enään luopua. Tiedän, että se muistuttaa exää ja on ristiriitaista että haluan haistella sitä S:n yllä. Mutta jos se on ainoa asia, mitä voin muistella enää kyseisestä henkilöstä, haluan pitää sen. Tää on siis todella ristiriitaista. :-D Mutta olenkin horoskoopiltani kaksonen, joten se selittää mun luonteeni vaikeuden ja kaksinaisuuden kaikessa. :-D

Tänään on ilmeisesti taas yksi niistä päivistä, kuin toivoin herääväni jonkun toisen sängystä. Hormonit pistää mun pään niin pyörälle, että tunteilla on välillä liikaa valtaa. Silti kaipaan niitä viikonloppuaamuja, kun tapana oli herätä siihen että toinen kyhnyttää takamuksessa ennen kuin olet ehtinyt itse herätä.. Ja sen jälkeen kun on saatu tarpeeksi toisesta noustaan yhdessä keittämään aamukahvia ja paistamaan patonkeja uunissa.. Sitten hymistään ruokapöydässä naamat vastakkain ja posket punaisina... *Huokaus*

Eilen ruokakaupassa käydessä kassajonossa mun edellä oli arviolta 16-17 -vuotias "pariskunta" (ostoksista päätellen). Ne siis osti karkkia, sipsiä, limua ja ison paketillisen kondomeja. Sitten ne hipsutti toisiansa siinä sormista ja olivat selkeesti madly in löööve. Musta se oli vaan niin söpöä, ja tulin todella kateelliseksi. :-D Tajusin sillä hetkellä kuinka tuo aika mun elämästä on takanapäin, teinirakkaus. Plah. 

Palatakseni todellisuuteen. Meidän "kiihkeä" lauantai-ilta sujui siten, että mentiin klo 22:30 nukkumaan ja kinasteltiin äänekkäästi kuinka toinen vie TAAS liikaa tilaa sängyssä, ja käskettiin kauemmas toisesta. Samppa tästä kimpaantuneena pyöri ja hyöri sängyssä jatkuvasti ärsyttääkseen mua ja lopulti nousi vähän väliä ylös ja talsi ympäri kämppää. En kiinnittänyt huomiota, yritin vaan nukkua, mutta nukuinkin sitten ihan helvetin huonosti koko yön. Että sellasta tänne tällä kertaa.

Rv 22+2

Viimeiset pari päivää on olleet pitkiä ja raskaita. Eilen illasta päästyäni päätä särki aivan jumalattomasti, unen saantikin tuntui vaikealta sen vuoksi! En silti halunnut ottaa edes sitä panadolia.. :-( Tänä aamuna sitten raivostuin peilikuvalleni, miten voikin näyttää näin hirveeltä? Raskaus on saanut mun naaman näyttämään rupikonnalta, jopa rinnuksiin on noussut useampi finni! Selästä puhumattakaan! Hiukset näyttävät myös kuivilta, ruman värisiltä ja juurikasvun peittämiltä. Otsis on myös jo menneen talven lumia.

Siispä päätin tilata tälle päivää ajan kampaajalle ja satsata siihen peilikuvaan. Menen nyt maksamaan itseni sitten kipeäksi leikkauksesta ja värjäyksestä, mutta mulla on tällä kertaa suuret odotukset! Aion teroittaa kampaajalle hyvin tarkkaan mitä haluan, ja jos se ei onnistu niin en halua väriä ollenkaan. :-D Se viime kertainen kampaajafiasko oli kyllä niin viimenen niitti punaruskeine hiuksineen, ettei ikinä enään sellaista! Tämä on kuitenkin eri kampaaja, ja eri hintainenkin. :-D Jännittää kyllä että oliko tää nyt järkevä idea ollenkaan kun koskaan en ole saanut sellaista tukkaa kampaajalta kun olisin halunnut...

EDIT!!

Siellä oli iiiiihana kampaajatyttönen joka tajusi juuri mitä haluan! I <3 MY HAIR! :-))

Rv 21+6 Vaunut!

Oon unohtanut mainita että olen tehnyt vaunuostoksia! :-D Ensin käytiin kattomassa Lastentarvikkeessa uusia yhdistelmävaunuja ja myyjä piti esittelypuheita mikä on hyvä ja mikä ei... Sinänsä hyvä, koska mulla ei olut hajuakaan vaunuista ennen siellä käyntiä! Toki ihastuin Emmaljungan yhdistelmiin, ja vuoden 2013 edge duo combi sport rungolla oiso llut ihan perfect! Hinta oli silti yhtä herkullinen myös, 950e. Vaikka mun äiti olisi muutamalla satasella osallistunut niihin, en silti halunnut noin kalliita vaunuja. ;-( 

Aloin sit katteleen ihan huvin vuoksi netistä mm. tori.fi:stä käytettyjä yhdistelmävaunuja ja potentiaalisia vaunuja löytyikin useita heti kättelyssä. Musta käytetyt vaunut voi olla ihan hyvät siinä missä uudetkin, jos ne on hyvin pidetyt ja toimivat! Selasin sitten myös Ruotsin puolen tori.fi:tä eli blocket.se:tä ja sieltähän ne omat yhdistelmät sitten löytyivät muutamien viestien vaihtojen jälkeen. :-) Ruotsin puolella myydään Emmaljungia vähän halvemmalla kuin Suomen puolella... 

Toivottavasti myyjä ei nyt pahastu kun laitan tähän hänen lähettämiään ja ottamiaan kuvia vaunuista, sillä en ole vielä noutanut niitä. :-)

Kyseessä on muistaakseni vuoden 2007 edge duo Emmaljungat sport rungolla. Hintaa vaunuilla on 3500Kr eli alle 400e. Ja hintaan sisältyy ekassa kuvassa oleva hoitolaukku sekä 2 erillistä makuupussia vauvalle. Vaunujen kunto ja siisteys on myyjän mukaan ihan tiptop, ja ei ole kuvissakaan moittimista. Oli kuulemma vasta pessyt vaunujen päälliset eikä mitään tahrojakaan ole. 

Tyytyväinen vaunujen tuleva omistaja ainakin tällä hetkellä. :-)

R.I.P Juuso 1996-2012

Eilen oli taas suru puserossa kun mun 16,5- vuotias Juuso kissa kuoli. :-( Kissa otettiin mun pitkän vinkumisen ja vankumisen päätteeksi, ollessani sen 6- vuotta. Kävin hakemassa kissanpennun viereisestä naapurin navetasta, upotin sen toppahaalarin rinnuksiin ja kannoin kotiin. Muistan vieläkin tuon hetken, se oli pienen lapsen unelmien täyttymys, sain oman kissan! <3 Nimikin oli aina ollut selvillä, Juuso poikahan siitä tuli. Juuso oli uskollinen kissa ihan loppuun saakka, tuli toimeen koirien kanssa ja kuukahti kotijalassa ikiuneen. :'-/ Kyllä on pitänyt itkut tirauttaa useammankin kerran, eikä kestä katsella juuri vanhoja kuvia.. On ne lemmikit vaan osa perhettä. 

Pyykkikorissa nyt on vain paras istuskella...

Poika nauttii viimeisestä kesästä.

Joulukortti piiperrystä

En ole itseasiassa mikään askarteluihminen, mutta nämä raskaushormonit on saanu nupin sekaisin niinkin pahasti ilmeisesti, että löysin itseni Tiimarista... Korttien teko-ohjeet löysin Tiimarin nettisivuilta. :-) Tällaisia ainakin olis tarkoitus tänä jouluna lähetellä. Eka kortti aiheutti paljon enemmän tuskaisuutta kun toinen on paljon simppelimpi!

Rv 21+5

Kuinka munapäitä miehet voikaan (taas) olla?????!!! Kysynpähän VAIN!

On varmaan sanomattakin selvää että mun V-käyrä on nousussa. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin S:n kanssa viime aikoina, kunnes tänä aamuna pommi tipahti. S selitti mulle silmät kirkkaina kuina se on suunnitellut mun selän takana serkkunsa kanssa ulkomaanmatkaa kuukauden päähän. Ja mitäääää vittua?! Ajattelikohan S mun kenties pomppivan ilosta ja onnelisuudesta kuullessaan tämän jymy-yllätyksen, sillä mun reaktio ei ihan vastannut kai hänen odotuksiaan? LOL.

Hänen mielestään olisi mieletön idea lähteä serkkupojan kanssa ulkomaille joulua edeltäväksi viikoksi, SILLÄ eihän siihen kohta ole mahdollisuutta! Ai niin joo, myös serkkupojan tyttöystävä on lähdössä... Joten sinne vaan kolmanneksi pyöräksi! Tai tiedä sitten kuka on kolmas pyörä. Vttu.

Entäs minä? Tai siis NEVERMIND!

Tämä matka ei myöskään sijoittuisi lähimaastoon, vaan kenties jopa Thaimaahan! Siis tästä eteenpäin mun vitutus sumensi mun ajatuksenkulun. x-D

S on kuuluisa erikoisista tempauksistaan, missä ei vaan oo mitään järkeä. Ja sit jonkun on taputeltava sille aina pähän et mitähän nyt kannattis tehdä. Mut nyt en vaan kyennyt siihen. Sitäpaitsi kyllä jätkän tällaisessa tilanteessa pitäis itsekin tajuta? Meillä on muutto meneillään, minä raskaana, kaikenlaisia hankintoja listalla (vaikka ei näytä olevan rahasta pulaa herralla!). Kyllä vituttaa.

Kaiken huippu on vaan se, ettei S tajunnut miksi SUUTUIN tästä niin KOVIN? Tajuatteko te, hyvät kanssablogaajat? :-D

Rv 21+4

Täällä sairaslomalainen päivää... Yritin viime viikolla olla reipas ja olin lauantainakin töissä, jolloin jouduin riuhtaisemaan nopeasti erästä mummelia ja tunsin "kivan" kipupiikin nivusista alavatsalle. Sen jälkeen liikkuminen ja pelkkä käveleminen tuntui epämukavalta. :-( Yritin levätä eilisen mutta silti käveleminenkin vituttaa suoraan sanottuna. En tiedä onko tällä taas kerran orastavalla kurkkukivulla osaa asiaan, että olen todella väsynytkin. Joka tapauksessa en tiedä onko jokin nivelside sitten revähtänyt tms. mikä kannattelee kohtua... Musta ei nyt tunnu siltä että haluaisin olla töissä 8h:n juoksupoikana. Vaikka ajattelin sinnitellä nää viimeiset viikot, mutta jos mulla on varaa olla 3 pvää saikulla ilman että tarvitsee korvata, niin tarvitsen sitä nyt.

Vauva on kuitenkin liikusekellut normaaliin tapaan päivittäin, eikä kipu tunnu levossa ollessa. Jotenkin tympäsee kaikki ja stressaan kouluhommia. Harjottelu alkaa olla päätöksessään, mutta isoja tenttejä useampi edessä ja niistäkin pitäisi selvitä. :-/ Haluisin jo että joulu olis täällä ja pääsisin äippälomalleni pian. Siihen tuntuu olevan ikuisuus (13-14 viikkoa.. plah! :-D)

Lähetin eilen sähköpostia sille neukkutädille tästä asiasta, kun hän sanoi että voi lähestyä myös s-postitse tällaisessa tapauksessa. Tai toivottavasit en ymmärtänyt väärin, mikä ei ois myöskään uutta.. Oletan että hän soittaa  mulle puhelinajallaan jos menisin käymään hänen vastaanotollaan. Mut mitä sitten jos se ei soitakaan eikä se ole vastannut mun s-postiinkaan? Ehkä mun pitää yrittää sit puhelinajan viime minuuteilla soittaa sille...

Rv 21+2 Ultrakuvia

Tässä kuvassa on vasen käsi pystyssä ja oikea ristissä, sekä tietysti kasvot <3. Suuret simmut siellä.

Tässä on nyt se sukupuoli jota kätilö kuvas varta vasten.;-) Nuolen alapuolella on se hippeli sitten. Muutoin kuva on vähän vaikeasti tulkittavissa.

Tää on ihana sivuprofiili! Näkyy kättä ja jalkaa.

Rv 21+1 Rakenneultrassa

Nyt se kuumottava ja kauan odotettu aamu koitti! :-)

Vauvalla oli kaikki hyvin ja rakenteet kohdillaan. Terve vauva oli esittelytuulella ja omasikin todella hienot pitkähköt raajat! Painoarvio oli 380g ja pituutta lähelle 25cm. Olin niin huojentunut kuullessani että kaikki on hyvin. :'-)

Ja se kauan odotettu uutinen: Siellä on pieni poika.<3 Mun masussa potkiskelee pieni ihmeellinen poikanen. Olen todella onnellinen ja niin on Samppakin. Sukupuoli oli meille toisarvoinen asia muutenkin, pääasia on lapsen terveys tietysti. En voi olla muutakun pelkkää hymyä, elämä hymyilee!:-) Vauva muuttuu koko ajan konkreettisemmaksi meille, ja nyt vielä entisestään kun saatiin tietää että poikahan siellä. Kovasti se halusi esitellä meille vehkeitänsä ja saatiin kuvakin siitä kotiin viemisiksi. :-D Skannailen kuvia kun ehdin, nyt pitää kiiruhtaa iltavuoroon, tosin hymyssä suin voi mennä töihinkin! Ihanaa ihanaa..<3

Kuva: google.

Rv 20+6

Nyt alkaa oikeasti jo jännitys hiipimään ultran suhteen. En ole eläissäni odottanut mitään näin malttamattomana. Huomenna poksuu myös viikot, TAAS! :-) Sanoinkuvailemattoman ihanaa nähdä pieni! Sitten viikonloppuna toivon mukaan voin jo mennä valikoiville vauvanvaateostoksille.<3

Viime yö vieähti töissä. Osasto oli kuoleman hiljainen! Melko tuskainen yö siis, mun vointin oli silti ihan okei. Jaksoin valvoa ja tuntui ihanalta kun vauva liikkui pitkin yötä auttaen mammaa jaksamaan. Ehkä paras tunne maailmassa lähteä aamuvuorolaisten tullessa kotia kohti! Aamuvuorot on SYVÄLTÄ, mut en kyllä koskaan vois tehdä hirveitä määriä yövuorojakaan... Mun äiti teki aikanaan monta vuotta putkeen vakiyökön hommia sairaanhoitajana, nykyään on kyllä vaihtanut takas kolmivuoroon. Mutta kyllä se valvominen alkoi näkyä sen voinnissa ja muistissa!

AINIIN! Samppa yllätti mut eilettäin sanomalla, että nyt lähdetään ostamaan se mun haluamani sohva Sotkasta! :-DD Se mies tuntuu olevan kans yllätyksiä täynnä välillä... Mut olin oikein tyytyväinen kun sain haluamani sohvan ja pojat kantoi sen saman tien uuteen kämppään. Sit käytiin hankkimassa vielä Askosta yks ryijymatto mitä olin kattellut! Mietin et S ei varmaan sitä haluu kun se oli niin kallis muutenkin (normi hinta 279e!) niin kappas, kassaneiti sanoi että keskiviikosta lähtien kyseiset matot saa hintaan 149e tarjouksen vuoksi, joten sillä hintaahan se lähti. Ai että olin onnellinen. :-D

Kuva Sotkan sivuilta.

Kuva Askon sivuilta.

Sohvan väri on harmaa ja se tosiaan mahtui sinne olkkariin, mutta näyttää isolta. Onneksi en suostunut siihen vielä isompaan sohvaan.... Maton väri on petroli ja se muistuttaa vähän turkoosimaisen tumman sinistä, mikä hohtaa kauniisti. Voin ottaa vaikka kuvia sitten kun muutetaan ja saadaan tavarat paikoilleen. :-)

Tulevan kämpän keittiöön tilasin Jotexilta jouluverhot ja tietysti jouluksi asiaan kuuluvat pussilakanat. ;-D

Kuva Jotexin sivuilta.

Kuva Jotexin sivuilta.

Olen suunnitellut laittavani kaikkea muutakin ihanaa "joulukrääsää" tänä vuonna, kuten uusia valoja ja koristeita. Ikeasta ostinkin edelliskäynnillä jouluisia tuoksukynttilöitä, punaisia vessan pyyhkeitä ja keittiöpyyhkeitä, sekä harmaan väriset punotut tabletit ruokapöydälle.Tänä vuonna mun joulumieltä ei nimittäin masenna mikään! Kaikki edellisjoulut ovat menneet kutakuinkin melko "njaah" -fiiliksellä ja se saa luvan loppua. Edellis jouluna oltiin S:n kanssa kaukomailla ja mun puolesta voi jäädä viimeiseksi kaukomaajouluksi! Kyllä mikään ei voita Suomen joulua!

Pitäs vissiin nousta tästä koomasta nyt ja alkaa tiskailemaan. Poden taas jotain ihme karjalanpiirakka & munavoi himotusta, joten pitäisi sekin tarve päästä sammuttamaan kaupan kautta. :-D Palataan huomenissa!

Rv 20+5

Eilettäin autoin erästä inttituttuani tekemään hakemusta meidän kouluun. Hän on siis intin jälkeen hiukan ajelehtinut ja toivon todella hänen pääsevän nyt lukemaan sairaanhoitajaksi, hän ansaitsee sen! Se ei saa jäädä siitä hakemuksesta kiinni, se on mun periaate. Siinä hakemuksessa on kyse siitä, että kirjoittaa itsestään ja omasta motivaatiostaan alaa kohtaan. Itse aikanani jouduin varaamaan paljon itse pääsykokeiden ja hakemuksen varaan, sillä lähtöpisteeni yo-todistuksesta olivat suoraan sanottuna paskat. Niinpä revinkin mm. hakemuksesta täydet pisteet. ;-) Mutta kyllä kulutinkin aikaa siihen, ja stressasin päätäni irti sinä keväänä...

Ei AMK:n vaan pääse (ainakaan hoitoalalle) nykyään sillä mentaliteetilla että "Joo haen nyt ku ei oo parempaakaan tekemistä.."  Opiskelupaikat on tiukassa, siis todella. Ja niiden eteen on taisteltava ja otettava omansa pois. Nopeat syövät hitaat. Joten vaikka olisi luonteeltaan nöyrä ja ujo kuten minä, kaivoin itsevarmuuteni esiin pääsykokeissa ja sain mitä halusin. 

Tää mun tuttuni on ollut jonkin sortin depiskierteessä intin jälkeen, ja voin sanoa että se näkyi hänen hakemuksestaan. Jouduin muokkailemaan ja tekemään ehdotuksia ihan rankalla kädellä. Mutta toisaalta ymmärrän että on vaikea tehdä yhtäkkiä jotain portfoliota itsestään, jos sellaista ei ole aiemmin tarvinnut tehdä. Se hakemus on kuitenkin se kappale mikä jää opettajille luettavaksi, enkä halua että siitä paistaa läpi masennus. Painotin että siinä on korostettava omia vahvuuksia, ja motivaatiota opiskelua kohtaan. Ei aina tarvitse olla niin rehellinen heti kättelyssä, tai liian avoin. You know... Toki oma itsensä, mutta joskus on osattava kertoa itsestään kauniisti ja edustavasti. Tiedän myös sen, etteivät meidän maikat halua jo valmiiksi epätasapainossa olevia ihmisiä kouluumme. 

Se siitä paasauksesta liittyen pääsykokeisiin. :-D  Onko lukijoissa ketään hoitoalalle nyt hakevia??

Toisekseen,..... 3 PÄIVÄÄ RAKENNEULTRAAN!!! :-))) En malta odottaa, en ene enenenen.. Vauva liikkuu paljon ja möyrii välillä tosi voimakkaastikin masussa. Juuri tälläkin hetkellä itseasiassa, yleensä se monottaa iskujansa enemmän vasemmalle puolen masua, joten ilmeisesti sen jalat usein sojottaa sinne. :-D Näen melkeinpä joka yö jotain unia vauvaan liittyen ja vuorotellen synnyttelen tyttöjä ja poikia. Alitajunnassa ei siis taida pyöriä enään mitään muuta kun itse vauva.... Eikä nyt missään muussakaan tajunnassa nykyään. :-D Olen huomannut että se rakkauden tunne on lisääntynyt hurrrrjasti kun on alkanut tuntemaan pikkuisen liikkeitä. En voisi luopua vauvasta millään hinnalla. 

Mulla on tänään yövuoro ja torstaina koulupäivä, joten perjantai tule pian pliiiiz!

Rv 20+3

Miten joskus vaan kaikki voikin ärsyttää toisessa?!

Tällä hetkellä V-käyrän huippua nostattaa muutto. Meidän mieltymykset ei aina oikein soinnu yks yhteen. Hankintalistalla on mm. sohvaa ja ruokailuryhmää joista ei päästä yhteisymmärrykseen.En ymmärrä millä miehen logiikalla Samppa on sullomassa hehtaarin kokoista ja älyttömän kallista divaanisohvaa meidän tulevaan MINIkaksion olkkariin?! Seriously. Se haluaisi siis mahdollisimman ISON ja kalliin sohvan, eikä se kelpuuta mun vaihtoehtoja... 

Onko tää teistä todella niin huono vaihtoehto?

Yllä oleva kuva oli mun suosikki. Mun mielestä kivan värinen (kuva ei tee oikeutta harmaalle värille), tilava meidän tarpeillemme sekä hinta oli OK (599e tarjouksessa!) Mutta herralle ei kelvannut. Kyllä vituttaa ku pientä oravaa. Alunperin en edes ihan NOIN isoa sohvaa olisi edes halunnut, mutt S haaveilee paljon isommasta.. Huoh. Mikä helvetin egon pönkitys miehillä tässä sohva asiassakin on?! Sanoin S:lle että selvä, alkaa sit kattoon sitä tilavampaa asuntoa ensin, ja sitten mulle on ihan sama minkä kokoisen sohvan se sinne ostaa!

Yleensä S:llä on tapana olla tykkäämättä juuri niistä asioista ja esineistä joista minä tykkään. Koska se vaan ottaa jotenkin sen itsetunnon ja ylpeyden päälle "alistua" mun mieltymyksiin. Joten mehän saadaan kahakoita aikaseks sisustuksellisistakin asioista. Siinä aiemmassa elämässäni nautin siitä vapaudesta, että exää ei juuri kiinnostanut sisustinko asuntoa pinkillä vai beigellä! Nykyään toiselta pitää kysyä kaikkeen mielipide, ja mun mielestä S:llä ei ole minkäänlaista tyylitajua sisustukseen liittyen. Tai sen mielestä ei tarvisi edes sisustaa! Jep jep. 

En todellakaan ole mikään himoshoppaaja saatika sisustaja, mutta pitää kodin näyttää omanlaiselta! Eikä mun silmää miellytä se että asunnossa on kaikenlaista sälää mikä ei soinnu millään tavalla yhteen. S:n kanta on lähinnä se, että kaikki vanha vaan aina käyttöö eikä mitää uutta saisi hankkia. Esim. olen halunnut uutta mattoa olkkariin, sillä nykyinen on 5 vuotta ollut mulla ja alkaa hiukan kyrsimään sen katselu. Noh, voitte kuvitella S:n kannan asiaan....

Samppa on alkanut myös kasvattamaan tukkaansa. Mikä kuvottaa mua. Aiemmin yks parhaimpia piirteitä siinä oli kalju, sillä se todella sopii sille. Nykyään se näyttää elähtäneeltä perheenisältä ruman tukkansa kanssa. :-D Sillä sillä nousee hiusraja todella ylös molemmilta sivuilta, paitsi keskellä on sellainen hiusläntti. Siis todella ruma, indeed. Ja olen hienovaraisesti vihjannut hänelle sen ajelemisesta pois, about kuukausi sitten jo, mutta kappas hän sanoi haluavansa kasvattaa pidempää (?!) tukkaa. Yhh. Lisäksi mua huvittaa, että S on lihonut 1,5 vuodessa yli 10kg. Pelkästään syömisestä. Se on mättänyt lähinnä pitsaa ja kebabia naamaan minkä on ehtinyt. Eikä mua kyllä kiihota hirveesti se "muffin top" mikä on ilmestynyt sen vyötärölle, puhumattakaan kaksoisleuasta. Eräs eroottinen hetki tehdessäni sitä pyhintä asiaa S:lle mun naamani painautui siihen pehmeään alavatsan osaan, eikä se tuntunut kovin eroottiselta enään siinä vaiheessa! Asiat EIVÄT ole ennen olleet näin. :-D

Voitte sanoa että pinnallista, mutta mun mielestä itsestään on pidettävä huolta! Eikai se ole reilua, että tavatessa näytetään hyviltä ja terveelliset elämäntavat omaavilta, mutta seurustelun edetessä itselleen saa tehdä mitä vain, olettaen että toinen tykkää ulkonäöstä kaikesta huolimatta? Toki sisimpään rakastutaan ja lässynlässynlää mutta ei voida väittää etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä. Kyllähän siitä tosiaan ongelma syntyy jos toinen ei jossain vaiheessa juuri kiihotakaan ulkoisella olemuksellaan?

No joka tapauksessa, tällainen angstinen postaus tällä kertaa. :-D

Rv 20+2

Oon pikkuhiljaa pohtinut minkälaiset vaunut haluaisin mahdollisesti. Ja nettiselailujen perusteella ei kyllä saa oikein selkoa mitkä ovat hyvät ja mitkä huonot vaihtoehdot! Yhdistelmävaunut joka tapauksessa haluan, koska nehän ne kätevimmät ymmärtääkseni? Hintahaitari meillä nyt pitäisi olla alle 600e luokkaa. Joulun jälkeen aiotaan käydä vaunut ostamassa, mutta olis kiva jos tietäis jo ennen sitä vähän mitkä miellyttäis. Onko teillä hyviä vinkkejä ja ehdotuksia mihin kannattaa panostaa ja mihin ei? Mitä ominaisuuksia vaunuista on löydyttävä kivan ulkonäön lisäksi? ;-) Tällä hetkellä itse on miellyttänyt eniten Oran jovi air sekä Hartan topline S -merkkiset vaunut, mutta kokemuksia niistä en ole kuullut.

Voitte vaikka linkittää sivuja kommenttiboksiin vaunuista, arvostaisin suuresti! :-)

Rv 20+0!!!!!!!

Jihuuuuuu vihdoin virallisesti rv 20+0!!!! :-)) Loppuviikon piristyksenä on aina torstaisin vaihtuvat viikot. 

Sikiön koko pituus pitäisi olla vähän päälle 20cm päästä varpaisiin. Hurjaa.:-) Se on jo "iso" mötkäle vaikka ei musta toi masu ole edes niiin iso, mut ei sen kai kuulukaan olla. Mutta tähän saakkahan kaikki sikiöt kehittyvät suunnilleen samaan tahtiin? Jonka jälkeen alkaa ns. oma tahti? 

Vauva liikkuu paljon päivän aikana, ja yleensä saan noin viisi oikein mojovaa potkaisua päivän aikana kaiken muun möyrinnän ohella. 8 päivää ultraan ja silleen..Olen malttaton. Kuulin eilen että luokkakaverini saa tytön, siis se toinen luokallani raskaana oleva. :-) Hänen masustaan ei kyllä ota selvää mutoojen perusteella koska on hiukkasen vyötärölihava omasta takaa.

Mut nyt valmistautumaan koulupäivään hymyssä suin!

Rv 19+6

Eilen oli kiireinen päivä työharjoittelussa, osasto on täynnä työläitä potilaita! Työläillä tarkoitan tällä kertaa muistamattomia jotka soittavat kelloja ihan jatkuvasti, muutaman minuutin välein, eikä heillä ole mitään varsinaista avun tarvetta. Mulla ainakin tuntuu vatsassa ja selässä välillä pitkän osaston ravaaminen päästä päähän! Ja kun opiskelijat nyt vaan toimii "juoksupoikina". ;-(

Kuva: google

Juuri kun pääsin sitten iltapäivällä kotiin, niin isäni puolen mummo soitti, että hänen siskonsa on joutunut sairaalaan ja hänet on leikattu. Hän pyysi jos välittäisin hänelle kukkia heidän puolestaan ja kävisin tervehtimässä. Mummon siskolla on todettu jo seitsemäs syöpä, ja viimeisin syöpäkasvain leikattiin eilen suolistosta. Hän on 82-vuotias teräsmummo, heillä on kyllä todella sisukkaat geenit sanoisinko! Korvien väli pelaa kuin rasvattu, mutta syöpä on yrittänyt nujertaa Railan jo pitkään. Silloin kun kuultiin että syöpä oli levinnyt maksaan, mietittiin että nyt se on menoa mutta ei... Raila se on porskuttanut todella hyvä vointisena vuosi toisensa jälkeen eteenpäin. Hmm.

Menin sitten kirurgian osastolle illaksi. Olin viime keväänä kyseisellä osastolla harjoittelussa ja hoidin tuona aikana myös Railaa osastolla. Hän ilahtui kovin käynnistäni ja sainpa jopa kiitokseksi hänen virkkaamiaan pöytäliinoja mukaan. <3 Sopivat juuri jouluna pöytiin tummanpunaisen värin ansiosta.

 Kuva: google.

Vein Railalle kimpun ihania kuvankaltaisia neilikoita. :-) Kyllä kukat piristää aina!

Tänään mulla on vuorossa pitkä päivä luentosalissa. Meen sisätautien lääkäriluennoille sekä farmakologian luennoille...

Rv 19+3

Tääkin aamu alkoi sillä, että juuri aamupalan syötyäni suuntana oli posliinipöntön halaaminen. Siis mitä helv..?! Se tunne tulee niin ykskaks eikä oksennusta vaan voi pidätellä. Jälkeenpäin olo on kyllä todella helpottunut jälleen kerran. Mikähän äidin pieni paholainen siellä masussa kasvaa kun näillä viikoilla pistää vielä voimaan näin paljon ylen? :-D 

Katsoin perjantai-iltana muutaman leffan. Muun muassa Mitä odottaa kun odotat, ja mun mielestä se oli melko surkea. Olihan siinä ihan asiaa, mutta se vaan oli niin teennäinen että hoh hoijjakkaa. Tipan sain tosin linssiin kun eräs nainen leffassa joutui kokemaan keskenmenon. Siinä vaan pystyi niin samaistumaan olotilaan. Tuli todella ahdistunut olo kun aloin miettimään jos menettäisinkin tämän lapsen.

Kuva googlesta.

Tänään meillä ois tarkoituksena S:n kanssa mennä käymään Ikeassa. Pitäs katsoo sitä ruokailuryhmää ja sohvaa. Itse oon ajatellut ostaa jotain jouluhärpäkettä, verhokangasta, keittiöön valaisimen yms. En jaksa nimittäin usein käydä Ikeassa joten parempi sitten kerralla ostaa mitä haluaa...

Käytiin eilen myös S:n isän luona pyörähtämässä ja olihan mun pallomahassa sillä ihmettelemistä. Se jopa vähän hämmentyi. :-D En oo nimittäin nähnyt sitä pitkään toviin...Kovasti kyseli että luulenko masussa kasvavan olevan tyttö vai poika. :-) 

Muutoin tää elämä rullaa vaan samaa rataa. Ensi viikolla on kolmena päivänä viidestä koulua, muina harjoittelua. Ultraa odotellessa...

Rv 19+2

Huomenta vaan. Nukuin hurjat 2 h pidempään kuin arkena, eli nousin seitsemän aikaan.:-D Join tuossa kahvit ja joka aamuisen marja pirtelön, mikä päättikin tulla välittömästi ylös ja ulos. Siis miks oksentelen aina viikonloppuisin?! Sooo weird. Joka tapauksessa helppas heti toimituksen jälkeen.

Samppa joutuikin eilen ylitöihin ja tänään oli myös töitä. Yleensä sillä on viikonloput vapaata. Ei olla nähty siis muutamaan päivään. Niin, ja tänään sen piti lähteä kavereiden kanssa illalla baariin.... Että sellasta. Pitäs kai kehittää jotain tekemistä itelle tänään.

Teitä lukijoita on muuten kertynyt mukava määrä jo! :-) Tervetuloa vaan kaikille uusille ja anonyymeille blogiin eksyjille! 

Mää jatkan nyt tätä elpymistä tästä olotilasta..

Rv 19+0

Flunssaa pukkaa. Jepjep. Väsymys huipussaan siis, tätä vähiten halusin juuri nyt. :-(

Sinnitellään.

Rv 18+5

Täällä eletään jälleen arkea eli käydään työharjoittelussa, siivotaan kotia ja nukutaan. Siinä se pyhä kolminaisuus. Jos jää aikaa niin stressaan kouluhommia ja tällekin viikolle olisi yksi kelan opintoselvityslappu täytettävänä! Hyviä hetkiä ovat ne, kun vauveli ilmoittelee olemassaolostaan muljahteluiden ja "potkujen" muodossa. :-) Ja sitä hän tekee tälläkin hetkellä, ilmeisesti tahtoo äidin tietävän että on myös hereillä.<3

Odotan jo todella kuumeisesti 17 päivän päässä häämöttävää rakenneultraa, on niin kova kaipuu nähdä jo pikkuinen uudestaan! Oikeastaan tuntuu että tällä hetkellä elän tuota ultraa varten ja odotan sitä kuin jouluaattoa. :-D Vauvan sukupuolen veikkailu on ollut kyllä ihan lystiä, niin itsekseen kuin lähipiirinkin kesken. Itse olen jo tullut siihen lopputulokseen etten tiedä yhtään kumpi se voisi olla, kun taas äitini, siskoni ja kaverini uskovat sen olevan tyttö!:-D Voi olla että paljastamme sukupuolen myös muille ultran jälkeen, jos se saadaa varmuudella selväksi. Jonkinlaiset baby showerit olisi kiva järkätä väriteemalla! 

Väriteemaisia macaroneja haluaisin tehdä!

Söpö vauvan peppu kakku, tähän mun taidot ei tosin riitä! :-(

Kuvat weheart.com

Toisekseen olen miettiny vauva -lehden tilausta pitkään ja ostellut tähän mennessä irtonumeroita jos ne ovat olleet mielenkiintoisia. Sattumalta eräs ohjaajani työharjoittelupaikallani kysyi haluaisinko ison pinon vauvalehtiä tältä ja viime vuodelta, kuulemma kaikki viimeisimmätkin numerot. No tottakai haluan! :-) Joten saapahan jotain iltalukemista, ja ilmaiseksi kuulemma vielä. Onhan niissä mukavia artikkeleitä kaikenlaisesta aiheeseen liittyvästä...

Me ollaan Sampan kanssa juteltu asioista ja se tuntuu joka kerta ymmärtävän mua vähän enemmän tän raskauden suhteen. Ehkä ne kaikki kilahtamiset ei ole olleetkaan niin turhia.. ;-) Se on myöskin tehnyt selväksi että haluaisi todella mun muuttavan sen kanssa yhteiseen kotiin, jotta se saisi olla osa mun ja vauvan elämää arjessa. Nyt se on sitten kovasti tuunaillut siellä asunnolla (se on siis S:n äidin omistama mutta nyt tyhjillään) ja asentaa sinne astianpesukonetta, mikä vaatikin isompaa fiksausta jotta se saadaan siihen maahisille tarkoitettuun keittiöön mahtumaan! Sieltä on myös kannettu kaikki tavarat pois, jotta marraskuun aikana voitas alkaa kantamaan sinne omia kamoja. S on myös luvannut ostaa uuden ruokailuryhmän ja sohvan sinne... Eli tällaista tällä kertaa. 

Tuntuu kyllä että vois itsekin harrastaa vähemmän näitä mielialanvaihteluita, mutta kun on tulinen luonne jo valmiiksi, niin raskaushormonit antaa välillä vaan boostia näille olotiloille.. On kai siinä kestämistä sitten toisellakin. :-/ Mutta päivä kerrallaan katsotaan mitä tästä tulee ja kohta vaihtuu taas raskausviikot, ihanaa!