Eletään kierron puoliväliä, tunnen kuinka se on täällä. Ja me ohitetaan se, kylmästi.
Aion toki pysyä päätöksessäni. Kaikki tämä kuitenkin kirpaisee. Eilettäin meille tuli Sampan kanssa riitaa ennen nukkumaanmenoa... Loppujen lopuks hän tokaisi, että pitäisikö hänen vieläKIN olla pahoillaan tapahtuneesta. Huoh. Emmä ole sitä koskaan vaatinutkaan, mutta tuntuu vaan pahalta. Jos sitä pahinta ei olisi tapahtunut, meille olisi tulossa pieni vauva. Kaksi viikkoa kaksi päivää sitten se vaan tapahtui, the worst case scenario. Se vaan vietiin multa.
Olen onnistuneesti kuitenkin lykännyt viimeisen viikon asiaa mielestäni. Ekat päivät tapahtuneen jälkeen ovat hiukan sumussa, olin niin surullinen. Tällä hetkellä asiasta ovat muistuttaneet kolme helvetin laskua sairaalasta, miettikää.... Tää kaikki tuli maksamaan mulle tarkalleen 82,50 vitun euroa. En tajua miten kahdesta lääkärin ultrauksesta on tullut kolme laskua, kukin 27,50€. Kyllä kirpaisee, voin sanoa. En voi käsittää miten kallista se olikaan! Huomenna aion kyllä selvittää mikä helvetti tämä viimeinen lasku oikein oli, joka tänään työnnettiin mun postiluukusta sisään! ARGHHHHH.
Skarppasin vähän koulussa ja selvisin viime viikosta. Sain 2 tenttiä jopa läpi. Tosin 3 on vielä edessä. En tiedä mitä tästä tulee. Ensi viikolla aloitan synnäri harjoittelun, ja se on ahdistanut mua päivä päivältä enemmän. Olen jopa miettinyt että en menisikään sinne. =(
Kannattaa ees yrittää mennä sinne synnärille harjotteluun, jos et mee niin et tiedä minkälaista se on! Se voiki olla tosi mahtavaa ja onhan se ihan uudenlainen kokemus ja siitä voi saada jotain eväitä tulevaisuuteen. Vaikka tuntuuki että se ahdistaa, se on varmasti ihan luonnollista vielä nyt ku tapahtuneesta on niin vähän aikaa mutta minä ainaki uskon että ajan kanssa se helpottaa, niin turhauttavalta ku se nyt kuulostaaki. :)
VastaaPoistaHei, ja kiitti ajatuksesta. Kyllä mää yritän tsempata tällä viikolla ja mennä sinne sitten ensi maanantaina. Ja niin, onhan se luonnollista että se syystäkin ahdistaa. Mutta jospa mulle tulis se hyväkin fiilis, ja on totta että en tiedä millaista se on. xo
VastaaPoistaVarmaan alku on se rankin, mutta ehkä se siitä helpottaa...ehkä. Ja onhan se ahdistus ihan ymmärrettävää, kaikki on vielä niin tuoreessa muistissa. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiits. Päivä kerrallaan :)
VastaaPoista