Henkinen sydämen pysähdys

Me koettiin hieman liian jännittäviä hetkiä eilettäin! N meni mun vanhempien luona tonkimaan astiakaappia ja löysi sieltä ilmeisesti mielenkiintoisen putelin, sillä päätti ihan maistaa sitä. Normisti N ei ole tehnyt moisia typeryyksiä, mutta eihän pieni lapsi voi tietää mitä missäkin pullossa on! Kyseessä oli siis hyvin vahva, emäksinen myrkky Clorin. N:lla oli varmaan janokin ja pullon löytyessä meni huikkaamaan siitä. Pullossa oli 1/3 suunnilleen jäljellä ja ilmeisesti pullosta holahti kunnon suullinen, sillä huomasin käynnissä olevan tapahtuman pari sekunttia liian myöhään ja ehdin paikalle kun riepu nielaisi suullisen. Lapsella ei ilmeisesti ole kovin harjaantunutta reaktiota sylkäistä tuollaisessa tilanteessa koko suullista ulos. Menin totaalisen paniikkiin ja aloin puskea hysteeristä itkua kun äitini nappasi N:n syliin. Äitini on siis ammatiltaan (onneksi) ensihoitaja, ja osasi toimia paljon järkevämmin kuin minä! 

N alkoi mennä tulipunaiseksi naamasta ja kakoa ahdistuneesti. Myrkky korvensi varmasti kurkkua ja vatsaa hirmuisesti!:((( Äitini juotti välittömästi maito-kermaseosta perään ja N onneksi suostuikin sitä juomaan jopa pari desiä! Silti suu haisi todella voimakkaasti kloritille ja N voi huonosti. Lapsesta tuli outo, veltto ja pahoinvoiva, joka vetäytyi sohvalle makaamaan. Soitin itse heti myrkytyskeskukseen, ja sieltä ohjeistettiin vaan seuraamaan tilannetta ja juottamaan ensiapuna "jotain nestettä" kunhan se ei ole hiilihapollista. Oksettaa lasta ei kuulemma saa. Ruotsissa ohejeistetaan juottamaan maitoa ja mielellään rasvaista kermaa / öljyä sen mukana, sillä ne jotenkin neutralisoivat/laimentavat ja rasva sitoo ainetta tms. Tämän tiesi äitini.. En sietänyt odotella kuitenkaan mitään pidempää seurailua vaan soitin hätäkeskukseen ja he lähettivät ambulanssin. Mutta tässä tulee se kauhein kohta: Koska me asutaan täällä Lapin kairassa, niin saimme odottaa ambulanssia 2,5h!!! Jos lapsi olisi ollut tajuton, kouristeleva tms vielä vakavampaa, niin me olisimme olleet kirjaimellisesti kusessa. Ennuste olisi ollut todella huono. Sairaalaan kun on matkaakin vielä 120km. :'(( Elin todellisia kauhunhetkiä kuten voitte kuvitella. Mietin kaikki vaihtoehdot läpi ja sen pahimmankin. En ole pystynyt tapahtuman jälkeen nukkumaan. Olen tällä hetkellä ollut pari vuorokautta hereillä, sillä eilen sairaalasta päästyämme jouduin lähtemään yövuoroon. Ja toinen yö olisi tiedossa, joten nyt olisi parempi jos pystyisin lepäämään...

Sairaalaan päästyämme N tutkittiin ja hänen vointinsa onneksi koheni, eikä huonontunut. Tilanne oli kuitenkin vakava, ja lääkäri sanoi että pienikin  määrä kyseistä ainetta voi syövyttää limakalvoja ruokatorvessa ja vatsalaukussa. Tästä olisi seurannut sitten tähystystä ja mitä kaikkea toimenpidettä... N sanoi voivansa huonosti vielä illalla ja yöllä kun päästiin lastenosastolle tarkkailuun. Hän kuitenkin joi nestettä vaikkei ruokaa suostunutkaan syömään. Seuraavana päivänä päivällä hän alkoi olla oma itsensä ja päästiin iltaa kohden kotiin. Pissaa onneksi tuli ja kakkakin lopulta, mikä haisi ihan järkyttävälle myrkylle! Yhh. Mun pieni reppana, siis ihan hirveää. Omassa kotonani joka ikinen myrkkyputeli on N:n saamattomissa korkealla kaapissa. Toki tämä oli kauhea kauhea erehdys ja äitini potee hirmu huono omaatuntoa tästä. Hänellä kun oli jäänyt pullon turvakorkki kaiken lisäksi auki, joten siksi N sai sen auki heti.

Mutta Luojalle kiitos kaikki on nyt hyvin! Selvittiin suunnilleen sydämen pysäyttävällä slaagilla ja säikähdyksellä. Myös Sampalta riitti hieman sympatiaa, sillä hän vei meidät eilen kotiin sairaalasta. Hän siis asuu paikkakunnalla jossa sairaala sijaitsee. Se oli helpotus, sillä olin ihan rättipoikkiväsynyt, tunsin oloni nuhjuiseksi ja surulliseksi. Ei tarvinnut sitten huolehtia kyytejä, ja toki N oli super iloinen nähdessään isin. Meillä on onneksi ihan hyvät välit nykyään S:n kanssa, siis asialliset. Nuutti -keskeiset. Kiitos siitäkin. Automatkalla soi Sannin "Me ei olla enää me", jota kuunneltiin vaivautuneena. Muistan kun huudatin sitä aikanaan sydänsuruissani, se oli juurikin se biisi kun erottiin. Kerroin S:lle myös tilanteeni, että saan pian vauvan ja että lapsen isä ei tahtonut tätä kanssani. S ei ollut kuullut, mutta suhtautui tapansa mukaan täysin tunteita näyttämättä. Kuin se olisi ollut "onpa kaunis päivä tänään" -tokaisu. Mutta samapa tuo, se on kerrottu ja sillä siisti. Onhan hänen tavallaan hyvä tietää asia kuitenkin. 

Huoh.. Nyt menen makoilemaan ja miettimään tulisiko uni. Ja muistakaa ottaa kaikki varman päälle ja pistää joka ikinen myrkky lasten ulottumattomiin. Kolmevuotiaskin voi olla niin hömelö että tekee mitä mieleen juolahtaa..